keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Johanna Holmström: Sulje silmäs pienoinen

Johanna Holmström: Sulje silmäs pienoinen ( Hush baby)
Suomentanut: Tuula Kojo
Kustantaja: Otava 2015
Sivuja: 396

Hitaasti aika väistyy ja paljastaa kaiken sen mädän ja ummehtuneen, jonka hän oli luullut kadonneen kauan sitten. Se piirtyy vasten pimenevää iltaa, ja jos pian hän on kykenevä astumaan suoraan luurankomaisten hahmojen luo, ojentamaan kätensä ja hipaisemaan niiden niljakasta, kylmänmärkää pintaa.

Kolmekymppinen Robin työskentelee lapsipsykologina ja elää yksin. Kuollut veli häilyy voimakkaana muistoissa ja äidin kanssa Robin on onnistunut kasvattamaan vuosien mittaisen kuilun heidän välilleen. Puhelimessa äitinsä kanssa puhuessaan Robin kuulee äidin äänestä, ettei kaikki ole hyvin. Vaikka he ovat etääntyneetkin toisistaan, päättää Robin poiketa äitinsä luokse katsomaan, miten tämä oikeasti voi. Paluu lapsuudenmaisemiin nostaa kuitenkin pintaan vahvoja tunteita, sillä jos ei Robinin asiakkaiden lapsuus ole ollut helppoa, ei Robinin omassakaan ole kehumista. Vanhempien ero, veljen ja isäpuolen kuolema sekä vaietut salaisuudet ovat jättäneet jälkensä. Hyvin pian Robin saa huomata, että hienostoasuinalue, jossa äiti asuu, suorastaan kylpee omissa salaisuuksissaan. Tällä kertaa kuitenkin kyseessä ei olekaan enää mitkään pienet salaisuudet, vaan nyt on kyse jo ihmishengistä. Järkyttävä salaisuuksien verkosto, joka alkaa pikku hiljaa paljastua Robinille, on paljon suurempi mitä hän aluksi voi kuvitellakaan. Kuka puhuu lopulta totta ja voiko enää luottaa edes läheisimpiin ihmisiin?

Helsingin laitamilla sijaitseva asuinalue tuntuu olevan oikea elitistisyyden huipentuma. Hulppeat kodit lasiseinineen ja itsevarmalta vaikuttavat hienostoäidit puistattavat varsinkin aluksi Robinia. Hän ei kuitenkaan voi välttyä heidän kanssaan tekemisissään olosta kun yksi heistä pyytää Robinilta ammatillista apua lasten suhteen. Alueella on jo kuollut kaksi ihmistä ja nyt pelätään jo aikanaan tuomitun vanhempiensa surmaajan palanneen maisemiin. Lapset tuntuvat pelkäävän jotain ja Robin uskoo, että hänenkin lapsuutta varjostaneet asiat ovat palanneet tuhoamaan nyt muidenkin elämää. Mitä enemmän Robin tutkii asioita, sitä synkemmältä ja monimutkaiselta asiat näyttävät. Ja mikä rooli kaikessa on hyväntekeväisyysjärjestöllä, jonka kautta monet alueella asuvat tuntuvat avustaneen hädän keskellä eläviä lapsia? Vaikka Robin tuntee vaaran silmukan kiertyvän kaulalleen, ei hän aio luovuttaa ennen kuin saa vastauksia moniin kysymyksiinsä.

Sisällä talossa, pimeässä huoneessa raolleen jätettyjen verhojen takana, seisoo joku tarkkailemassa hehkuvaa pistettä joka liikkuu ylös ja alas, leimuaa, hiipuu ja päätyy lopulta maahan. Tämäkin joku odottaa oikeaa hetkeä. Vartoo kunnes tupakoitsija on mennyt, ja sulkee sitten verhot kunnolla.

Voi miten virkistävää on alkaa lukemaan kirjaa, josta ei ole mitään ennakko-odotuksia! En ole lukenut aikaisemmin mitään Johanna Holmströmiltä, mutta Sulje silmäs pienoinen vaikutti jo takakannen esittelyn perusteella niin kiinnostavalta, että tartuin siihen innolla. Sulje silmäs pienoinen alkaa heti ensisivuilta kiinnostavasti. Holmström käyttää aluksi paljon aikaa myös miljöön ja asioiden kuvaamiseen. Tämä vahvistaa mukavasti oman mielen sisäistä kuvaa miljööstä ja sitä myöten jotenkin helposti solahtaa ikäänkuin mukaan tapahtumiin. Päähenkilö Robin on henkilö, josta on helppo pitää kaikkine inhimillisine heikkouksineen. Tietyllä tapaa toki välillä Robin tuntuu liiankin sinisilmäiseltä ja ajattelemattomalta vaarallisten asioiden kiemuroissa poukkoillessaan, mutta silti huomaan tykänneeni hänestä henkilönä. Itse juoni ja kirjan tematiikka sitten ovat oikeastaan kaikessa laajuudessaan aika kunnianhimoiset. Tarinaan on tuotu niin monta aluksi irralla olevaa juonenpätkää, että välillä tuntuu melkein mahdottomalta saada niitä kaikkia lopuksi yhdistymään. Välillä tuli myös mieleen, että ehkä vähempikin olisi riittänyt jo luomaan hyvän tarinan. En voi avata noita teemoja oikeastaan enempää etten paljasta samalla tiettyjä käänteitä. Kuitenkin, teemojen runsaudesta ja juonikuvioiden polveilusta huolimatta luin kirjan nautinnolla alusta loppuun. Paikoin tunnelma tavoitti jo kauhun tunteita ja se jos mikä ilahdutti. Holmström onnistuu lopuksi kutomaan yhteen ison juonikudelman aika taitavasti ja uskottavasti. Tällaista lukisin mielelläni lisääkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)