torstai 29. elokuuta 2013

Michael Mosley ja Mimi Spencer: 5:2-dieetti

Michael Mosley ja Mimi Spencer: 5:2-dieetti
Kustantaja: Wasoy 2013
Alkuteos: The FastDiet 2013
Suomennos: Tuulikki Valta, sivut 5-125, ja Jenna Yli-Knuuttila, sivut 127-223
Sivuja: 223

Mikä se on SE juttu, josta "kaikki" puhuvat nyt painonpudotuksen saralla niin kahvipöydissä, ruuhkabusseissa kuin keskustelufoorumeillakin? No SE on tietenkin aito ja alkuperäinen, brittiläisen tiedetoimittajan ja lääkärin Michael Mosleyn luoma ilmiö, 5:2-dieetti! Dieetti jossa syödään normaalisti, herkkujakin siis sallien, viisi päivää viikossa ja kahtena päivänä rajoitetaan syömiset 500-600 kaloriin sukupuolesta riippuen.

Ensireaktio ja aika lyhytnäköinen sellainen on varmasti puuskahtaa, että ei voi olla tervettä jos saa ahmia viisi päivää mitä vaan ja sitten kaksi ollaan nälässä! Tästähän ei kuitenkaan Mosleyn dieetissä ole kyse, ei suinkaan. Kiteytettynä kyse on siitä, että normaali ruokavalio sallii herkkujakin eikä vaadi kaloreiden laskemista, mutta syömismäärät ovat kuitenkin kunkin elintavoille ja painonpudotustavoitteille suhteutettuja. Jokainen ylipainoinen varmasti tietää, että normaalia ei ole syödä vaikkapa viitenä päivänä viikossa pikaruoka-ateriaa, herkutella suklaalevy jos toinenkin jne, toistuen viikosta toiseen. Siksi ei pidä sortua ajattelemaan, että 5:2-dieetin nimissä todellakin saa mättää mahaansa mitä tahansa viisi päivää viikossa, vaan kyllä sitä vain pitää syödä sitä perusterveellistä ruokaa, jonka kultaisia nyrkkisääntöjä ovat esimerkiksi: riittävästi kasviksia, kuitua, vettä. Ateriavälit eivät saa olla liian pitkät. Hyviä rasvoja ja hyviä hiilareita jne. Tällainen normaali perusruokavalio sallii herkutellakin, kunhan pysyy kohtuudessa.

Tällaisena "elämäntapajojoilijana" (toivon mukaan tähän tulee vihdoin muutos) olen pääsääntöisesti karttanut kaikenmaailman dieettejä ja yrittänyt etsiä ratkaisua pysyvemmistä tottumuksista. Ajatus paastosta sen pidemmässä muodossa on tuntunut ihan poissuljetulta vaihtoehdolta. Tarkoituksenani on löytää sellainen elämäntapa syömiseen, että pärjään sillä loppuelämäni. En osaa kuvitella tosin, että noudattaisin paastoa loppuelämäni, mutta tässä painonpudotusvaiheessa koen tämän dieetin monellakin tapaa kiinnostavana ja innostavana. Mosleyhan nojaa dieetissä paljolti tieteelliseen tutkimukseen, perustuen juuri paaston hyvää tekeviin vaikutuksiin. Toimittaja Mimi Spencer, joka lähti yhdessä Mosleyn kanssa tekemään dieetistä kirjaa, kertoo itse näin:

" Jaksoittainen paasto on ainoa kahden vuosikymmenen aikana löytämäni menetelmä, jonka avulla paino putoaa pysyvästi. "

