lauantai 19. maaliskuuta 2016

Lars Kepler: Playground

Lars Kepler: Playground
Kustantaja: Tammi 2016
Alkuteos: Playground 2015
Suomentanut: Kari Koski
Sivuja: 416

Joka puolella avautui kujia, joilla näkyi punaisia lyhtyjä, ravintoloita, kiinalaisia kirjoitusmerkkejä keltaisissa neonkylteissä, ylöspäin kaartuvia kattoja ja revittyjä seinälehtiä. Haisi seesamiöljylle ja kuivatulle kalalle, nestekaasulle ja vanhoille roskille.

Nyt on ihan ensiksi tunnustettava, että jätin itselle todella harvinaisesti kirjan kesken. Mutta koska en arvostele kirjoja/ole kriitikko, vaan haluan jakaa lukukokemukseni, haluan kirjasta tehdä postauksen. Jätin kirjan tosiaan kesken lähellä puoliväliä ja kurkkasin sitten vielä ihan lopun kuitenkin vielä. Palaan tähän kohta, mutta sitä ensin lyhyesti kirjan ideasta. Tekijänähän on pariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril, jotka kirjoittavat yhteisellä Lars Kepler- nimellä. Olen lukenut heiltä aikaisemmin kolme teosta, joista pidin kaikista. Erityisesti Hypnotisoija oli mieleeni. Olen myös yliluonnollisen kauhun ystävä ja kun kuulin Playgroundin edustavan sellaista, olin tietenkin enemmän kuin innoissani. Aloin siis lukemaan Playgroundia suurella mielenkiinnolla. Alku menikin aika mukavasti ja erityisesti kuoleman jälkeisen paikan, satamakaupungin, kuvaus kiehtoi ja koukutti. Luutnantti Jasmin Pascal-Anderson väittää tietävnäsä, mitä ihmiselle todella tapahtuu kuoleman jälkeen. Hän itse haavoittui kuolettavasti Kosovossa, mutta virkosi vielä henkiin. Muille satamakaupungista kertoessaan hän leimautuu hulluksi toisten silmissä. Pakkohoitojen jälkeen Jasmin yrittää elää elämää muiden odotusten mukaan ja saa myös lapsen, Danten. Vuodet kuluvat, kunnes viisivuotias Dante joutuu hengenvaaraan. Jasmin tajuaa, että jos Dante joutuu satamakaupunkiin, hän ei selviä sieltä takaisin. Satamakaupungissa meno on armotonta eikä sääliä tunneta edes lapsia kohtaan. Kun panoksina pelissä ovat elämä ja kuolema, pelaaminen on sen mukaista. Jasmin tajuaa, että keinolla millä hyvänsä hänen on päästävä Danten mukaan.

Kaikkinensa siis erittäin kiehtova idea. Kuten aikaisemmin totesin, pidin aluksi todella kovasti juuri noista satamakaupunkiin sijoittuvista osuuksista. Kirjan henkilöt eivät puolestaan herättäneet kovinkaan kummoisia fiiliksiä. Ja nyt jos ei halua tietää juonenkäänteistä enempää, kannattaa skipata tämän kappaleen loppu, sillä haluan hieman ruotia syitä, miksi jätin kirjan kesken ja ne liittyvät juuri juonenkäänteisiin pitkälti. Päähenkilö Jasmin esitetään mm. tarkoituksetonta seksiä harrastavana naisena. Kirjan myöhemmissä vaiheissa mukaan astuu seksin lisäksi toki vähän tunnettakin. Koin kokonaisuudessa jo tämän piirteen jotenkin turhana ja enemmän ns. kioskikirjallisuuteen sopivana kliseenä. Olisin jotenkin kaivannut, että kirja puhtaasti keskittyy elämän ja kuoleman mittelöön eikä ihmissuhde/seksikuvioihin. Toisaalta en jotenkin tunnistanut kirjan tyylistä muutenkaan Keplerin kirjoille tuttua tyyliä vaan se tuntui enemmän kliseisen viihteelliseltä. Kyllä tästä on jo muutama ihan kehuva kritiikkikin julkaistu, eli vaikka ei minuun makuun ollutkaan, uskon tällekin omat faninsa löytyvän.

Jätän tosiaan äärimmäisen harvoin kirjan kesken. Pitkälti tämä johtuu siitä, että tunnen tietysti lukumakuni aika hyvin ja osaan valita useimmiten kirjoja, jotka sopivat makuuni. Toki otan riskejä, tietenkin, eikä aina kaikki lukemani ole lukukokemuksena mitään huikeita, mutta kuitenkin luen loppuun. Nyt kuitenkin alkoi niin paljon tympäistä ja harmittaa kirjan puolivälin huitteilla, että päätin antaa olla. Ainakaan minun kohdalla tämä Keplerin uusi aluevaltaus ei toiminut, harmi vain. Nyt luen Terhi Rannelan Frauta ja voi että miten nautin sen lukemisesta! Siitä siis pian juttua luvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)