perjantai 13. toukokuuta 2016

Maaret Kallio: Lujasti lempeä

Maaret Kallio: Lujasti lempeä
Kustantaja: Wsoy 2016
Sivuja: 223

Sillä sitä mitä ymmärtää, sitä myös vähemmän pelkää. Sitä mitä ymmärtää, on myös mahdollista työstää, korjata ja elvyttää.

Aina silloin tällöin haluan tuoda blogiini jonkun itseeni kovasti vaikuttaneen kirjan, ilman että teen siitä perinteistä, lukukokemustani ruotivaa blogipostausta. Voisi puhua ennemminkin vinkkauksesta. Nyt haluankin vinkata teille yhdestä ihanasta tämän kevään kirjasta, jota olen itse jo lukenut toista viikkoa suurten ahaa-elämysten kera. Kyseessä on monelle ehkä tv:stä tai netistä tutun psykoterapeutin Maaret Kallion Lujasti lempeä- teos. Lujasti lempeä ei ole mikään perinteinen elämäntapaopas. Kallio ei edes yritä antaa mitään valmista " tee näin niin elämäsi helpottuu"-pakettia vaan herätellä lukijaa itse haastamaan ajatuksiaan uusille urille. Olen itse jo tovin hakenut sellaista lempeämpää otetta omaan elämiseen, ettei tarvitsisi olla niin vaativa itselle tai ylipäätään elämälle. Että jotenkin löytäisi sen sopusoinnun vaativuuden ja lempeyden välille. Nykyelämä mielestäni aika herkästi sysää ihmistä kohti suorituskeskeisyyttä jopa kivoissakin asioissa. Vallitsee sellainen voimakas "pitää"- mentaliteetti niin ihmisen oman pään sisällä kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Pitää olla tehokas. Pitää olla sitä ja tätä. Ikäänkuin sairastutaan pitää olla- harhaan, ilman että pohditaan mitä oikeasti elämältä haluaa ja mihin omat rahkeet riittää. Tai että mikä on oikeasti ihan riittävän hyvää elämää.

Tunnistan varsinkin itsessäni herkästi asioista innostuvana ihmisenä sen sudenkuopan, joka lopulta uuvuttaa, ellei tajua pysähtyä. Kallion kirja auttaa mielestäni erinomaisesti pysähtymään ja pohtimaan ennen kuin pysähdys on liian raju. Kallio herättelee tekstissään paljon ajatuksia varsinkin siitä, miten oppisimme sietämään niin omaa kuin ylipäätään elämänkin keskeneräisyyttä. Ja varsinkin sitä, että olivatpa suunnitelmamme elämässä minkälaiset tahansa, yleensä aina tulee jotain, joka muuttaa niitä. Aika harva pysyy välttymään varsinkaan pienemmiltä arjen haasteilta, mutta isommiltakaan kriiseiltä. Mutta sen sijaan, että antaisi niiden lamauttaa itsensä ja kokisi jotenkin asioiden tai jopa itsensä epäonnistuneen, pitäisi olla lempeämpi itselle ja uskaltaa hyväksyä vaikeudetkin osaksi elämää. Kallio korostaa paljon ympärillä olevien ihmissuhteiden merkitystä. Liian herkästi ajatellaan, että pitää pärjätä itse.

Suomalaisten kyky pärjätä omillaan on sekä kansakuntamme vahvuus että selkeä heikkous.

Olen itse vuosikausia vaalinut mielessäni erityisesti yhtä Tommy Tabermannin ajatusta:

HAAVE
Tulla lujaksi
Pysyä pehmeänä,
Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.


Tuo Tommyn ajatus on muodostunut viime vuosina jonkinlaiseksi ohjenuoraksi itselleni ja koen, että Kallion kirja antaa hurjan paljon tukea tuon ajatuksen työstämiseen ja lopulta konkreettiseen vaalimiseen elämässä. Lujasti lempeä on voimakkaasti ajatuksia herättävä, insprioiva ja syvästi sisintä puhutteleva teos. Kuten Kallion kirjassa toteaa: Oman mielen ymmärtäminen ja suitsiminen on vaikea laji. Tiedätkö sinä, mitä sisimmällesi todella kuuluu? Uskallatko ottaa siitä selvää?

