sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat
Kustantaja: Otava 2013
Alkuteos: Americanah
Suomentanut: Hanna Tarkka
Sivuja: 528
Mistä minulle: Kustantajalta

Ifemelu käveli takaisin asemalle ja harmitteli yhä lipun hintaa. Puut läikehtivät syksyn väreissä, punaiset ja keltaiset lehdet toivat ilmaan kullankarvaisen sävyn, ja hän muisti sanat, jotka oli äskettäin lukenut jostakin: " Luonnon ensi viherrys on kultaa." Kirpeä, tuoksuva, kuiva ilma toi mieleen Nsukkan pasaatituuli Harmattanin, ja rinnassa ailahti koti-ikävä, niin viiltävä ja äkillinen että itketti.

Ifemelu on paremman elämän toivossa jättänyt kotimaansa Nigerian ja suunnannut suureen ja hienoon Amerikkaan. Yhdessä ensirakkautensa Obinzen kanssa he suunnittelevat tulevaisuutta maassa, jossa voi kouluttaa itseään vapaasti ja elää muutenkin huolettomammin kuin kotimaassa. Varsinkin Obinze on haaveillut tulevaisuudesta Amerikassa, mutta lopulta kuitenkin vain Ifemelu pääsee tuonne Amerikan ihmemaahan, ja Obinze päätyy laittomaksi siirtolaiseksi Englantiin. Aluksi sähköpostit sinkoilevat Ifemelun ja Obinzen välillä, mutta se ei ole välimatka, mikä heidät lopulta erottaa. Ifemelu kohtaa uuden elämänsä raadollisuuden ja alkaa vetäytyä entistä pahemmin kuoreensa, lopettaen lopulta yhteydenpidon jopa Obinzeenkin. Arki tummaihoisena maahanmuuttajana Amerikassa ei ole ruusuilla tanssimista, päin vastoin. Ifemelu saa monessa asiassa huomata olevansa alinta kastia. Monien vastoinkäymisten jälkeen elämä vihdoin alkaa helpottamaan ja Imeflu löytää oman paikkansa uudessa maassa. Hänen nokkeluutensa ja sanavalmiutensa pääsevät oikeuksiin hänen rotuaiheisessa blogissaan, johon hän purkaa näkemiään ja kokemiaan epäkohtia. Uudet ystävät, läheiset auttavat häntä vähitellen sopeutumaan ja tuntemaan iloa, intohimoa ja onneakin.

Vuodet kuluvat ja sekä Ifemelu että Obinze tahoillaan ovat rakentaneet elämäänsä erillään. Mutta alitajuinen ikävä Nigeriaan, takaisin kotiin, nostaa päätään Ifemelun sisimmässä. Vahvat muistot kotimaasta ja samalla myös Obinzesta eivät jätä häntä rauhaan, ja niinpä hän päättää lopulta palata takaisin kotiin. Kotiin, jossa Obinze on perustanut jo perheen ja saavuttanut vahvan aseman. Ifemelu päättää rikkoa vuosien hiljaisuuden heidän välillään silläkin uhalla, että Obinzella on oma elämä. Ifemelu on palannut kotiin, mutta miten siihen reagoi Obinze, joka ei voi ymmärtää miksi Ifemelu aikoinaan katkaisi heidän välinsä niin tylysti, ilman selityksiä.

Kotiinpalaajat on jo kolmas käännetty romaani Chimamanda Ngozi Adichielta, mutta minulle hänen ensimmäinen.  Sanottakoon ensiksi, että Kotiinpalaajien lukeminen vei minulta toista viikkoa. Ei siksi, että olisi ollut pitkäveteinen, liian haasteellinen kielellisesti tai muutenkaan ikävässä mielessä sellainen, ettei tekisi mieli tarttua aina uudestaan kirjaan. Kotiinpalaajat on tekstiltään ja kerronnaltaan niin ihastuttavan rikas, että sitä ei tee mieli lukea puolihuolimattomasti tai kiireisen arjen keskellä hätiköiden. Koska arkeni on tällä hetkellä sellaista, että harvoin on mahdollista lukea useampaa tuntia putkeen, joudun lukemaan pienissä pätkissä. Se puolestaan vaatii tiettyjen kirjojen kohdalla oman keskittymisensä, varsinkin jos haluaa saada kirjasta ns. kaiken irti. Koin Kotiinpalaajat sellaiseksi kirjaksi, etten halua lukea sitä vain pienin pyrähdyksin koko kirjaa, joten välillä meni päiviä, etten lukenut yhtään, sillä halusin odottaa hetkeä jolloin saan uppoutua sen pariin edes pariksi tunniksi.

Monia asioita käydään kirjassa läpi takaumien kautta. Ifemelun istuessa kampaajalla, hän palaa muistoissaan hetkiin Obinzen kanssa, aikaan kotimaassa, jonne hän nyt huomaa kovasti kaipaavansa takaisin. Adichie kuljettaa tarinaa sujuvasti läpi kirjan, enkä lukijana kokenut vaikeuksia pysyä matkassa. Kotiinpalaajat on toki vahvasti maahanmuuttajatarina, mutta myös rakkaustarina sekä mielestäni myös hieman ajankuvaakin tietyiltä osin. Nykyarkemme Facebookkeineen on arkea myös Ifemelulle. Varsinkin ifemelun silmin näyttäytyy väkevästi se arki, mikä varmasti monella maahanmuuttajalla on harteillaan, eli vahva ulkopuolisuus monissa asioissa; kun et oikein kuulu enää kotimaahasikaan tietyn ajan jälkeen etkä toisaalta ole vahvasti uudenkaan yhteisön jäsen. Kuilu vanhan ja uuden välissä on käsinkosketeltavan todellinen.

Kotiinpalaajat on kirja, josta ammentaa lukijana monenlaista kosketuspintaa. Se herättää ajatuksia, saa pohtimaan asioita laajemmasta näkökulmasta, naurattaa, koskettaa. Kotiinpalaajat on tarina joka muistuttaa, miksi kirjallisuus on niin valtavan hienoa asia ihmisen elämässä.

Kotiinpalaajia on luettu laajalti kirjablogeissakin. Google kertoo linkkejä sinne sun tänne, mutta tässä P.S. Rakastan kirjoja -blogin Saran juttu, jonka lopussa linkkejä blogikollegoiden juttuihin!


1 kommentti:

  1. Olen lukenut kaiken, mitä taitavalta Adichielta on suomennettu. Puolikas keltaista aurinkoa oli hänen läpimurtoteoksensa ja se käännettiinkin ensimmäiseksi. Nyt ollaan käsittääkseni käännöksissä ajan tasalla, eli tämä on myös hänen uusin kirjansa. Olen pitänyt kaikista kovasti. Hieno tuotanto! Afrikka kiehtoo, samaten siirtolaisuus, jonkinlaiseen kummalliseen välitilaan joutuminen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)