lauantai 7. helmikuuta 2015

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
Kustantaja: Tammi 2015
Alkuteos: Le Liseur du 6h27 (2014)
Suomentanut: Kira Poutanen
Sivuja: 189

Guylain astui ulos kadulle tuntien päässeensä juuri ulos helvetistä. Kotiin kulkevassa junassa hän veti vihdoin pelastetut paperit esiin ja laski ne varovasti imupaperille, joka imi sisäänsä niiden kuiduissa edelleen olevan kosteuden. Huomenna tässä samassa vaunussa eloonjääneet lopulta kuolivat, kun Guylain vapautti heidän sanansa.

36-vuotias Guylain Vignolles on mies, joka arvostaa rutiineja ja vihaa työtään. Edes sen rutiininomaisuus ei poista sitä tosiseikkaa, että kirjamassojen tuhoaminen makulointikoneella sattuu Guylainin sieluun. Elanto on kuitenkin ansaittava ja päivä toisensa jälkeen Guylain hyppää aamuisin lähijunaan ja matkustaa töihin. Menomatkoilla Guylain kaivaa laukustaan esiin Koneen syövereistä pelastamiansa satunnaisia sivuja ja alkaa lukea niitä ääneen. Sisällöllä ei ollut merkitystä, vain sillä, että Guylain luki tekstin ääneen. Guylain lukee ja muut matkustajat sukeltavat hetkeksi toisiin maailmoihin häntä kuunnellessaan. Päivä töissä vie Gyulainin voimat ja takaisin tullessaan hänkin haluaa vain upota harmaaseen matkustajien massaan. Eräänä päivänä Guylain löytää junavaunusta punaisen muistitikun, joka sisältää tuntemattoman naisen, Julien kirjoituksia arjestaan. Julien kirjoittamat tekstit herättävät jotain uinuvaa Guylainin sisimmässä ja yhtäkkiä arki ei näytäkään enää niin harmaalta.

Hän veti pahvikansion esiin jaloissaan olevasta salkusta. Vaikka tapahtumasarja ei eronnut mitenkään muista päivistä tarkkaavainen seuraaja saattoi huomata, että Guylainin liikkeet olivat rennompia kuin yleensä. Paha olo, joka tavallisesti kiristi hänen kasvojaa kuin surullinen naamio oli poissa.

Ranskalaisen Jean-Paul Didierlaurentin esikoisteos Lukija aamujunassa on kirja, joka ikään kuin kuuluu jokaisen todellisen kirjanystävän lukemistoon. Se ei sinällään ole kaunokirjallisesti ajateltuna mikään poikkeuksellinen helmi, mutta aiheensa ja ihastuttavan tyylinsä myötä viehättävä pieni ranskalainen herkku, joka muistuttaa miten tärkeää lukeminen on. Didierlaurent kirjoittaa sujuvasti tai ainakin tällainen kuva välittyy hyvästä suomennoksesta. Joitakin vuosia sitten minussa syttyi kipinä ja palo ranskalaisiin elokuviin ja kirjallisuuteen. Koin Lukijan aamujunassa alusta asti hyvin elokuvallisena mielessäni ja melkein saatoin kuulla Amelie-elokuvan musiikin korvissani. Niin ihanan ranskalaista! Kiehtovia henkilöitä kirjassa on useita, joskin enemmistön tarinat jäävät vielä viimeisen sivun jälkeen auki ja elämään lukijan mielessä erilaisina vaihtoehtoina miten heille käy. Itse Guylain on erikoinen mies. Vaikka hän on vasta 36-vuotias, koin hänet monin paikoin vanhempana sieluna. Hänen huvittavan tarkat rutiininsa, lemmikkikultakala ja aito rakkaus kirjoihin tekevät hänestä sympaattisen henkilön. Kovan kohtalon Koneen uumenissa kokenut Giuseppe puolestaan on sangen omalaatuinen persoona, josta lukisi mielellään lisääkin. Julie sitten, tuo salaperäinen nainen, herättää lukijan kiinnostuksen teksteillään ja erityisesti hänestä olisi lukenut enemmänkin kirjassa.

