Inger Frimansson: Varjo vedessä

Inger Frimansson: Varjo vedessä
Kustantaja: Like 2008
Alkuteos: Skuggan i vattnet
Suomentanut: Anu Tukala
Sivuja: 413
Mistä minulle: Oma ostos

Minä tunsin henkäyksen kasvoillani,
ihokarvani nousivat pystyyn,
kun jokin pysähtyi eteeni,
en tiedä mikä,
silmieni edessä outo hahmo.
Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen. 

On kulunut kuusi vuotta siitä kun omalaatuinen Justine Dalvik tappoi naisen, joka teki hänen kouluvuosistaan helvettiä. Kuollut on myös Justinen kylmäkiskoinen äitipuoli. Jäljellä ovat vain Justine, hänen uusi rakkautensa Hans Peter sekä Justinen lintu. Yhdessä he asuttavat Justinen perimää isoa kivitaloa Målarenin rannalla. Vuodet ovat luoneet Justinen ympärille rauhaisan elämän, josta hän nauttii. Kuuden vuoden takainen tapahtuma ei kuitenkaan jätä Justinea rauhaan, vaikka kiinni jäämisen riskiä ei enää tunnu olevan. Hans Peterin ihmettelyistä ja huolehtimisista huolimatta Justine soutaa aina uudestaan ja uudestaan järvelle, jonne Berit päätyi kuusi vuotta sitten. Onko jokin nousemassa pintaan, vai syyllisyyskö se vain kalvaa Justinea niin kovaa, ettei hän saa rauhaa? Kuka vahtii Justinen taloa varjoista? Miksi poliisi alkaakin kyselemään uudestaan vanhoja asioita? Eikö Justine ole saanut kärsiä jo tarpeeksi itsekin, miksi vanhojen haavojen on auettava uudestaan?

"Oletko jättänyt kertomatta jotain? " hans Peter pakotti itsensä puhumaan, pyytämään Justinelta paljastusta, joka voisi murentaa kaiken sen mitä heillä oli yhteistä.
Justine otti askeleen Hans Peteriä kohti ja näytti äkkiä aivan erilaiselta, joltakin jota Hans Peter ei enää tuntenut. 
Hans Peter kääntyi puoliksi poispäin, painoi kätensä päälaelleen. 
"Justine, vastaa minulle. Liittyykö se kuolemaan?"
"Ehkä, Justine kuiskasi. " Kyllä, kyllä se liittyy."

Varjo vedessä on Inger Frimanssonin itsenäinen jatko-osa Hyvää yötä, rakkaani -teokselle, jonka luin tovi sitten. Tykästyin Frimanssonin taitavaan tyyliin rakentaa näennäisen pienistä elementeistä suorastaan ahdistavaa psykologista jännitystä. Frimansson näyttää, ettei psykologinen kauhu tarvitse ympärilleen isoja näyttäviä puitteita vaan se versoaa jo pienestä siemenestä arjen kulisseissakin. Varjo vedessä -teoksessa Frimansson tuo esille myös perheväkivallan ja sen raadollisuuden Hans Peterin työkaverin Adrianen kautta. Pidin kovasti Hyvää yötä, rakkaani -teoksesta, mutta tästä vielä enemmän. Kiehtovinta antia molemmissa kirjoissa on Justinen persoona ja se dilemma lukijan mielessä, että jos on itse jo uhri, onko oikeus tehdä ne valinnat, mitkä Justine tekee. Vaikka lukijan vahva moraali tuomitsisikin Justinen teot, on vaikea olla tuntematta suurtakin empatiaa itse Justinea kohtaan. Aika mielenkiintoinen tvisti tämä piirre siis kirjassa!

Luin nuorempana paljon enemmän dekkareita, jännäreitä, kauhua. Mitä enemmän olen lukenut proosaa, sitä kriittisemmäksi lukijaksi olen muuttunut dekkareiden suhteen. Pelkät vahvasti toiminnalliset rikosrämistelyt eivät vetoa minuun enää yhtään, vaan vaadin tämänkin genren kirjoilta sitä psykologista otetta, tvistiä. Frimansson tarjoileekin sitä sellaisella intensiteetillä, että luin kirjan viime viikolla ahmien ja nautin. Kiitos siis tuon aikaisemman Frimanssonin kirjan postaukseeni tästä teoksesta vinkanneet! Frimansson päätyy kyllä suosikkilistalleni näiden kahden kirjansa perusteella ja voi kunpa vielä joku kerta saisi lukea lisää Justinesta, on hän sen verran uniikki ja kiinnostava päähenkilö kyllä!

Kommentit

  1. Sait tämänkin käsiisi, hienoa! Minunkin on ihan pakko lukea Varjo vedessä, sillä Justinen tarinahan jäi tavallaan kesken. Justine on kyllä mielenkiintoinen persoona, vaikka hieman etäiseksi jäikin. Mutta toisaalta hänhän oli melko sulkeutunut noin muutenkin. Täytyypä ryhtyä metsästämään tätäkin kirjaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)