maanantai 28. maaliskuuta 2016

Alan Bennett: Epätavallinen lukija

Alan Bennett: Epätavallinen lukija
Kustantaja: Basam Books 2008
Alkuteos: The Uncommon Reader (2007)
Suomentanut: Heikki Salojärvi
Sivuja: 115

Hän oli toiminnan ihminen. Niinpä hän vilkuili ympärilleen kirjoilla vuoratussa autossa ja pelasi aikaa. " Saako kuningatar lainata kirjan? Kun ei ole kirjastokorttia? "
" Se ei ole ongelma", Hutching sanoi.
" Eläkeläisiä ollaan", kuningatar sanoi, koska ajatteli sen kenties vaikuttavan asiaan.
 " Madam voi lainata kaikkiaan kuusi kirjaa."
" Kuusi? Varjelkoon!"

Koiria ulkoiluttaessaan Englannin kuningatar päätyy kirjastoautoon ja lainaa yhden kirjan. Lukeminen ei ole kuulunut hänen tekemisiinsä, niin kuin ei mikään muukaan harrastaminen tai puuhastelu. Niihin liittyi aina jonkinlaisia mieltymyksiä ja juuri niitähän ei hänen asemassaan olevalla henkilöllä saanut kerta kaikkiaan olla. Hänen tärkein tehtävänsä oli olla kiinnostunut muiden asioista, ei omista tekemisistä. Mutta niinpä vain yksi viaton lainattu kirja koukuttaa kuningattaren lukemisen maailmaan, eikä mikään tahdo enää olla niin kuin ennen. Kuningatar ei jaksa tuntea enää edes pakollista mielenkiintoa kuningaskuntansa asioiden hoitamiseen, vaan haluaisi vain rauhassa saada lukea. Hän ylentää keittiössä työskennelleen Normanin omaksi apulaisekseen, jotta Norman voi huolehtia että hänellä olisi aina hyvää luettavaa. Paljon lukevana Norman tietää paljon kirjallisuudesta ja kuningatar nauttii kun joku voi ehdottaa hänelle aina uutta kiehtovaa luettavaa. Muu hovi ei hyvällä katso muuttunutta kuningatarta. Osa jopa epäilee hänen sairastuneen. Ei ole terveellistä tuollainen kirjoihin hurahtaminen tuossa asemassa olevalle naiselle. Joutuuko koko kuningaskunta hunningolle tällä menolla?

Alan Bennettin Epätavallinen lukija on aivan mahtava pieni satiiri lukemisen mahdista. Hyvin ennalta-arvattavaa ja rutinoitua arkea elävä kuningatar saa elämäänsä tyystiin uutta sisältöä lukemisen maailmaan sukeltaessaan. Iäkkäänä ihmisenä hän tosin harmittelee, miksi löysi kirjat vasta nyt, kun maailma on pullollaan toinen toistaan kiehtovampia kirjoja. Hän yrittää käydä keskusteluja kirjoista ja kirjailijoistakin niin hovin kuin työssään kohtaamien rahvaidenkin kanssa, mutta saa huomata ettei  se olekaan niin yksinkertaista. Ihmiset eivät ole tottuneet sellaiseen kuningattareen. Maailma näyttäytyy kuitenkin kuningattaren silmiin nyt niin erilaisena, ettei hän edes velvollisuuden tunnosta pysty lopettamaan lukemista tai esittää kiinnostunutta kaiken maailman edustustehtäviä suorittaessaan. Hän opettelee jopa tavan vilkuttaa kansalle vaunuista samalla kuitenkin lukien.

Bennett kirjoittaa niin nasevan satiirisesti, että kirjaa lukiessa sai nauraa vähän väliä. Tykästyinkin aika tavalla Bennettin kirjoitustyyliin. Olisin oikeastaan halunnut lukea enemmänkin kuningattaren ja muiden käymiä kirjallisia keskusteluja ja sukeltaa vielä syvemmin lukemisen maailman tuomiin ajatuksiin kuningattaressa itsessään. Bennettin tekstiä oli niin nautinnollista lukea, että sen äärellä olisi viihtynyt vielä pidempäänkin. Kiehtovaa oli myös tunnistaa monia kirjoja, jotka tekstissä mainittiin, mutta myös huomata, miten paljon itsellekin vieraita kirjailijoita vielä on. Mainio kirja kokonaisuutena ja lukisin kyllä Bennetiltä ylipäätään mielelläni jotain muutakin, mutta käännöksiä ei taida olla muita, vaikka Bennett on Britannian tunnetuimpia kirjailijoita?

Ja hän, joka oli elänyt elämänsä muista erillään, huomasi nyt kaipaavansa sellaista suuresti. Näillä sivuilla ja näiden kansien välissä hän saattoi kuljeskella tuntemattomana. Tällaiset epäilyt ja itsetutkiskelut olivat kuitenkin vasta alkua. Heti kun hän pääsi vauhtiin, hän ei enää kummastellut lainkaan, että halusi lukea, ja kirjoista, joihin hän oli ensin suhtautunut niin arkaillen, tuli vähitellen hänen elämänsä keskipiste.

3 kommenttia:

  1. Hankin tämän kaappiin, ja nyt tuntuu, että kannattaisi kaivaa se pian esiin. Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
  2. Kaiva ihmeessä, Elina, todella hykerryttävä tapaus. Ja ehkä näin voisi oikeasti tapahtua...?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)