Ihana Iiris Lempivaara ja eka e-kirjani


Olen pitänyt kaikista Riikka Pulkkisen aikaisemmista teoksista, mutta jos järjestykseen pitää laittaa, minulla se olisi 1. Totta 2. Raja 3. Vieras. Kun kuulin Pulkkisen uusimmasta kirjasta, myönnän pienen vastahankaisuuteni, varovaisuuteni. Onnistuisiko hyppäys taidokkaasta proosasta kevyempään kirjallisuuteen? Kokemukseni kotimaisesta chiklitistä on aika vaisu. Joko olen itse vanhentunut niin paljon, ettei se vain enää kolahda samalla tavalla kuin kymmenen vuotta sitten, tai sitten ainakin minun silmissäni kotimaista chicklit-genreä leimaa tietty epäuskottavuus tai nolous, olipa kyseessä sitten chicklit tai ladylit. Toisaalta en ole tästä genrestä kauheasti löytänyt hyviä lukukokemuksia käännöskirjallisuudenkaan parista ( paitsi mainio Vaimotesti tähän kategoriaan kuuluukin, mutta onko se sitten ladlittia vaiko mitä..) Näiden kokemusten pohjalta olen kuitenkin alkanut jo uskoa, että vika on enemmänkin jo lukijassa kuin luettavassa, että en vain enää osaa nauttia juurikaan tällaisesta kirjallisuudesta, sillä kaipaan enemmän syvyyttä tai uskottavuutta..tai jotain selittämätöntä, joka sai minut aikanaan kikattamaan niin Bridget Jonesin kuin Himoshoppaaja-Rebeckankin edesottamusten äärellä. Näistä lähtökohdista lähdin siis lukemaan Pulkkisen uusinta ja tällä kertaa myös harvinaisesti vielä e-kirjan muodossa. Olin tällä viikolla taas opiskelemassa Helsingissä ja poikkeuksellisesti otin luettavat mukaan tabletille enkä perinteisinä kirjoina. Tästä kokemuksesta tekstin lopussa enemmän.

Pulkkisen tekstiin uppoutuminen oli kuin olisi solahtanut lämpimään veteen, niin vaivatonta se oli. Vaikka Pulkkinen kirjoittaa todellakin viihteellisesti ja genrelle tyypillisesti, tekstiä lukiessa ei tullutkaan sitä hassua liiallista myötähäpeän tunnetta tai outoa vierautta tekstin äärellä. Tällaista se siis on, kun viihdekirjallisuutta kirjoitetaan taidokkaasti ja uskottavasti, niin että tällainen lähempänä neljää-, kuin kolmeakymmentä oleva äiti-ihminen taantuu sinne parikymppiseksi tytönhupakoksi ja tirskuu junassa muista matkustajista piittaamatta! Ihanaa!

Iiris Lempivaarahan on melkein kolmekymppinen koulupsykologi, jonka elämä heittää kuperkeikkaa kun hän saakin toivomiensa häiden ja perheenlisäyksen sijaan kylmää kyytiä miesystävältään tämän sanoessa kaiken olleen vain suurta erehdystä. Siitä alkaa Iiriksen matka kohti parempaa itsetuntemusta, ei:n sanomista ja uusia alkuja. Sitä ennen tarvitaan kuitenkin aimo annos suklaa- ja korkokenkäterapiaa sekä naapurin Marja-Liisan neuvoja. Sitä ennen tarvitaan kyky oppia olemaan perillä tässä ja nyt.

Minä olen Iiris lempivaara ja väitän, etten ole oppinut perille saapumisen taitoa. Senkö vuoksi minun sydämeni kerää painoa? Kerron tämän teille: välillä tuntuu kuin kanniskelisin mukana lyijylastia.

Nautin niin valtavasti tämän kirjan lukemisesta, että jo kirjan puolivälin ylitettyäni aloin tekemään surutyötä sen suhteen, että kirja loppuu. Siinä missä Iiriksen sydän keveni, minun sydämeeni asettui osa tuosta lyijylastista huutaen: tällaista TARVITSEN lisää!!! Pulkkinen on osannut luoda sangen viihteellisen tarinan ytimeen paljon sydämenviisautta, lämpöä ja elämäntuntua. Mitään moitittavaa en kirjasta löydä, sillä sitä ei kertakaikkiaan ole. Ainoa huono puoli oli se, että kirja loppui liian pian. Minun sydämeeni jäi Iiris Lempivaaran kokoinen aukko, johon toivon Pulkkisen vielä joku päivä tuovan avun Iiriksen uusien seikkailujen muodossa.

E-kirjakokemuksesta sen verran, että olen toki tabletiltani lueskellut muutamia kirjoja satunnaisesti aina luvun, pari kerrallaan. Nyt luin koko kirjan tabletilta ja itse asiassa vähän jopa innostuin tästä formaatista nimenomaan reissussa. Niin täysiverinen kirjahullu-lukutoukka minä olen, että perinteisestä en luovu, mutta noin reissatessa e-kirja on kyllä lyömätön ja kun toukokuussa taas matkaan Helsinkiin kouluun, mukanani on varmasti tabletissa luettavaa.

Kommentit

  1. Iiris on ihana! E-kirja on kyllä hurjan näppärä kaveri reissussa, mukaan pystyy ottamaan valikoimaakin enemmän. Minä kuuntelin tämän sähköisenä e-kirjana, Iiris oli ihana kaveri kävelylenkeillä ja aamuruuhkassa.

    VastaaPoista
  2. Voi Iris, kyllä pitäisi itsenikin saada tuo kehuttu kirja luettavaksi. Olen suunnitellut, että se voisikin olla täydellinen kesälomanaloituskirja sitten, kun lomani parin kuukauden päästä alkaa. 8)

    VastaaPoista
  3. Minäkin lämpenin Iirikselle, vaikka en Pulkkis-fani varsinaisesti olekaan (vielä?). Minä nautin oman Iirikseni äänikirjana. Toimi.

    VastaaPoista
  4. Tämä oli kyllä ihana ja herätti minussakin tunteen, että tätä lisää nyt heti! Kuuntelin itse tämän äänikirjana ja sekin toimi mainiosti.

    VastaaPoista
  5. Iris on ihana! Minähän vierastan viihdenkirjallisuutta, mutta tähän miellyn kyllä niin suuresti. Totta on minunkin Pulkkis-suosikkini. <3

    E-kirja on kätevä reissussa silloin, kun matkustaa junalla, mutta lentokoneessa se oli toivoton. :/ Nousun ja laskun aikana ei saanut käyttää ainakaan padia ja sitten lyhyellä lennolla en ehtinyt lukea kuin puolisen tuntia. Kaipasin painettua kirjaa. :)

    VastaaPoista
  6. Luin arviosi harppoen, sillä luin kirjan itse perjantaina, ja oma juttu on vielä kirjoittamatta (palaan tänne kyllä sitten). Kirjasta pidin kyllä paljon, siitä jäi hyvä mieli. :)

    VastaaPoista
  7. Minäkin olin hieman skeptinen tämän suhteen ennakkoon, mutta pidin kyllä kovasti! Sopivan kevyt ja viihteellinen, mutta ei liian hömppä :).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)