sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Terhi Rannela: Frau

Terhi Rannela: Frau
Kustantaja: Karisto 2016
Sivuja: 232

- Sydämessäni on musta kohta. Tunnen se, kun kokeilen rintaani.
Erich nyökkäsi.
- Tarkoitukseni ei ole sanella, miten teidän tulisi työtänne tehdä, sillä teillä on varmasti omat suunnitelmanne. Pyydän, että sanotte ääneen, jos astun liikaa varpaillenne. Mutta näin unta siitä, mistä kirja kannattaisi aloittaa.
- Mistä?
- Aloittakaa teoksenne yksinkertaisella sitaatilla. " Minä en tunne syyllisyyttä mistään. En absoluuttisesti mistään."

Kun Prahan teurastajanakin tunnettu SS-kenraali Reinhard Heydrich kuolee salamurhan seurauksena,  Heydrichin vaimo Lina Heydrich ei jää toimettomaksi. Surunsa keskellä raivottaren lailla hän haluaa saada syylliset kiinni, huolimatta Heydrichin papille viimeisinä sanoina sanoneesta toiveesta: kaikista kostotoimenpiteistä tulee pidättäytyä. Mutta Lina ei ole tottunut seisomaan toimetttomana taustalla. Ei todellakaan. Vuosikymmenien päästä attentaatista Linalla on takana toinenkin avioliitto josta jäljellä oli enää sukunimi Manninen. Elämä yksinäisenä Fehmarnin saarella ei tarjonnut enää paljoa Linalle. Ketään ei tuntunut kiinnostavan enää menneisyyskään, kunnes Linaan ottaa yhteyttä toimittaja joka haluaa kertoa juuri Linan tarinan. Toimittaja Erich Richter saa harvinaisesti kutsun Linan kotiin, sillä Lina on valmis kertomaan tarinansa. Mutta millaisen tarinan ja mikä on totuus kaiken keskellä? Saako Erich Linan avautumaan ja kertomaan asioista, joiden kauhut ovat taltioituna historiaamme? Millainen nainen todellisuudessa oli Lina Manninen, jonka yöt toistuivat samanlaisina?

Toinen maailmansota ja holokausti ovat varsinkin kaunokirjallisuudessa olleet jo tovin yksiä minua eniten kiinnostavimmista teemoista. Kun kuulin, että Terhi Rannella on työstänyt Frauta neljä vuotta tehden aikamoisen taustatyön Lina Heydrichin tarinaa tutkiessaan, kiinnostuin välittömästä Frausta. Rannela on muuten julkaissut esimerkiksi nettisivuillaan sähköisen työkirjan, jossa hän kuvaa tuota neljän vuoden prosessia. Latasin sen jo koneelle ja lueskelinkin pätkän, vaikuttaa oikeasti kiinnostavalta lisämateriaalilta kirjan oheen. Täytyy siis perehtyä ajan kanssa siihen enemmänkin. Mutta sitten itse kirjaan, Frauhun. En ole lukenut Rannelalta aikaisemmin mitään, vaikka hän on kirjoittanut peräti 16 kirjaa. Frau alkaa jo ensisivuilta niin vahvasti ja vakuuttavasti, että lukijana tuntee suurta mielihyvää. Lina Heydrich on ollut minulle tähän saakka vain ohimennen nähty nimi kirjoituksissa, mutta nyt Rannela mahduttaa romaaninsa Linan maailman niin voimallisesti, että väkisinkin se tulee lähelle. Rannela kirjoittaa napakasti, liioittelematta, vaikka aihe on monella tapaa arkuutensa myötä haasteellinen. Hän jättää lukijalle tilaa oivaltaa ja prosessoida. Pidin myös siitä kovasti, että kirjan lopuksi hän selventää, ketkä kirjassa ovat todellisia, ketkä vain tarinaan luotuja henkilöitä.

Frau on taidokas, vahva ja mieleenpainuva kertomus vallanhimoon sokaistumisesta, kostosta mutta myös rakkaudesta. Fraussa jää usein paljon pinnan alle väreilemään syviä ja väkeviä merkityksiä, jotka tekevät vaikutuksen. Fraussa on myös paljon yksittäisillä lauseilla painoarvoa, jopa siinä määrin että niitä tekee mieli palata lukemaan sieltä täältä ajatusten herättäjänä. Fraussa on myös juonellisesti kiehtovia koukkuja, jonka vuoksi en tämän enempää halua kirjasta kertoa, etten tule samalla paljastaneeksi liikaa. Pienestä sivumäärästään huolimatta Frau on iso kirja!

Henkiin jääminen on rohkeuden suurin teko.

Fraun ovat myös lukeneet ainakin Leena ja Katja. Vaikka vuosi ei ole vielä puolessakaan, veikkaan että minulle Frau tulee olemaan yksi vuoden kovimmista kotimaisista. Täytyy varmaan jostain etsiä luettavaksi Rannelan Punaisten kyynelten talokin!

1 kommentti:

  1. Odotan tältä kirjalta tosi paljon, enkä kuvauksesi perusteella ollenkaan turhaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)