Kirjan alku valottaakin hyvin niin itse Mosleyn kuin Miminkin taustoja ja siten luo mielestäni heti uskottavampaa pohjaa itse dieetille. Useamman kymmenen sivun verran käydään läpi paaston tieteellistä perustaa, mikä sai ainakin minut vakuuttuneeksi sen lukuisista hyvistä vaikutuksista. Sitten kirjassa siirrytään 5:2-dieettiin käytännössä, mikä on mielestäni kirjan tärkein osio. Se antaa niin hyviä vinkkejä siihen, kuinka omalla kohdalla kukin voi tehdä parhaansa, jotta 5:2-dieetti onnistuu. Osiossa pohditaan mm. asenteen merkitystä, annetaan konkreettisia vinkkejä kuinka paastopäivien kanssa pärjätään. Oma osionsa kirjassa muodostuu tietenkin sitten paastopäivien ateriaehdotuksista. Kirjan sisällön ei voi sanoa puhuttelevan visuaalisesti, sillä kaikki ne herkulliset värikkäät ateriakuvat puuttuvat, mutta näen tämänkin aika hyvänä asiana. Naistenlehdet pursuavat suorastaan jo näitä tähän dieettiin sopivia ateriaehdotuksia kuvineen ja lööpit julistavat kuinka kukakin julkkis on onnistunut juuri tällä menetelmällä painonpudotuksessa ja ennen kaikkea siinä, että voi paremmin, kolesteroliarvot ja verenpaine laskeneet jne. Siksi on hyvä, että 5:2-dieetti -kirjassa keskitytään olennaiseen, selkeän ytimekkäästi. Mosleyn ja Mimin ääni "kuuluu" läpi kirjan omakohtaisuuden myötä ja siten tekee tekstistä innostavan.

Olen ajatellut aloittaa kokeilemaan tätä nyt sitten käytännössä ihan syyskuun aikana. Aion suunnitella itselle monenlaisia 500 kalorin ateriavaihtoehtoja, joista on sitten helppo valita kunkin päivän ruoat. Olennaistahan noissa paastopäivissä on mm. se, että vähäkaloristakaan syömistä ei pidä puputtaa pitkin päivää vaan oikeasti jakaa tuo kalorimäärä esim kahdelle aterialle. Olen itse tästä aika innoissani ja jos kokemukset kiinnostavat, niitä voi vaihdella kanssani vaikka sähköpostitsekin ( jarjellajatunteellaATgmail.com) Ja pienenä aasinsiltana tähän, että koska 5:2 -dieetissä voi syödä normaalipäivinä vähän parempaakin ruokaa välillä, aion kertoa teille piakkoin eräästä ihanasta uutuus ruokakirjasta, jossa kokataan Texmex-ruokaa!

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti dieetti onnistuu ja pääset tavoitteeseesi! Tästä dieetistähän tosiaan kaikki tuntuvat nyt puhuvan vähän joka puolella. Voi tosiaan olla, että monet ovat tästä innostuneet juuri sen vuoksi, että he kuvittelevat, että niiden viiden päivän aikana saa sitten syödä ihan mitä tahansa. Onneksi asia ei ole näin, eikä se käytännössäkään kyllä toimisi, koska äkkiä sitä sen paastopäivän kaloritkin syö muun viikon aikana, jos ruokavalio koostuu vaikka pelkistä herkuista.

    Tuo kuulostaa kyllä aika hurjalta, että paastopäivänä on vain se pari ateriaa. Itse olen usein huomannut, että jos viikonloppuina tai lomilla, kun tulee syötyä vähän huonommin ja tahattomasti paastottua, alkaa päässä humista iltaan mennessä ihan kiitettävästi. Tällä dieetillä varmaan kuolisin paastopäivinä nälkään... :)

    VastaaPoista
  2. Kirjan ilmestyttyä muistelin melkein vuoden takaista keskustelua ystäväni kanssa, joka oli lukenut jostain terveellisiä elämäntapoja alleviivaavasta lehdestä, että paasto on seuraava SE juttu. Silloin päätimme molemmat kokeilla vastaavaa, syöden lähinnä hedelmiä ja kasviksia höystettynä muutamalla enemmän kaloreita sisältävällä jutulla. Täytyy kyllä sanoa, että omalla kohdalla homma ei vain 8-9 tunnin työpäivässä toiminut sitten millään. Sekosin loppupäivästä sanoissa, hyvä kun jaksoin junalta kävellä kotiin ja tein yksinkertaisesti nälkäkuolemaa klo 16 lähtien:D Toki tilanteeseen kuin tilanteeseen tottuisi jossain vaiheessa, mutta nälkäisenä oleminen asiakaspalvelutehtävissä on minusta yhtä kamalaa kuin vaikka krapulassa, joten en tiedä miten ikinä voisin onnistua selviämään nimenomaan työpäivistä paastomenetelmällä. Osaan kuvitella, että toimistotyöntekijänä esimerkiksi (tai jo työskentelee kotoa käsin...) paaston ensimmäisetkin päivät olisivat helpompia, mutta elämäntilanteen ollessa mikä on, taidan jättää paastot muille:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)