keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
Kustantaja: Wsoy 2016
Alkuteos: The Loney 2014
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Sivuja: 427

Ajattelin usein, että aikaa oli siellä liikaa. Aikaa oli sairaalloisen paljon. Se kummitteli kaikkialla. Aika ei valunut pois niin kuin olisi pitänyt. Sillä ei ollut paikkaa, minne mennä, ei ollut nykymaailmaa, joka olisi hoputtanut sitä jatkamaan matkaa. Aika kerääntyi sinne kuin musta vesi rannan marskimaalle ja jäi samalla tavalla ummehtumaan.

Palataan ajassa hieman taaksepäin. Siirrytään teini-ikäisen Tonton ja hänen perheensä sekä pienen sekalaisen seurakunnan (kirjaimellisesti) kanssa jumalanhylkäämälle rannalle Loneyhyn Luoteis-Englannissa. Tonton perhe on vahvasti katolilainen ja erityisesti pääsiäisenä perheen äiti, Äikkä haluaa tehdä pienen retriitin Loneyhyn. Äikkä uskoo sitkeästi, että paikallisen kappelin pyhä vesi voisi parantaa Tonton mykän veljen Hannyn. Tonto ja Hanny nauttivat saadessaan kuljeksia omia teitään rannalla ja varsinkin Hanny kiinnostuu Coldbarrown saarella tapahtuvista asioista. Miksi viimeisillään raskaana olevaa tyttöä kuljetetaan saarelle? Suurta ihmettä Hannylle tapahtuvaksi odotellessa seurue saa tuta pienen omituisen kyläyhteisön elon. Kyläyhteisössä nojataan vahvasti vahvoihin uskomuksiin ja riitteihin, ja jotain selittämätöntä siellä tuntuukin tapahtuvan. Vielä pari päivää sitten tyystin sokea nainen onkin yllättäen saanut mystisesti näkönsä takaisin. Ja mitä oikein on tapahtunut heidän majapaikastaan löytyneessä salaisessa huoneessa? Tonton ja Hannyn omat seikkailut johtavatkin veljekset keskelle hirveitä tapahtumia, jotka tulevat jättämään jälkensä monen elämään.

Se johtui paikasta, jossa hän oli.
Mikä siinä oli niin erikoista?
Ja sitten hän ymmärsi.
Hän oli ollut väärässä kaikesta.
Täältä puuttui Jumala. Täällä ei ollut koskaan ollut Jumalaa.

Kun itse kauhun kuningas Stephen King kehuu kirjaa kirjan takakannessa, tulee väistämättä tietynlaiset odotukset kirjalle. Andrew Michael Hurleyn Hylätty ranta palkittiin Britanniassa vuonna 2015 vuoden parhaana esikoisromaanina. Hylätyllä rannalla on siis jo lähtökohtaisesti hyvät meriitit. Onneksi ehdin lukea muutaman arvostelun kirjasta ennenkuin aloin lukemaan, sillä tiesin ettei Hylätty ranta olekaan ehkä sellaista kauhua kuin ennakkoon olin odottanut tai voisi jopa sanoa, toivonut. Hurley on luonut kirjaan aika kiehtovan miljöön: pieni omituinen kyläyhteisö yhdistettynä kolkkoon jumalanhylkäämään rantaan. Hurley kirjoittaa oikein sujuvaa proosaa ja luo tunnelmaa vähitellen. Hienovireinen jännite syntyy pinnan alle vasta tarinan edetessä pidemmälle. Aluksi keskiössä tuntuvat olevan enemmän ihmiset, joista tosin kukaan ei noussut minulle erityisen läheiseksi. Hassua kyllä, eniten minua kiehtoi juuri kolkko ja arvaamaton Loney ympäristöineen ja Coldbarrow. Hurley kirjoittaa sen verran koukuttavasti, että vaikka tapahtumat tuntuvat etenevän aika verkkaalleen, haluaa tarinaa lukea koko ajan lisää ja lisää. Pidin Hylätystä rannasta, vaikka se ei ihan tarjonnut niitä elementtejä joita siltä alunperin odotin; goottilaista kauhua. Paikoin kirjassa tunnelma kyllä hyvin tavoittelee tuota piirrettä ja lukija saa jännittääkin. Kirjan keskiössä on vahvasti uskonnollisuus, pienen yhteisön omalaatuisuus, vanhat uskomukset. Huomaan vieläkin palaavani Loneyn tunnelmiin, vaikka käänsin viimeiset sivut kirjasta jo useita päiviä sitten. Pidin myös aika paljon siitä piirteestä, ettei Hurley anna liian herkästi valmiita vastauksia vaan jättää tulkinnanvapautta paljon lukijalle. Hylätty ranta onkin oikein kelpo esikoisteos ja haluaisin kyllä lukea häneltä lisää jatkossakin. Tämä olisi muuten oikein herkullinen kirja kirjalliseen keskusteluun. Minua ainakin jäi mietityttämään muutama asia, että mitä oikein tapahtui.

Hylätty ranta on ollutkin jo kivasti blogeissa esillä, tässä linkki esimerkiksi Ullan luetut kirjat- blogiin, jossa Ullan jutun lopusta löytyy lisää linkkejä. Hauska pieni piirre kirjassa on muuten se, että se ilmestyy sekä valkoisilla että mustilla kansilla.

2 kommenttia:

  1. Kirjan luettuani ajattelin, että voi miten herkullinen lukupiirikirja tämä olisi. Keskusteltavaa ja pohdittavaa riittäisi varmasti.

    VastaaPoista
  2. Yhdyn Jonnan kommenttiin, tästä riittäisi keskusteltavaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)