tiistai 3. joulukuuta 2013

Johan Theorin: Sankta Psykon kasvatit

Johan Theorin: Sankta Psykon kasvatit
Kustantaja: Tammi 2013
Alkuteos: Sankta Psyko 2011
Suomentanut: Outi Menna
Sivuja: 502

Onneksi olkoon, sinun uusi elämäsi alkaa tästä. Ja on tietysti ajatellut niin ennenkin. Työpaikkaa voi vaihtaa, samoin kotikaupunkia, mutta mikään ei muutu. Hän on yhä jumissa samassa ruumiissa, hänen suonissaan virtaa sama saastunut veri, hänen päässään pyörivät samat muistot.

Kun melkein 30-vuotias Jan näkee erikoisen työpaikkailmoituksen lehdessä, hän enempiä ajattelematta hakee paikkaa ja saa kuin saakin kutsun haastatteluun. Työ jota Jan hakee, on hänelle tuttua kyllä; päiväkodin työntekijänä, mutta miljöö jossa hän tulee työskentelemään, on sangen erikoinen. Idylliseltä kuulostava Metsäkedon päiväkoti ei nimittäin ole todellakaan mikään keskiverto päiväkoti. Päiväkodin pihaa ympäröi korkeat muurit ja muurien sisällä tapahtuvaa päiväkodin arkea valvovat videokamerat. Metsäkedon päiväkodissa olevat lapset eivät ole ketä tahansa, sillä toinen heidän vanhemmistaan on vain maanalaisen käytävän toisessa päässä sijaitsevassa Sankta Patrician psykiatrisen klinikan, Sankta Psykon, hoidokkeja. Nämä itselle ja erityisesti toisille vaarallisiksi todetut potilaat saavat tavata lapsiaan hyvin kontrolloidusti. Päiväkodin työntekijöiden yhtenä tehtävänä onkin kuljettaa lapset tapaamisiin tunnelia pitkin, ilman kysymyksiä.

Toki poikkeuksellinen työympäristö ja -tehtävät ovat iso syy siihen, miksi Jan on halukas vaihtamaan paikkakuntaa uuden työn myötä, mutta vähintään yhtä paljon vaakakupissa painaa Janin henkilökohtaiset asiat, joista on parempi työyhteisön keskuudessa vaieta. Janilla on menneisyys niin NUPO:ssa, nuorten psykiatrisella polilla kuin raskas, vaiettu salaisuus eräässä edellisessä työpaikassa, Ilveksen päiväkodissa. Kuitenkin Jan vain haluaisi, että noilla elämän kaltoin kohtelemilla pienillä lapsilla olisi kaikki hyvin. Mutta sitten menneisyyden haamut saavat vahvaa otetta nykyhetkestä, ja Jan joutuu todellakin punnitsemaan oikean ja väärän haurasta sidettä.

Mutta hänellä ei ole ketään, jonka kanssa hän voisi hankkia elämän. Se on ehkä kaikkein pahinta. Ei se, että joutuu kokemaan ikäviä asioita, vaan se, ettei niistä voi puhua kenellekään.

Johan Theorinin Sankta Psykon kasvatit edustaa sitä trilleri-genreä, missä kirjailija osaa luoda psykologisen jännitteen äärimmäisen korkealle ja sen lisäksi vahvan miljöön, joka elää lukijan mielessä. Huomasin tämän lukuromaanimaisen piirteen jo Theorinin edellisessä teoksessa, Verikallioissa. Tässä tosin ei ole edes sitä pientä yliluonnollissävytteistä tvistiä kuten Verikallioissa oli. Sankta Psykon kasvatit on sen sijaan karhean realistinen trilleri. Toisaalta päiväkodin lapset ja rutiinit luovat tiettyä turvallisuutta ja kotoisuutta tarinaan. Theorin on taitava pikku hiljaa nostamaan jännityksen tasoa, niin että lopulta on pakko ahmia sivu toisensa jälkeen sydän kiivaasti pamppaillen. Sinällään tarinan viitekehykset antaisivat ainekset hyvin karmivaankin kerrontaan, mutta Theorin ei sorru mässäilemään aralla aiheella. Merkityksellisimmässä osassa kirjassa on Jan, erityisesti tietenkin nykyhetkessä, mutta myös voimakkaasti menneisyyden takaumissa. Toisaalta Janin nuoruudenrakkaus Alice Rami nousee menneisyyden paljastusten myötä voimakkaammin läsnäolevaksi tarinassa.

Sankta Psykon kasvatit oli lukukokemuksena erittäin vetävä ja kiehtova tällaisen psykologisten trillereiden suurkuluttajalle! Kahden lukemani Theorinin kirjan perusteella uskaltanen väittää, että tässä on kirjailija, jolta tulen lukemaan jatkossakin ilmestyvät teokset.

ORAVA HALUAA KIIVETÄ AIDAN YLI.

ORAVA HALUAA PÄÄSTÄ POIS PYÖRÄSTÄ.

MITÄ SINÄ HALUAT?

Theorinin uutuuden parissa ovat viihtyneet myös ainakin Leena Lumi, Annika sekä Annami!

PS: Ylihuomenna aukeaa blogissani meidän kirjabloggaajien joulukalenterin 5.s luukku!

5 kommenttia:

  1. Lisäänpä kirjan luettavien listalle, vaikuttaa mielenkiintoiselta. :)

    VastaaPoista
  2. Bessu, joka lukee kaikki dekkarit, piti tätä vuoden parhaana. Minusta tuntuu, että kaikki dekkariristi ovat tänä vuonna tehneet oman parhaansa: Slaughter, Holt, Theorin...

    VastaaPoista
  3. Olen tätä kirjaa saalistellut jo hetken, muttei ole vielä osunut haaviini. Blogiarviot, jotka olen kirjasta lukenut, herättivät mielenkiintoni ja tämä sinun arviosi vain lisäsi sitä. Täytynee ottaa tehohankintaan tämä kirja :)

    VastaaPoista
  4. Tämä haluan lukea siitä huolimatta, että vasta lukemani ensimmäinen Theorini oli minusta suorastaan pitkästyttävä... Jotenkin tämä kirja vaikuttaa lupaavammalta. Ja sitten jos en pidä tästäkään, niin tidänpähän, ettei Theorin ole minua varten. =D

    VastaaPoista
  5. Iik! Johan Theorin, kirjallinen rakkauteni. Tämä on luettava ehdottomasti, sillä kaikki edelliset kirjat ovat
    todella hyviä, Verikallio melkeinpä täydellinen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)