lauantai 1. helmikuuta 2014

Tiina Raevaara: Laukaisu

Tiina Raevaara: Laukaisu
Kustantaja: Paasilinna 2014
Sivuja: 120
Mistä minulle: kustantaja

Miten on mahdollista, että suojeleva rakkaus muuttuu tuhoavaksi voimaksi ja hellyys väkivallaksi? Ja kuinka mitättömistä hetkistä on lopulta kyse: Kuinka vähän aikaa, sekunnin murto-osia, tarvitaan siihen, että teosta on tullut peruuttamaton. Kuinka vähän aikaa yksi laukaus viekään?

Tiina Raevaara asettuu taidokkaasti haastavaan tehtävään uusimmassa kirjassaan Laukaisu. Hän kertoo yhdenlaisen tulkinnan iltapäivälehtien lööpeissä liian usein kirkuvien tragedioiden takaa. Miten lopulta yksi ainoa päivä voi määrittää koko elämän, muuttaa sen suunnan, lopullisesti? Pauliinan ja Kerkon elämä on ollut jo kauan mustaa, väljähtynyttä, ahdistusta täynnä. Kerkko makaa kuin ruumis päivätkin sängyssä, Pauliina katsoo Kerkon selkää ja vihaa. Talo, jonka piti olla heillekin unelmia ja pullantuoksua täynnä, on muuttunut, myrkyttynyt, heidän takiaan. Pauliina yrittää kuitenkin pitää perheen kulissien viimeisistä rippeistä kiinni ja raahaa kaksostytöt eskariin, vaikka sitten myöhässä, paljonpuhuvia katseita luovien eskaritätien luokse.

Voinee sanoa, että Pauliinan ja Kerkon elämässä moni asia oli mennyt raiteiltaan jo aika päivää sitten. Kuin sumussa he olivat vaeltaneet päivästä toiseen. Sitten eräänä päivänä, kaikki näyttää ensin alkavan kuten muinakin aamuina, mutta jokin kuitenkin muuttuu, päättyy. Toinen näkee mielessään toivonpilkahduksen ja ratkaisun parempaan elämään. Toinenkin näkee ratkaisun heidän kaikkiin ongelmiin, se vain on tyystin erilainen..

Raevaara käyttää ravistelevan aiheen kirjassaan virkistävää kertojaratkaisua. Kertojana toimii Pauliinan vanha luokkakaveri, johon Pauliina törmää juuri tuona päivänä. Kertojan roolissa oleva luokkakaveri joutuu tahtomattaan osaksi traagista tapahtumaketjua ja sitä myöten jälkikäteen kertomaan oman tulkintansa tapahtumista. Tämä ratkaisu mahdollistaa hyvinkin analyyttisen kertojaotteen ja todellisten perhetragedioiden suoranaisen vyöryttämisen listoina osaksi kertojan pohdintaa, voimakkaaksi taustaksi yhden perheen tragedialle. Toisaalta tämä toimi minulla ainakin hieman myös etäännyttäjänä, mikä on vain hyvä asia. Aiheeltaan Laukaisu on niin rankka, etten olisi halunnutkaan yhtään enempää aihetta ihon alle. Kuitenkin Pauliinan tunteet, tuska ja ajatukset tarjoavat voimakkaan kuvauksen, yhdenlaisen tulkinnan. Raevaara ei osoittele, syyllistä eikä anna valmiita vastauksia. Hän luo pienoisromaanissaan väkevän kurkistuksen sortumassa olevien kulissien taakse, herättelee pohtimaan. Perhetragedioiden jälkeen lähipiiri usein sanoo, että kaikki tuli yllätyksenä. Tuliko kuitenkaan? Suljemmeko silmämme kun pelkäämme puuttua? Toisaalta perheiden todellisen tilanteen tietää täysin vain he, ketkä elävät siinä perheessä.

Laukaisu on ahdistava, mutta mitä muuta voi odottaa tämän aihepiirin teokselta? Eikä muuta pitäisi odottaakaan. En haluaisikaan, että tällaista aihetta viihteellistettäisiin kauheasti tai että siitä voisi luettuaan todetta sen olleen ihana. Laukaisu on tärkeä kirja rankasta aiheesta, taidolla tehty. Se ei tuo lukijalleen hyvää oloa, mutta se saa varmasti silmät avautumaan herkemmin asioille tai toivon mukaan ainakin näkemään, miten hauras elämämme on ja kuinka se voi joskus olla lopulta vain yhdestä väärin menneestä päivästä kiinni. Tällaisen kirjan yhteydessä on jotenkin hassua sanoa pitävänsä kirjasta, mutta voi sanoa, että kirja vaikutti ja ravisutteli. Sitä se todellakin teki. Vain yksi laukaus. Ja kaikki muuttuu.

Voiko ihminen olla vastuussa toisten elämästä? Ihminen voi synnyttää uutta elämää, ihminen voi lopettaa muiden elämän. Mutta syntymän ja kuoleman välille jäävä aika: onko kukaan lopulta vastuussa muiden valinnoista?

Laukaisu on myös kolahtanut Suketukseen, tässä linkkiä hänen juttunsa:
Eniten minua kiinnostaa tie

11 kommenttia:

  1. Tämä oli melkoinen aloitus tälle kirjavuodelle. Upea kokonaisuus, rankka ja ravisteleva. Luin yhdeltä istumalta, vaikka ahdistikin, mutta pakko oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin aika pysäyttävä lukukokemus heti vuoden alkuun!

      Poista
  2. Tykkäsin Raevaaran kolumneista Suomen Kuvalehdessä, mutta jossain vaiheessa niiden nettilukeminen alkoi olla niin takkuisaa, etten ole vähään aikaan tullut lukeneeksi.

    Kirja vaikuttaa hyvältä, mutta tuo aihe hieman vieroksuttaa.

    Mutta, se mitä tulin sanomaan; haastan sut mukaan kirjastohaasteeseen, tadaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei miepä tuun nyt kurkkaamaan kirjastohaasteen!!!

      Poista
  3. Ajattelin ottaa tämän osaksi lukumaratonia, jos sellaisen päädyn tänä keväänä vetämään. Olisi kiva lukea pelkkiä uutuuksia tällä kertaa, mutta katsotaan löydänkö tarpeeksi monta ohutta kevään uutuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on nopealukuinen, vaikka rankka aihe onkin.

      Poista
  4. Luin Laukaisun tänään aamupäivällä. Vaikuttava ja taitavasti kirjoitettu kirja, josta ei tule levollinen olo, mutta joka on kuitenkin hyvä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, minusta sekin on hyvän ja vaikuttavan kirjan kriteeri, että se jättää vähän "vellovan", hämmentyneen olon, silloin kun aihe on tällainen.

      Poista
  5. Löysin juuri blogisi:) Tulen varmasti uudelleen. Tuo kirja pitää etsiä luettavaksi, siinä oli jotain...varmasti raskas luettava kyllä. "Kuinka suojeleva rakkaus muuttuu tuhoavaksi voimaksi" kosketti.

    VastaaPoista
  6. Luin äsken kirjan Laukaisu.Surullisista perhesurmista.Havaitsin epätarkkuuksia,Oulun tapaus lokakuussa ja Tyrnävän marraskuussa,Oulun tapaus,eikös äiti jäänyt henkiin ja isä yritti polttaa talon ja lapset kuolivat taloon?Ja Glorian lehden,jossa talo oli esitelty,minä luin jyväskylän kirjastossa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)