Kustantaja: Basam Books 2014
Sivuja: 211
Mistä minulle: Oma hankinta
" Herkkyys on sellaista sisäistä lepatusta. Herkkä ihminen on kuin ei olisikaan, mutta rekisteröi kaiken."
Sylvi-Sanni Manninen
Janna Satrin Sisäinen lepatus -teos on kirja, jonka olen lukenut hiirenkorville, merkkaillut tärkeimpiä kohtia korostustussilla ja johon palaan usein, vaikka ensimmäisestä lukemiskerrasta on jo melkein puoli vuotta. Jo Sylvi-Sanni Manninen ( 1914-2009) tutki elämäntyönään herkkiä ihmisiä, mikä on puolestaan toiminut Satrin innoittajana hänen kirjaa tehdessään. Satri on myös hyödyntänyt teoksessaan yhdsyvaltalaisen psykologian tohtorin Elaine N. Aronin tekemää tutkimustyötä ja kirjallisuutta. Satri on saanut lähdeaineistoksi kirjaan myös kahdenkymmenen erityisherkän ihmisen kokemuksia. Vasta ihan viime vuosina on kuitenkin alettu laajemmin puhua käsitteestä erityisherkkä ihminen ( Higly sensitive person ). Satri puhuu HSP-persoonista herkkinä ihmisinä, mikä tavallaan vähentää ominaisuuteen liittyvää "leimaa". Erityisherkkyyshän ei ole sairaus, vaan synnynnäinen hermostollinen ominaisuus. Erityisherkkyys ei myöskään ole sitä, että olisi yliherkkä loukkaantumaan tms, vaan se ilmenee monin eri tavoin ihmisen henkilökohtaisessa aistimaailmassa. Yhteistä on kuitenkin se, että hermosto kuormittuu herkästi ja erityisherkkä ihminen ylikuormittuessaan väsyy, tarvitsee normaalia enemmän yksityisyyttä ja palautumista. Hermoston kuormittumisen voi aiheuttaa yleinen kova melu, kiire omassa elämässä, kovat äänet ja valot, iholla tuntuvat ärsykkeet, sosiaaliset tilanteet jne. Satri korostaa jo kirjan alussa, että vaikka herkkä ihminen on usein myös rauhallinen, hiljainen ja jopa ujo, ihan yhtä lailla voimakkaasti sosiaalinen ihminen voi olla erityisherkkä.
Herkkyys eli sensitiivisyys on synnynnäinen psykofyysinen ominaisuus, jonka perusta on hermojärjestelmän herkässä reagoivuudessa. Herkkä, sensitiivinen ihminen on erityisen herkkä ympäristölleen ja sen ärsykkeille ja myös sisäisille vaikutteilleen. Hän tekee poikkeuksellisen hienovaraisia havaintoja ja prosessoi niitä syvällisellä tavalla, osittain tiedostamattomasti tai puolitietoisesti.
Satri on jakanut teoksensa kahdeksaan selkeään lukuun. Ensimmäisessä käsitellään yleisesti herkkyyttä ja herkkiä ihmisiä, toisessa kuvussa pohditaan syvemmin persoonan merkitystä kaikessa tässä. Kolmas luku keskittyy herkän ihmisen vuorovaikutustilanteisiin. Tässä osiossa onkin erityisen tärkeä kohta muillekin kuin herkille: "miten suhtautua herkkiin ihmisiin?". Neljännessä luvussa Satri käsittelee herkkyyttä rakkauden ja seksuaalisuun kautta. Viides luku pohtii lapsuutta ja vanhemmuutta. Kuudennessa luvussa on vuorossa työ ja itsensä toteuttaminen. Seitsemäs luku puolestaan tarjoaa yhden kirjan konkreettisimpia työkaluja sisältävän osion, Päivittäinen hyvinvointi. Samoin kahdeksas luku, jossa keskitytään sisäiseen paranemiseen ja vahvistumiseen. Satri korostaakin esipuheessaan että kirjaa voi lukea sieltä täältä ja ottaa tarkastelun alle aina sen eniten kiinnostavan osion.
Satrin tapa käsitellä aihetta on toki hyvin kokemuspohjainenkin, mikä tuo teokseen oman persoonallisen syvyyden, vertaisuuden tunteen. Pitkin kirjaa tekstistä huokuu se hieno ajatus, että herkkyys ei ole sairaus vaan ainutlaatuinen piirre, minkä tunnistettuaan ihminen usein pystyy löytämään entistä paremmat eväät omaan elämään. Monelle herkkyyden tunnistaminen itsessä on voimakas kokemus, joka saattaa mullistaa elämää monellakin osa-alueella. Satri antaa pitkin kirjaa vinkkejä, kuinka prosessoida asiaa ja ennen kaikkea, kuinka voimautua asian tiimoilta. Kuinka löytää se tasapaino elämään, että erityisherkkyys ei ole rasite tai elämää rajoittava vaan nimenomaan avartava tekijä, voimavara.
Minuun kirja teki voimakkaan vaikutuksen ja antoi valtavasti eväitä itsensä ymmärtämisen saralla. Kiitos Satri!
Herkkyys on siunaus ja kirous samassa paketissa. Se on pohjimmiltaan voimavara, mutta monien elämässä se kasvaa voimavaraksi hitaasti.
Tämä vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, täytyy laittaa ehdottomasti korvan taakse.
VastaaPoistaMinä olen jännityskirjojen ystävä, en saa niistä tarpeekseni, ne ovat intohimo. Välillä tulee vain mietittyä, että voisi yrittää laajentaa hieman lukuelämyksiä muihinkin kategorioihin :)