Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
Kustantaja: Otava 2015
Sivuja: 283 (ennakkokappale)

Ennustettiin, että kesästä tulisi sateinen, mutta sitä ei monikaan tänään usko. Aurinko pelastaa heidän haaveensa ja tekee heistä parempia ihmisiä. Mutta voiko sitäkään ennustaa, ketkä tässä maailmassa rakastuvat toisiinsa?

Viisikymppisellä Karin Kiurukorvella on takanaan avioero pitkästä liitosta, eikä uusi rakkaus kuulu hänen lähitulevaisuuden suunnitelmiin. Toisaalla kipuilee myöskin keski-ikäinen Lauri Eriksson, insinööri jolla on omat haavansa rakkaudesta. Vastoin kaikkia odotuksia, nuo kaksi elämän riepomaa sielua kohtaavat eräänä pakkaspäivänä asuntonäytössä, jonne Karin on päätynyt sattumalta. Elämän arpapeli heittää heille nopillaan täydet kuutoset, mutta sekä Karin että Lauri ovat ensin hämmentyneitä kohtaamisessa kokemistaan tunteista. Kummallakin on omat kompastuskivensä ihmissuhteiden saralla ja varsinkin Karin kaipaisi vain kävelyseuraa. Samaan aikaan kuviota hämmentämässä on Laurin nuori työkaveri Kaari, joka on rakastanut Lauria salaa jo kauan. Kaari on aivan varma, että hänen ja Laurin tarina on tähtiin kirjoitettu, mutta kun hänen mielestään oikea harmpaavarpunen, lyijykynänpätkä, viekin Laurin huomion, ei mikään ole enää varmaa.

Rakkaus saa ihmisen kuvittelemaan kaikenlaista, se suistaa mielen kaivoskärryt raiteilta, ja kohta ne laskettelevat ilman jarruja suoraan maan alla aukeavaan pimeyteen.

Ei ole helppoa rakastaa, sen saavat tuta aika moni henkilö tässä kirjassa. Niin parisuhteessa kuin vaikka äiti ja tytär-suhteessa elävät. Oma roolinsa on myös e-puolisolla, jonka kanssa kuitenkin on tullut vietettyä koko aikuisikä ja tehtyä lapsikin. Ihmissuhteet venyvät ja paukkuvat, välillä jopa tragikoomisiin sfääreihin. Karin ja Lauri ovat tietyllä tavalla elämässään tylsistyneitä ihmisiä, jotka kaipaavat jotain, mutta eivät toisaalta tiedä kykenevätkö siihen tai haluavatko. Mistä voi edes varmaksi tietää, mitä haluaa? Minua jotenkin viehätti suuresti Karinin ja Laurin tavallisuus. Joskus todellakin vain riittää se, että on joku, jonka kanssa lähteä pitkälle kävelylenkille. Päällisin puolin Mutta minä rakastan sinua on suloisen hupsu kuvaus rakastamisen vaikeudesta aikuisena. Pinnan alla piilee kuitenkin useampi vakavempikin teema, esimerkiksi naisen suhde omaan seksuaalisuuteen. Ehkä kun kaikki ylimääräinen riisutaan, tullaan sen kysymyksen äärelle, riitänkö minä tällaisena kuin olen, vikoinenikin?

Nuotio käsittelee rakastamisen vaikeutta ja toisaalta ihanuutta lempeästi kuin nupullaan olevaa kevätkukkasta. Olen lukenut Nuotiolta niin Pii Marin-dekkarisarjan kuin muutaman aikaisemman romaaninkin ja tykästynyt hänen tapaansa kirjoittaa.Tämä uusin tarjosi taas hiemen erilaista puolta ja viehätyinkin siitä aika lailla. Ehdottomastihan tämä on viihteellinen tarina, mutta sellaisella puhuttelevalla otteella, että liikuttaa paikoin jotain syvemmälläkin lukijan sydämessä. Toisaalta tietty arkinen kotoisuus varsinkin Karinin rutiineissa ja elämässä tuntuivat lohdullisilta.

Tee auttaa aina. Sellaisille sisältä vapiseville ihmisille kuin minä tee on parasta lääkettä. Ei ole ongelmaa, joka ei ratkea hyvin haudutetun teen avulla.

Mutta minä rakastan sinua oli suloisen kirpeä tarina siitä, miten rakkaus voi yllättää aikuisellakin iällä, vastoin kaikkia odotuksia. Kirja sai minut huokailemaan ihastuksesta kuin nuorena tyttönä konsanaan, samaan aikaan kun se ravistelee aikuisen naisen sydäntä pohdiskelevalla realistisuudellaan. Ei ole helppoa rakastaa, mutta se todellakin on sen väärti. Nuotio onnistuu tuoreessa romaanissaan herättelemään monia tunteita aina ihastumisen herkästä värinästä sydämessä eletyn elämän tuoman painolastin painoon harteilla. Suosittelen nautittavaksi kera höyryävän teen ja muutaman suklaapalasen!