Agatha Christie: Helmeilevä kuolema

Agatha Christie: Helmeilevä kuolema
Kustantaja: Wsoy 1985 (1. painos 1959)
Alkuteos: Sparkling Cyanide 1945
Suomentanut: Eero Ahmavaara
Sivuja: 257
Mistä minulle: Oma ostos

Tiedän, että se, mitä aion tehdä, on oikein. Leopardi rakkaani - en voi elää ilman sinua - en voi, en voi - EN VOI. Tyhmää kirjoittaa näin pitkästi. Kaksi riviähän olisi riittänyt. Vain "minä rakastan sinua". Minä en koskaan päästä sinua luotani. Oi rakas -
Siihen kirje katkesi.

Iris seisoi liikkumattomana tuijottaen kirjettä. Miten vähän hän olikaan tiennyt Rosemarystä!

Iriksen kaunis isosisko, Rosemary, murhataan kesken hienojen ravintolakutsujen syanidilla. Ensin Rosemaryn kuolema kuitataan itsemurhaksi, olihan hän juuri sairastanut vakavan influenssan, jonka jälkitautina oli mm. masennusta. Kun sitten Rosemaryn leski, George saa kirjeen jossa vihjataan ettei kuolema ollutkaan itsemurha, alkaa George pakkomielteisesti selvittää Rosemaryn kohtaloa. Samaan aikaan Irikselle selviää yllättäviäkin asioita Rosemarystä, joiden valossa hänkin uskoo siskonsa tulleen murhatuksi. George menee lopulta niin pitkälle, että hän haluaa järjestää päivälliset Rosemaryn kuoleman vuosipäivänä, samassa ravintolassa, samalla pöytäseurueella. Vain yksi tuoli on tyhjänä. George on varma suunnitelmansa nerokkuudesta, sillä hän uskoo että Rosemaryn surmaaja istuu pöydässä. Jokin menee kuitenkin pieleen, sillä kohta tyhjiä tuoleja on kaksi.

- Mitä sinä oikein suunnittelet?
George naurahti hiukan.
- Se on minun salaisuuteni. Kaikki menisi pilalle, jos kertoisin kenellekään etukäteen - edes sinulle. Haluan, että tulet sinne täysin puolueettomassa mielentilassa ja  - katsot tarkoin, mitä tapahtuu.
Race kumartui eteenpäin. Hänen äänensä oli äkkiä terävä.
- En pidä tästä, George. Tuollaiset dramaattiset romaaniajatukset eivät miellytä minua.

Helmeilevä kuolema on perinteisten salapoliisiromaanien aatelia. Minulle tämä oli kolmas Agatha Christien teos ja täytyy sanoa, että viihdyn hänen kuvailemissaan vanhan ajan brittiläisissä maisemissa, jossa luokkayhteiskuntaa piinaa milloin minkäkinlainen murha. Christie on taidokas kuljettamaan tarinaa niin, että melkeinpä jokaista päähenkilöä tulee epäiltyä tarinan varrella. Kuitenkin lopussa sen oikean syyllisen tai syyllisten paljastuminen yllättää. Aika nerokasta, vai mitä? Helmeilevässä kuolemassa minua erityisesti viehätti tuo ns. pienen tilan rikos, kun murha tapahtuu ravintolapöydän äärellä. Miten se on mahdollista, kenellä siihen oli mahdollisuus tai motiivi?

Hyllyssä minua odottaa pitkä rivi lukemattomia Christieitä, joita olen kirppiksiltä ostellut. Rivistä löytyy muuten myös kirja Christiestä itsestään ja lähinnä hänen mystisesti katsoamisestaan. Christietä lukiessa on jotenkin ihanan kotoisa olo, vaikka ollaankin aina murhamysteerin äärellä. Ehkä se, että murhilla tai väkivallalla ylipäätään ei mässäillä yhtään ja tilalla on ennemminkin vahva miljöökuvaus ja kiehtovat henkilöt, tekee lukukokemuksesta niin kotoisan ja nautittavan.

Myös Salla on viihtynyt Helmeilevän kuoleman parissa!

Kommentit

  1. Tässä onkin sitten ollut ihan blogisarja suljetun huoneen mysteerejä, kun vasta luin Eikä yksikään pelastunut. Tämä onkin tuntematon Christie. Ehkä seuraavaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli kyllä hyvin sitä samaa tunnelmaa kuin Eikä yksikään pelastuneessa!

      Poista
  2. Luulin, että olin lukenut lähestulkoon kaikki Christiet, mutta tähän en ole törmännyt ikinä! Täytyy korjata tämä vääryys pikimmiten.

    VastaaPoista
  3. Itsekin luulin että olisin lukenut melkein kaikki Christien kirjat mutta tätä en kyllä muista! Täytyypä lukea kirja ja virkistellä muistia.

    VastaaPoista
  4. Helmeilevä bloggaus :)
    Olen itsekin alkanut lukea (uudestaan) näitä Christien dekkareita, mutta tätä en ole muistaakseni koskaan lukenut.

    VastaaPoista
  5. Yksi vaikeus minulla on Dame Agathan kirjoissa: niiden juonet ovat liian monimutkaisia ja pitkiä;/
    Mutta varsin hauskoja elokuvia niistä kirjoista on tehty, ja taidokkaita..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä Christien juonet ovat aikamoisia kudelmia, että itselläkin välillä perässä pysymistä :)

      Poista
  6. Susa, minulla on kirjahyllyssä oma hyllyrivi Christien kirjoille ja kun olen lukenut rivistön loppuun voin taas aloittaa alusta, sillä olen jo siinä vaiheessa unohtanut ensimmäisen kirjan murhaajan.

    Sattumalta olen tämän Rosemary -kirjan lukenut monta kertaa...Mielettömän hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin alkaa olla jo yksi hyllyllinen täynnä Christieitä ;)

      Poista
  7. Tämä on yksi lemppari-Christieistäni. Tykkään myös juuri tuosta sisäpiirimurha-asetelmasta. Pitäisi taas viissiin napata lukulistalle muutama Christie, kun niitä ei vähään aikaan ole tullut luettua.

    VastaaPoista
  8. Tämä on luettu muutaman kerran. Seuraavalla kirjastokäynnillä tartun 10 pieneen neekeripoikaan, joista yksikään ei pelastunut. Olen tainut lukea sen edellisen kerran joskus viime vuosituhannella.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)