Riitta Jalonen: Kuka sinut omistaa

Riitta Jalonen: Kuka sinut omistaa
Kustantaja: Tammi 2013
Kansi: Laura Lyytinen
Sivuja: 159

- Ihmeitä voi tapahtua. Äiti sanoi niin isälle sen puhelun jälkeen.
- Mitä se tarkoittaa? Jean kysyy.
- Että me saataisiin sinut omaksi pojaksi.
- Minähän olen jo.
- Niin olet, mutta kaikki eivät sitä ymmärrä.

Ensin oli äiti, isä ja pikku-Heidi. Sitten eräänä pakkaspäivänä heidän perheensä kasvaa kaksivuotiaalla Jeanilla. Heidi ja Jean kiintyvät toisiinsa heti ja Heidi ottaa Jeanin pikkuveljekseen, kuin lintuemo poikasen siipiensä hellään huomaan. Äiti, isä, Heidi ja Jean muodostavatkin pian oman arkensa kuin kuka tahansa perhe, tai ainakin melkein. Nimittäin Jeanin oikea äiti, mami, pelmahtaa pihaan aina yllättäen ja sekoittaa heidän tutun arkensa hetkeksi. Mami näyttäytyy lasten silmissä yhtä aikaa kiehtovana ja hieman hämmentävänäkin turkkeineen ja tuliaisineen. Jean kyllä muistaa äitinsä ja mamin lähtiessä ripustautuu mamiin, mutta mami ei koskaan jää, eikä ota Jeaniakaan matkaan.

Talon yläkerrassa asuva, kuolemaa tekevä pikkumummi tarinoi elämästä ja kuolemasta Heidille, joka havannoikin tarkasti elinympäristöään. Heidi näkee kyllä, kuinka Jeanin epävarma asema perheessä riipii äidin sydäntä, onhan Jean jo heille kuin perheenjäsen. Samaan aikaan Heidin vanhempi ystävä Marja, joka jo elää teini-iän myllerryksen keskellä, vie Heidinkin mukana maailmaan, joka näyttäytyy lapsen silmin vielä kovin outona ja pelottavana. Omistuisesti käyttäytyviä alastomia miehiä ja naisia, viinaa ja ilakointia. Aikuisuuden maailma, johon Marja tuntuu jo astuvan, alkaa kuitenkin vähitellen kiehtoa vähän myös Heidiä. Kuitenkin, se on se yksi ja tietty kesä, joka muuttaa Heidin perheen elämän ja jättää jälkensä erityisesti Heidiin.

- Me emme voi tehdä yhtään mitään, isä sanoo.
- Ei tule sellaista aikaa joka nämä haavat kenestäkään parantaa, äiti sanoo ja alkaa itkeä.

Riitta Jalosen Kuka sinut omistaa on pienestä sivumäärästään huolimatta suuri romaani. Jalonen rakentaa taitavin sanoin lukijan eteen yhden perheen elämän sen traagisine piirteineen. Samaan aikaan hän kuvaa hurjan kauniisti ja jotenkin väkevästi kahden lapsen välistä syvää sidettä. Ratkaisu käyttää lapsikertojaa Heidin muodossa, on mielestäni erittäin toimiva valinta. Heidin kertomana moni asiaa näyttäytyy jotenkin raadollisenkin kauniina, ylimääräisistä merkityksistä riisuttuna. Kuka sinut omistaa pureutuu puhuttelevalla tavalla siihen kipeään kysymykseen, jonka jo otsikko itsessään esittää. Jeanin tarina tuntuu sijoittuvan muutama vuosikymmen taaksepäin, jolloin sosiaalihuolto ei toiminut vielä niin organisoituneesti kuin nykypäivänä toimii. Sijoitetun lapsen elämä ei ole varmasti se helpoin vielä tänäkään päivänä, mutta kirjan ajassa se oli varmasti vielä huonompi juuri sen suhteen, että lasta saatettiin pompotella paikasta toiseen vailla suurempaa vastuuta tai hakea pois sijaisperheestä ilman mitään isompia valmisteluja. Toki nykyäänkin, ymmärtääkseni, biologisella vanhemmalla on oikeus omaan, muualle sijoitettuun lapseensa, mutta sosiaalihuollon kanssa yhdessä lapsen parasta harkiten. Kuka sinut omistaa on mielestäni myös vahvasti Heidin kasvutarinaa haasteellisessa ympäristössä: uusi pikkuveli, kuolemaa tekevä mummo sekä aikuisten maailmaan jo kurotteleva ystävä. Kaikkien näiden valossa Heidi pohtii kokemaansa ja näkemäänsä kirpaisevan puhtaasti. Kuka sinut omistaa muodostaa voimakkaan tunnelatauksen mitä pidemmälle etenee, ja tunnelma viipyilee mielessä vielä lukemisen jälkeenkin.

Menen perässä, Jean kapuaa heti sänkyyn, ei jaksa vaihtaa ylleen edes yöpukua. Kiipeän yläpetille ja kurkistan alas. Jeanilla on silmät kiinni.
- Pikkuveli. Joko nukut?
- Sano se vielä, Jean pyytää.
- Pikkuveli. 

Tämä on luettu monessa blogissa, tässä linkki Mari A:n blogijuttuun, jonka lopussa lisää linkkejä muihin blogijuttuihin kirjasta. 
- Pikkuveli.