sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Sami Hilvo: Pyhä peto

Sami Hilvo: Pyhä peto
Kustantaja: Tammi 2016
Kansi: Markko Taina
Sivuja: 354

Nälkäni oli muuttanut muotoaan. Siitä oli tullut jotain, jota en osannut silloin nimetä, mutta johon päätin vaistomaisesti ja ehdoitta luottaa. Minun kaupunkiani ei ollut vallannut ainoastaan kevät, vaan sitäkin väistämättömämpi ymmärrys, jonka ympärille kaikki kiertyi ja selittyi. Vain minulla oli oikeus häneen, joka oli kadulla saanut silmäni sokeiksi muulle, polveni veteliksi, isäni tuskastumaan kuhnailuuni ja tohtorin pojan halveksimaan meitä ja varsinkin minua.

Varsova 1939. Köyhyyteen pudonneen katolisen aatelisperheen isä on sokeutumassa ja käy aina torstaisin juutalaisen tohtori Warszawskin vastaanotolla poikansa saattamana. Isän ollessa tohtorin vastaanotolla Amerikasta ja näyttelijän urasta haaveileva 16- vuotias poika istuu keittiössä ja taistelee houkutusta vastaan; keittäjätär keittää ihanalta tuoksuvia keittoja, joita mielellään tarjoaisi pojallekin. Isä on kuitenkin kiivaasti kieltänyt armopalat. Mutta sitten eräänä iltana kotimatkalla he näkevät pari nuorta miestä, joista erityisesti toinen suorastaan räjäyttää pojan tajuamaan oman miehuutensa, halunsa, olemassaolonsa. Kun keittäjätär tajuaa, että pojan ihastuksen kohde on juuri tohtori Warszawskin poika Mojsze, ovat vuosikymmenien yli kantavan petoksen siemenet kylvetty. Mutta sitä ennen on kuuma kesä, hetket salaisessa poukamassa, muulta maailmalta piilossa. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan ja koittaa paluu Varsovaan. Natsien marssiessa kaupunkiin niin pojan kuin Mojszen perheiden elämät muuttuvat lopullisesti. On himo, on kielletty rakkaus, on kateus. Pinnan alla piilee niin paljon ja niin väkevää, mutta kaikki se on pidettävä piilossa, sillä lopulta kyse on vain siitä, että saatko elää vai tuletko tapetuksi. Kumpi painaa vaakakupissa enemmän; totuus vai toivo? Kuinka pitkälle olet lopulta valmis menemään pelastaaksesi vain itsesi?

Miksi emme saaneet itse päättää hetkeä, jolloin maailma sortui ympärillämme?

Vuosikymmeniä myöhemmin New Yorkissa Mojsze Warszawskina tunnettu rakennusalan suuri nimi ja taiteen ystävä, mesenaatti on täyttämässä pian 88 vuotta. Tarkoin rakennettu elämä näyttäytyy ulospäin menestyksen huipentumana, mutta miksi hän tuntee niin suurta tyhjyyttä, kaipuuta ? Voiko niin harkiten, petokselle rakennetun elämän perustukset kestää ainiaan? Hän pystyy rakennuttamaan toinen toistaan kunnianhimoisempia pilvenpiirtäjiä, mutta voiko hän hallita elämäänsä loppuun saakka? Koittaako meille kaikille aina kuitenkin lopulta tilinteon hetki ja olemmeko valmiita siihen?

Kuinka vanhaksi ihmisen pitää elää, jotta ei enää kaipaisi suojelevaan syliin ja jonkun sanomaan, että kaikki on hyvin? Kuinka vanhaksi ihmisen pitää elää, jotta saisi vihdoin tuntea itsensä hyväksytyksi?

Sami Hilvon
Pyhä peto on niitä kirjoja, jotka saavat olon kiitolliseksi. Kiitolliseksi siitä, että saa lukea niin valtavan taitavaa ja hienoa kotimaista proosaa, joka ei yhtään kalpenisi maailmalla käännöskirjojen lukuisassa joukossa. En ole lukenut Hilvolta aikaisemmin muuta, mutta nyt kyllä kasvoi kiinnostus etsiä käsiini hänen aikaisemmat teoksensa, Rouva S. sekä Viinakortti. Pyhä peto on teos, joka pureutuu väkevästi rakkauden ja sodan mutta myös halun tematiikkaan. Onko sodassa ja rakkaudessa todellakin kaikki sallittua ja jos, niin millä hinnalla? Kuka voi määrittää, mitä voi ja saa haluta? Kirja jakautuu kahteen osaan, joista vahvin sijoittuu Varsovaan ja sodan varjoihin. Noissa varjoissa kielletyt tunteet  ja toisaalta myös halu ylipäätään pysyä hengissä, saavat ihmiset tekemään kauaskantoisia valintoja. Nykyajan New Yorkissa Mojszeksi esittäytyvä vanhus puolestaan piirtää vahvaa henkilökuvaa kylmästä miehestä, jollaista ei itse ehkä haluaisi edes tuntea. Vai voiko niin ajatella? Onko nuori ihminen kohtuuttoman edessä joutuessaan sodan aikana tekemään valintoja, joissa pahimmillaan punnitaan niin oma kuin toistenkin oikeus elää? Hilvo on luonut tuosta vanhasta herrasta ristiriitaisen ja kiehtovan henkilöhahmon. Toisaalta hänen ajatuksensa ja valintansa puistattavat, toisaalta häntä ymmärtää ja sääliikin.

Pidän siitä, että Hilvo jättää tilaa lukijalle oivaltaa ja tulkita asioita itsekin. Pyhässä pedossa on paljon elementtejä, jotka tekivät minuun voimakkaan vaikutuksen: vahva ajankuva, kielletyt tunteet, nuoren ristiriitainen mielenmaailma, menneisyyden taakka. Myös nimen symboliikka herättää paljon ajatuksia. Se haastaa pohtimaan, mikä on pyhä peto, mitä se kirjassa symbolisoi? Miten se itse kullekin avautuu. Valtavan hieno kirja ja nousee varmasti tämän lukuvuoteni kärkikastiin!

Askel, pienikin vei ainakin eteenpäin, joskus jopa ylöspäin, mutta harha-askel saattoi pudottaa syvälle alas. Viisaus oli kykyä erottaa erilaiset askeleet toisistaan ja valita niistä oikeat.

Pyhästä pedosta myös mm. Leena Lumin ja Arjan blogeissa, käys kurkkaamassa!


2 kommenttia:

  1. Susa, olen niin otettu, että vaikutuit. Että tämä kirja aukeni sinulle ja paljasti itsensä. Ei alleviivaten, vain kuin pysäyttäen sydämen. Saaden virrat virtaamaan toiseen suuntaan. Mieli kasvoi ja tajusi: Tällaista kirjallisuutta, jonka tähden kannattaa elää ne harmaat päivät, jolloin erämaa ei kuki.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella hieno teos kyllä kaikinpuolin ja varmasti tulen lukemaan joskus uudestaankin!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)