sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Andy Weir: Yksin Marsissa

Andy Weir: Yksin Marsissa
Kustantaja: Into 2015
Alkuteos: The Martian: A Novel (Omakustanteena 2011, kustantajan julkaisemana 2014)
Suomentanut: Kaj Lipponen
Sivuja: 387

Tilanne on siis tämä. Olen haaksirikkoutunut Marsiin. Minulla ei ole yhteyttä Hermekseen eikä Maahan. Kaikki luulevat minun kuolleen. Olen moduulissa, joka on suunniteltu kestämään 31 päivää.
Jos happigeneraattoriin ei tule konerikko, minä tukehdun. Jos vedenkerääjään tulee konerikko, minä kuolen janoon. Jos moduuliin tulee repeämiä, minä tavallaan vain ikään kuin räjähdän. Jos mikään näistä ei tapahtuisikaan, minulta loppuu jossakin vaiheessa ruoka ja minä näännyn nälkään.

Niinpä. Kusessa ollaan.

Aikamoiseen kiipeliin on joutunut astronautti Mark Watney, katsotaanpa hänen tilannetta miltä kantilta tahansa. Marsiin suunnannut ARES 3:n miehistö joutui rajun hiekkamyrskyn keskelle ja muu miehistö joutui jättämään pelastautuessaan Markin Marsiin tämän avaruuspuvun rikkoutuessa. Miehistö, kuten ensin koko muu maailmakin luulee Markin menehtyneen traagisesti, mutta totuus on toinen. Mark on todellakin Marsissa ja hengissä! Muutaman epätoivoisen päivän jälkeen fiksu Mark alkaa kehitellä teorioita, kuinka hän A: selviytyy hengissä Marsissa riittävän pitkään ja B: kuinka ihmeessä hän saa viestittyä maahan, että on hengissä. Ei mitään ihan arkipäivän ongelmia, mutta Mark omaa valtavan elämänhalun lisäksi sen verran riuskan luonteenlaadun, että päättää näyttää niin Marsille kuin muullekin maailmalle, että taistelutta hän ei kyllä luovuta. Hän haastaa itsensä selviytymisen äärirajoille monin tavoin. Mark Watney ei ole tullut luovuttamaan, ei edes Marsissa.

Lukija pääsee mukaan Markin suorastaan klaustrofobiaa aiheuttavaan "kuplaan" hänen lokikirjamerkintöjensä myötä. Mark ei säästele sanoja, kun ollaan kusessa, niin ollaan kusessa. Mitä sitä selittelemään. Selviytymistaistelunsa hengähdyshetkinä hän saa viihdytystä ARES 3:n miehistöltä jääneiden henkilökohtaisten video-ja musiikkitallenteiden myötä. Halvimmatkin saippuasarjat ovat yhtäkkiä yllättävän tärkeitä. Lokikirjamerkintöjäen kautta piirtyy kuva älykkäästä ja huumorintajuisesta miehestä, johon on helppo kiintyä ja jonka puolesta alkaa väkisinkin jännittää.

Kirjasta paistaa läpi alusta asti Weirin voimakas tietämys tieteiden ja teknologian saralla. Markin eloonjäämistaistelu on monelta osin aika pitkäveteisenkin yksityiskohtaista pohdintaa vaikkapa perunan viljelystä aina laitteiden kestävyyteen Markin ajomatkoilla Marsin pinnalla. Tämä on toisaalta vahva ansio kirjassa, mutta näköjään ainakin nyt minunlaiselle lukijalle myös se kompastuskivi. Koska luin kirjaa melkein kuukauden päivät aina pätkiä silloin tällöin, koin tuon yksityiskohtaisuuden ja tieteellisyyden jotenkin uuvuttana ja tylsänäkin. Tämä on sikäli iso harmi, koska olen aina suorastaan rakastanut kaikkia avaruuteen liittyviä elokuvia ja uskon pitäväni myös tästäkin tehdystä elokuvasta. Yksin Marsissa on mielestäni kyllä kunnianhimoinen ja onnistunut tarina, vaikka se jätti minut lukijana aika neutraaleihin tuntemuksiin lopulta. Parhainta antia kirjassa minulle oli se klaustrofobinen tunnelma, mikä välittyi pitkin kirjaa. Ajatellapa nyt itsensä vastaavaan tilanteeseen, huh huh! Toisaalta pidin myös päähenkilön persoonasta ja rouheasta tavasta ilmaista itseään lokikirjassa.

Kurkatkaapas vaikka Kristan ja Lauran tuumailut kirjasta! Kirjaa on kehunut minulle useampikin ihminen ja kertonut tykänneensä kirjasta todella paljon, eli vaikka minulle ei tästä muodostunut mitään kovin erikoista kokemusta, esimerkiksi Niinalle kirja oli tämän vuoden parhaita uutuuskäännösromaaneja!





2 kommenttia:

  1. Ymmärrän hyvin, miksi pitkät tekniset ja tieteelliset, yksityiskohtaiset kuvaukset tökkivät sinulle. Minulla sattui huikea lukuflow päälle, kun tartuin kirjaan, eivätkä ne haitanneet menoa. Tällä hetkellä flow loistaa poissaolollaan ja Siiri Enorannan kaunis Surunhauras, lasinterävä etenee nykäyksittäin. Kirjan maailma on uskomattoman kiehtova, mutta jokainen nimi (ihmisen, eläin- ja kasvilajin, paikkojen) takertuu kitalakeen ja maistuu väärältä.

    VastaaPoista
  2. Olen tästä kirjasta kuullut, mutta mieleni ei lämpene ja tunne vahvistui arviosi luettuani. Luulen, että skippaan tämän - intuitioni on yleensä melko oikeassa ja kun kaikkea ei kuitenkaan voi lukea, niin...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)