Minulla on vihko täynnä tätini tätismejä. Olen kerännyt niitä viidenneltä luokalta lähtien, ja aina lähettyvillä olevassa kierrevihkossani on niitä jo aikamoinen kokoelma. Osaan ne kaikki ulkoa. Tätismi numero 8: Vaikka hymy ei maksa mitään, sen avulla voi ansaita paljon. Numero 14: Pienet hädät eivät paljon tuota. Numero viisi, se on kaikista lyhyin mutta oma suosikkini: Pissa ei ole leikin asia.

Näin jälkikäteen ajattelen, että olisin lukenut mieluusti enemmänkin tätä kirjaa. Nyt vajaa kaksisataasivuinen teos kyllä viihdytti ja viehätti mutta toisaalta jätti pienen nälän lukea vielä vähän lisääkin. Nautin kirjan tunnelmasta ja siitä sivujen läpi puskevasta ranskalaisuudesta, jonka ilmapiirissä mielelläni viettäisin tovin jos toisenkin. Ja tietenkin oman taikansa tuo se kirjojen ja lukemisen tiivis maailma, joka kirjassa monin tavoin näyttäytyy. Lukemisella on merkitystä.

Siitä puheenollen, huomenna vietetään Lukurauhan päivää, hienoa! Itse aion lukea huomenna niin paljon kuin vain muilta touhuilta ehdin. Lukupinossa on ylimpänä tällä hetkellä Anna Perhoa, Sarianna Vaaraa ja vaikka mitä muutakin kiinnostavaa odottamassa vuoroaan. Mitä sinä luet huomenna?

10 kommenttia:

  1. Ah, tää on suomennettu :) Just kuuntelin viikko-pari sitten kirjaesittelyä radiosta. Kyllä, täällä kirjallisuus pääsee myös radion pääkanaville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä kiva kuulla, että radioasemilla arvostetaan kirjallisuutta yhä!

      Poista
  2. Kuulostaa ihanalta kirjalta, täytyy ehdottomasti laittaa lukulistalle! :) Itse pidän huomenna lyhyen lukumaratonin lukurauhan kunniaksi, listasinkin blogiini jo hieman kirjoja huomiselle. :)

    VastaaPoista
  3. "Se ei sinällään ole kaunokirjallisesti ajateltuna mikään poikkeuksellinen helmi, mutta aiheensa ja ihastuttavan tyylinsä myötä viehättävä pieni ranskalainen herkku, joka muistuttaa miten tärkeää lukeminen on." Todella hyvin tiivistetty! Samankaltaisia ajatuksia kirja minussakin herätti. Oikeastaan odotin teokselta hieman enemmän kuin mitä sain. Tarina kuitenkin on suloinen ja makulointikoneen kauheus on kuvattu niin, että se jäi mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis tuo makulointikoneen kuvaus oli kyllä aika hurjaa! Aikamoinen Kone :)

      Poista
  4. Bloggasin itsekin tästä juuri. Pidin todella paljon. Sekoitus seitinkevyttä ja painavuutta ja vähän samaan tapaan kuin sinäkin vertasin tätä leivokseen, jonka kaunis ulkokuori ei kerro mitään sisällöstä, joka ei todellakaan ole höttöä.

    Tämä edustaa sellaista kirjallisuutta, jonka kirjoittamisessa ranskalaiset ovat mestareita. Muistelin tämän yhteydessä myös Delacourtin Katseenvangitsijoita, vaikka se olikin hyvin erilainen teos kuin tämä, mutta siinäkin oli keveys ja paino mainiossa suhteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Delancourtin Katseenvangitsijat minun onkin pitänyt lukea, kiitos vinkistä!

      Poista
  5. No mutta tämäpäs kuulostaa mainiolta! Olen potenut viime aikoina hienoista Ranska-kaipuuta, ja tämä voisi olla siihen melkoista täsmälääkettä. Pitänee etsiä tämä käsiinsä jostain! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen toistaiseksi joutunut nauttimaan Ranskasta vain nojatuolimatkaillen (leffat & kirjat), mutta vielä joku päivä matkustan nauttimaan tunnelmasta paikan päälle ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)