Marko Hautala: Itsevalaisevat

Marko Hautala: Itsevalaisevat
Kustantaja: Tammi 2008
Kansi: Saku Heinänen
Sivuja: 239

Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä,
jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita,
nuhteettomia Jumalan lapsia tämän
kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä.
Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla.
- Fil. 2:14-15

Elias Rosvik on piinkova bisnesmies, joka eräänä sateisena syysiltana jättää jälleen kerran erään rakastajattarensa, tällä kertaa psykologina työskenteleävän Maarian. Murtunut Maaria ei haluaisi päästää irti Eliaksesta, sillä sen verran lujaa oli Elias ehtinyt sukeltaa Maarian ihon alle. Elias on kuitenkin jo suunnannut katseensa kotiin, vaimoonsa joka kuuliaisena vuodesta toiseen jäi Eliaksen rinnalle, vaikkei niinkään enää aikoihin puolisona kuin vain ihmisenä, joka asui saman katon alla. Hetken aikaa Elias saa kuitenkin tuntea itsensä kunnolliseksi perheenisäksi ja puolisoksi Maariasta eroon päästyään. Maarian oven kiinni painaessaan Elias ei vielä tiedä, että tuo sama päivä piirtyisi ikuisiksi ajoiksi mieleen päivänä, jolloin Iiris katosi. Maarian luota pois ajaessaan Elias uskoo nähneensä Iiriksen keltaisessa sadetakissaan kadulla oudon näköisen miehen kanssa. Hän ihmettelee näkyä, mutta ei kuitenkaan pysähdy tarkistamaan, onko tyttö Iiris. Iiriksenhän pitäisi olla kotona lukemassa tenttiin. Pian Eliakselle kuitenkin valkenee totuus; Iiris on kadonnut. Näky tytöstä keltaisessa sadetakissaan, vesisateisen tuulilasin läpi ei jätä Eliasta rauhaan. Eliaksen etsiessä epätoivoisesti Iiristä, saa Maaria vastaanotolleen Maunun, joka on päätynyt terapiaan outojen puheiden ja väkivaltaisuuksien takia. Minne Iiris oikein on kadonnut? Miksi Maunu puhuu omituisia sisällään olevasta kalasta? Mikä on totta, mikä on harhaa? Jossain niiden välimaastossa eksyneet ihmiset etsivät itseään ja toisiaan. Hapuilevat vapisevin käsin pimeyden keskellä kohti jotain hohtavaa.

Itsevalaisevat on minulle jo neljäs Marko Hautalan romaani. Edelliset ovat tehneet aika ison vaikutuksen minuun ja ilokseni voin todeta, että Itsevalaisevat jatkaa samalla linjalla. Hautala kirjoittaa tarinaa taidokkaasti maalaten maagisen realismin maailmaa niin hiuksenhienoin vedoin, että vastuu jää lukijalle tulkita, mikä on todellista ja mikä ei. Itsevalaisevat voisi olla totta tällaisenaan, tässä ja nyt. Toisaalta sen hiipivään kauhuun pikkuhiljaa kietoutuva juoni heittää lukijaa realismin reunoille siinä määrin, että yliluonnollisuuden läsnäololta ei voi sulkea silmiään. Nerokasta, ovelaa. Itsevalaisevat on tietyllä tapaa myös hyvin fyysinen kirja, se haastaa siedättämään omia fobioita ja ällötyksen aiheita. Kalan symboliikka nousee kirjassa esille paikoin niin voimallisena, että pala nousee kurkkuun. Vai oliko se sittenkin kala? Mene ja tiedä. Varmaa kuitenkin on, että tätäkään Hautalan kirjaa ei voi lukea ilman pelon ja paikoin pahan olonkin puistatuksia. Herkemmän lukijan kohdalla tämä ei liene hyvä juttu, mutta itse monenlaista lukeneena kaipaankin juuri tällaisia puistatuksia.

Tematiikka, joka nousee Itsevalaisevien keskiöstä, on vaikuttavaa. Lukijana koin, että Itsevalaisevat pureutuu erityisesti niin nuorten kuin aikuistenkin yksinäisyyteen, mutta ennen kaikkea siihen isoon kuiluun, mikä pahimmillaan voi rakentua nuoren ja aikuisen välille. Kun nuoren maailma muuttuu tarpeeksi mustaksi, onko enää mitään tehtävissä? Tarina nostaa myös esille sen, itseä näin vanhempana usein mietityttävän asian, miten vääränlainen aikuinen voi suistaa herkän nuoren mielen täysin raiteiltaan. Itsevalaisevat on voimakkaan yliluonnollissävytteisen kauhun ja maagisen realismin ohella psykologisesti voimakkaasti ihon alle menevä. Pidin ihan hurjan paljon, jälleen kerran. Enää minulla on yksi Hautalan romaani lukematta. Toivottavasti on lähitulevaisuudessa lisääkin tulossa.

Samat kuvat ja sanat toistuivat. Mutta ne pysyivät vaiti. Nämä kalat uivat syvällä.



Kommentit

  1. Kiitos esittelystä, saitpa kirjan kuulostamaan mielenkiintoiselta! Hautala on mulle vielä tuntematon kirjailija, mutta nyt laitan nimen muistiin ja tämän teoksen lukulistalle.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa mielenkiintoiselta ja hyvältä. Tämä täytyy lukea! :)

    VastaaPoista
  3. Tämä on tähän mennessä ainut lukemani Hautala ja vaikka se oli mielestäni todella hieno ja vaikuttava, ne ole saanut tartuttua seuraaviin. Ja lähinnä nimenomaan siksi, että nämä puistatukset olivat minulle hippuisen liikaa, edelleenkin tuntuu vähän ikävältä ajatella kirjan tapahtumia, mutta toisaalta pidän positiivisena että on kirjoja jotka tällaista aiheuttavat. Huhhuh.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)