Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni
Kustantaja: Wsoy 2015
Kansi: Anna Makkonen
Sivuja: 165

Alussa, hänen tullessaan, on nähtävissä toivo, että se olisi toisenlaista - tai että hän olisi toisenlainen. Sellainen on kuvitelma, kun tullaan kaupungista maalle. Katujen melusta metsän hiljaisuuteen. 
   Koska metsä sen yleensä tekee. Siinä hän seisoo ja katsoo tummia puita, kuulee kuisketta. Jotakin liikahtaa mielessä, ja silloin jo se on selvää, mutta ei vielä hänelle.

Keski-ikäinen Klarissa haluaa pienen aikalisän avioliittoonsa samaan aikaan kun kaipaa inspiraatiota ja rauhaa kirjoittamiseen. Hän vuokraa mökin Saimaalta pienestä Piiliniemen saaresta, jonne hän pakenee kesäksi omaan yksityisyyteensä. Lapset ovat jo sen ikäisiä, ettei heitä kiinnosta kesä pienessä saaressa, vaan he jäävät isän kanssa kaupunkiin. Lapsille Klarissa ei vielä halua kertoa avioliiton ongelmista ja kesä saaressa kirjoittamisen varjolla tuntuu hyvältä selitykseltä heillekin. Piiliniemen lähellä kohoaa jylhä Variskallio, jonka huvilan ikkunoihin syttyykin eräänä iltana valot. Variskallion asukas, komea herrasmies Olavi herättää Klarissan kiinnostuksen ja magneetin lailla hän huomaa hakeutuvansa Olavin seuraan. Tuttavuus Olaviin herättää Klarissan kuin talviunesta ja helteen sekä halujenkin kyllästämänä hän on valmis kesäiseen seikkailuunkin, mutta onko Olavi valmis? Latautuneet kohtaamiset sekoittavat Klarissan mieltä entisestään ja kun he saavat vielä seuraakin, ei Klarissa ole enää varma, mihin uskoa.

Kesäinen illuusioni on ihanan Kirjava kammari-blogin emännän Karoliina Timosen toinen romaani. Ensimmäinen romaani, Aika mennyt palaa, ilmestyi 2012. Ensimmäistä romaania minulla oli ilo ja kunnia päästä lukemaan kirjoitusvaiheessa, tämän pariin pääsinkin sitten painotuoreeltaan. Kesäinen illuusioni on suht pienestä sivumäärästään huolimatta erittäin tiivis ja intensiivinen lukukokemus. Kirjan kepeät kannet kätkevät sisäänsä melkein kuin syntisen suloisen yksityisen päiväunen ja samaan aikaan psykologisessa otteessa loppuun saakka pitävän jännitysnäytelmän. Timonen kirjoittaa toisaalta tehokkaan pelkistetysti ja toisaalta paikoin kieli on niin kaunista ja rivien väliin jäävistä merkityksistä tiheää, että pakahduttaa. Lainaus, jonka kirjoitin postauksen alkuuni, on yksi lempikohdistani kirjassa. Se on kuin pieni kirjallinen jalokivi, jota luen uudelleen ja uudelleen, aina yhtä vaikuttuneena. Tuollaisia pieniä tekstillisiä jalokiviä löytyy kirjasta pitkin matkaa. Kirjan juoni itsessään on käänteiltään selkeän viihteellinen, mutta alkupuolen kepeys alkaakin kääntyä vähitellen ovelan painostavaksi jännitykseksi. Psykologisten trillerien ystävänä tämä oli erityisesti mieleeni. Klarissan mielenmaisema ja varsinkin alun kohtaamiset Olavin kanssa ovat vielä selkeästi keveämpää puolta kirjassa, mutta loppua kohden mukaan tulee voimakkaita psykologisia ja hieman mystisiäkin sävyjä, jotka viehättivät minua paljon. Kesäinen illuusioni on kuin viileän käden kosketus helteisellä iholla, se värisyttää hyvällä tavalla.

Yksin
meren kuultoa vasten ja taivaan,
yksin
yön vihkimänä vaaraan ja
vaivaan.
Ah, hyvästi jääkää!
Konsana en minä palaa.

Kesäinen illuusioni on luettu myös kirjakirpulla ja Lukutoukan kulttuuriblogissa!