Agatha Christie: Teetä kolmelle

Agatha Christie: Teetä kolmelle
Kustantaja: Wsoy 1995/6.s painos ( 1. painos 1974)
Suomentanut: Anna-Liisa Laine
Sivuja: 233

Hercule Poirot sanoi:
- Niin, mutta elämä on sellaista. Se ei anna kenenkään järjestää asioitaan niin kuin haluaisi. Se ei salli kenenkään paeta tunteita, elää älyn ja järjen mukaan. Te ette voi sanoa: Minä haluan tuntea juuri niin paljon enkä yhtään enempää. Mitä tahansa elämä sitten liekin, herra Welman, järkevää se ei ainakaan ole.

Vanhan kartanonrouvan, Laura Welmanin vointi on heikentynyt jo niin, että hän on vuoteenomana. Lauran veljen tytär, Elinor Carlisle saa nimettömän kirjeen, jossa lähettäjä on huolissaan erityisesti tädin huomion keskipisteensä olevasta nuoresta Marysta, portinvartijan tytöstä, ja hänen motiiveistaan pysytellä Lauran lähellä. Elinor matkustaakin pikimmiten tätiänsä katsomaan, yhdessä Lauran jo kuolleen aviomiehen veljenpojan, Roddyn kanssa. Elinorilla on suunnitelmissa avioitua vielä Roddyn kanssa. Elinor kyllä tiesi, ettei Roddyn rakkaus häneen ollut niin vahvaa ja intohimoista kuin ehkä hänen tuntemansa rakkaus Roddyyn, mutta siitä huolimatta hän näki heidät yhdessä avioparina vielä tulevaisuudessa.

Kartanoon päästyään he molemmat hämmentyvät tahoillaan portinvartijan tyttären Maryn persoonasta ja säteilevästä olemuksesta. Laura on koulinut tytöstä upean nuoren naisen, jonka rinnalla moni seurapiirineitokin varmasti kalpenisi. Siinä missä Roddy suorastaan huumaantuu Marysta, kateus Elinorin sisällä kasvaa kasvamistaan.

  Elinor varjosti toisella kädellä kasvojaan. Hän saattoi katsella sormiensa välistä tuon toisen tytön kasvoja.
  Hän ajatteli:
  Onko mahdollista vihata jotakuta niin paljon kuitenkaan näyttämättä sitä?

Lauran vointi heikkenee heikkenemistään ja lopulta hän nukahtaakin ikiuneen. Vain tovi Lauran kuoleman jälkeen suloinen Mary kuolee kurjan kuoleman, hän saa kuolettavan annoksen morfiinia. Kenellä on voinut olla jotain tuota niin hyväkäytöksistä, kaunista nuorta naista vastaan? Kuka olisi kyennyt moiseen tekoon? Katseet kääntyvät hyvin pian Elinoriin, sillä kartanon väeltä ei ollut jäänyt huomaamatta, miten Roddy liehakoi Marya ja Elinorin tunteet Roddyyn oli myös monen tiedossa. Selvä tapaus, ajatellaan. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, syyllisen on oltava Elinor. Hänellä jos kenellä olisi ollut siihen motiivi ja tilaisuus. Hänhän juuri tarjoili Marylle teetä ja leipiä, joiden nauttimisen jälkeen Mary kuoli. Lauraa hoitanut nuori lääkäri Peter ei kuitenkaan usko Elinorin syyllisyyteen ja saa pyydettyä itse Hercule Poirotin selvittämään, mitä todella tapahtui. Sillä jos joku, niin Hercule Poirot saa totuuden kyllä selville.

Törmäsin kirpputorilla kasaan Agatha Christie -pokkareita ja tajusin, etten ole lukenut Christieltä kuin Eikä yksikään pelastunut sekä nuorempana lisäksi jonkun muun, josta en muista näköjään mitään. Aika heikosti siis. Luin tuon klassikon Eikä yksikään heistä pelastunut nuorena koulussa, jolloin nimi oli vielä tyystin toinen, sekä nyt muutamia vuosi sitten uudelleen. Toinen lukukerta oli vaikuttava ja suorastaan hyytävän jännittävä. Jostain syystä kuitenkin olen sivuuttanut muutoin hänen tuotansa, aina tähän asti. Teetä kolmelle ei ymmärtääkseni edusta kielellisesti ainakaan ihan perinteistä Christietä, mutta minä kyllä nautin tästä joka suhteessa, niin juonen, kielen kuin tunnelman myötä. Kaiken uutuusruuhkan keskellä oli aivan ihana uppoutua johonkin vanhaan, tyystin erilaiseen. Ja sitten se aika olennainen näissä kirjoissa, nimittäin itse Hercule Poirot! Poirot- elokuvia olen aikanaan katsonut muutamia ja tykännyt kovasti. Oli ihana huomata kirjan sivuilta, miten eläväisen tuntuisena hän piirtyy näinkin ja niin kai se usein on, että se alunperin kirjan henkilönä oleva onkin aina kirjassa autenttisimmillaan. Toki Poirot ns. valkokankaallakin on kerrassaan mainio!
Poirotin itseluottamus on omaa luokkaansa, vai mitä tuumaatte:

Poirot Sanoi: - Sairaanhoitaja Hopkins on omine rajoituksineen melko älykäs nainen mutta hänen älynsä vetää tuskin vertoja minun älylleni. Hän ei ehkä ymmärrä, mutta Hercule Poirot ymmärtää!
Kyllä, pidin valtavasti ja aion lukea pian lisää!