keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Annamari Marttinen: Törmäys

Annamari Marttinen: Törmäys
Kustantaja: Tammi 2016
Sivuja: 361

Aamu. Miro. Nadja.
He tulivat humauksessa yhdeksi, yhden ainoan sekunnin sisällä.
Sekunti imaisi heidät sisäänsä. Kuin hyökyaallon tai uppovan laivan pysähtymätön ja pysäyttämätön imu. Myrskytuulen, salaman, suonsilmäkkeen käsittämätön voima.

Yksi kesäinen päivä. Nuori nainen, jonka mielessä jo rakastetun lämmin iho, hekuma. Tyttö ja poika, nuoren rakkauden hehkussa. Sivustakatsoja, ohikulkija. Äiti kampaamotuolissa. Vielä hetken kaikki hyvin, niin monen mieli täynnä ihanaa odotusta tulevasta. Sitten rysähtää, tapahtuu törmäys ja kaikkien heidän maailma sirpaloituu. Yksi kuolee, yksi vammautuu ja yksi heistä kantaa taakkaa lopun elämänsä siinä missä toiset surua, vihaa ja kaipausta. Miro makaa teho-osastolla ja yrittää tajuta kaiken tapahtuneen. Myös Nadja makaa samassa sairaalassa, mutta siinä missä Miro vammautumisestaan huolimatta vielä elää, on Nadja kuollut. Lähtenyt pois. Lopullisesti. Poliisikuulustelujen jälkeen Aamu palaa kotiinsa kera järkytyksen ja syyllisyyden. Kuinka hän on voinut juuri tappaa jonkun ihmisen, noin vain, kun hetkeä aikaisemmin kaikki oli vielä niin hyvin? Yksi pieni ohikiitävä sekunti ja kaikki on toisin. Miten Nadjan vanhemmat selviävät siitä, että ovat juuri menettäneet ainoan lapsensa? Miten Miro voi edes yrittää jatkaa elämää kun Nadja on kuollut ja hän itse pahoin loukkaantunut? Entä kuinka Aamu pystyy elämään sen tosiasian kanssa, että hän on aiheuttanut nuoren tytön kuoleman; voiko sellaisen tiedon kanssa edes elää? Ja sitten on vielä sivullinen, ohikulkija, joka sattuu paikalle ja todistaa tuota kauheaa tragediaa, katsoo heitä silmästä silmään kun rysähtää. Törmäys laukaisee hänessäkin liikkeelle jotain, joka ei jätä rauhaan. Yksi kesäinen päivä. Yksi törmäys. Mikään ei ole ennallaan.

Tajusin hirveän asian.
Koko loppuelämä tulisi päivästä päivään, viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen ja vuodesta toiseen olemaan aina uudelleen kaiken sen huomaamista ja muistamista, mitä olin menettänyt.
Ja minä en saisi koskaan takaisin, vaikka olisin valmis tekemään mitä.

Törmäys
on Annamari Marttisen kahdeksas romaani. Olenkin lukenut kahta edellistä lukuunottamatta kaikki muut hänen teoksensa ja pitänyt jokaisesta. Törmäys jatkaa haastavien teemojen käsittelyä eikä jää aikaisempien Marttisen romaanien varjoon siinäkään suhteessa. Marttinen uskaltaa käsitellä kipeitäkin aiheita ja tekee sen taidokkaasti, mässäilemättä. Törmäyksen tematiikkahan on aika hurjan valtava, puhutteleva. Törmäys on lukijan sydämen aika helläksi raastava kuvaus syyllisyydestä, kuolemasta ja menetyksen tuomista monista kipeistä tunteista. Se ei kuitenkaan osoittele, syytä tai anna valmiita tulkintoja. Se pakahduttaa ja saa olemaan liikenteessä entistä tietoisempi niin omista kuin muiden liikkeistä. Se muistuttaa, että yksi anoa sekunti voi muuttaa kaiken. Törmäys on jälleen väkevä taidonnäyte pitkänlinjan kirjailijalta, joka teoksillaan koskettaa, ravisuttelee ja haastaa kohtaamaan omatkin sisäiset pelkonsa.

Hetken oli aivan hiljaista kuin maailma ja elämä olisi loppunut heidän ympäriltään.


1 kommentti:

  1. Minäkin luin tämän, mutta en saanut blogatuksi. Paria edellistä en ole tainnut minäkään Marttiselta lukea, mutta noita varhempia kyllä. Muistan aina Kuu huoneessa kirjana, josta lukijat pitivät paljon.

    <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)