Lujasti lempeän ote on tavallaan keskusteleva ja pidän siitä todella paljon. En halua lukea mitään self help-oppaita, joissa esitellään valmiit ohjeet muutoksen tekemiseen vaan haluan haastaa oman mieleni ja toimintapani löytämään itselle parhaimmat keinot luovia tässä elämässä. Kallion Lujasti lempeä on jo nyt liikuttanut paljon minun sisäisiä mannerlaattoja ja ennen kaikkea vahvistanut sitä ajatusta, että....

kaunein kiitos elämälle on uskallus elää.
Suostua elämälle.

Huomaan, että voisin kirjoittaa kirjan herättämistä ajatuksia vaikka kuinka pitkästi, mutta sen sijaan kehoitan lukemaan itse kirjan, jos aihepiiri kiinnostaa. Tai ehkä pitäisi sanoa, että jos oma itsesi kiinnostaa, lue tämä!

8 kommenttia:

  1. Voi, miten koskettava palaute kirjastani, kiitos! Juuri tällaiseksi lukijan keskustelukumppaniksi olenkin kirjaani toivonut. Ilahtunut kiitos siis :)

    Maaret Kallio

    VastaaPoista
  2. Toivoisin tämän kirjan tavoittavan niin monia ihmisiä kuin mahdollista. Väittäisin, että moni elää elämää ilman että uskaltaa kohdata ihan niitä syvimpiä ajatuksiaan tai ylipäätään elämää. Itsekin olen huomannut aika herkästi reagoivani elämän tuomiin haasteisiin jotenkin kuin "ulkopuolisina" juttuina mutta sittemmin tajunnut, että ehkä hitusen helpommin selviää kun hyväksyy ne osaksi elämää, uskaltaa pyytää tarvittaessa varsinkin apua läheisiltä jne. Toisaalta me ihmiset vaadimme ihan liikaa elämältä ja varsinkin itseltä välillä. Luomme tietynlaisen kuvan siitä, millaista elämän pitäisi olla ja jos emme itse yllä niihin odotuksiin, ahdistumme. Kun usein riittäisi sen tajuaminen, että vähempikin riittää ja on ok.

    Kiitos sinulle todella inspiroivasta kirjasta!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hyvältä, samansuuntaisia ajatuksia on tullut omassa päässä pyöriteltyä. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä varsinkin jos tosiaan ajatukset kuulostavat tutuilta! Kirja antaa todella paljon.

      Poista
  4. Totta, että innostuminen voi monesti uuvuttaa. Olen huomannut, että jos ei nopeasti ryhdy toimenpiteisiin innostumisen jälkeen, "homma jää hoitamatta". Myös märehtiminen ja murehtiminen uuvuttaa. Pitää toisaan oppia löytämään se tasapaino siinä lujan ja pehmeän välillä ja hyväksyä itsensä (ja muut), ja jokaisella se tasapaino löytynee eri kohdasta. Tätä kirjaa en ole lukenut, mutta katsonut esim. Ensi treffit alttarilla, minusta Suomen version toteutus on ollut minusta parempi kuin Tanskan ja Ruotsin, jonka kakkoskausi oli huono, kukaan ei sitten lopulta jatkanutkaan. Nyt Kallio on Kielletty rakkaus ohjelmassa hieman toisessa roolissa tosin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta varsinkin tuon murehtimisen suhteen. Ainakin itse olen vihdoin huomannut, miten paljon se vie turhaan energiaa. Minä muuten pidin myös todella paljon Suomen versiosta Ensitreffit- alttarilla ja aion katsoa aikanaan kolmannenkin kauden :)

      Poista
  5. Heippa!
    Linkkasin blogisi parin vuoden takaisen postauksen kirjasta Janna Satri - Sisäinen lepatus omaani, oli ilo lukea samankaltaisista ajatuksista :) Melkoinen yhteensattuma, että uusin postauksesi on juuri tästä kirjasta -ehdottomasti myös omalla lukulistalla!

    Ihminen on mielenkiintoinen kokonaisuus, herkkyyseroineen päivineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkkauksesta! Täytyy tulla lukemaan ajatuksiasi Satrin kirjasta!

      Todellakin, aikamoisen kiehtovia kokonaisuuksia me ihmiset olemme!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)