sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Petri Tamminen: Suomen historia

Petri Tamminen: Suomen historia
Kustantaja: Otava 2016
Kansi: Piia Aho
Sivuja: 157

Sodan pelko
Turussa Martin koulun pihalla puhuttiin paljon sodasta. Isot tytö kertoivat, että laulunopettaja Katri Stigell-Hyvönen oli luvannut, että tyttöjen Kipinä-kuoro ainakin lentää kuuhun, jos sota syttyy. Pienemmät kuuntelivat hiljaisina ja toivoivat, että hekin pääsisivät Kipinäkuoroon.

Suomen historia
. Petri Tamminen on valinnut kirjalleen näin Suomen juhlavuottakin ajatellen aika komean ja mahtipontisen nimen. Aluksi sitä väkisinkin miettii, että miten niukinnaukin puolitoistasataasivuinen teos vastaa odotuksiin jostain suorastaan eeposmaisesta lukukokemuksesta. Luonnollisesti Suomen satavuotista taipaletta värittää monin tavoin sota. Nykykirjallisuus tarjoaakin runsaasti jo myös kaunokirjallisella puolella monenlaisia tarinoita sota-aikaan ja sen jälkeiseen elämään sodan jättämissä varjoissa. Tammisen Suomen historia tarjoaa kuitenkin mielestäni uudenlaisen kurkistuksen aiheeseen. Tamminenhan on lappia lukuunottamatta reissannut ympäri Suomea haastattelemassa satoja ihmisiä sotaan liittyen, ja näihin tarinoihin Suomen historia nojautuukin Tammisen sujuvan kaunokirjallisen otteen siivittämänä.

Lyhyissä, välillä vain parin virkkeen mittaisissa tarinoissa saa äänensä niin nuoret kuin vanhat ja esiin tulee sodan vaikutukset niin menneessä kuin nykyhetkessäkin. Sodan varjot ulottuvat niin pitkälle. Maailman nykymeno kontrastissa koettuun näyttäytyy välillä suorastaan tragikoomisin värein. Tammisen kokoamat tarinat ovat usein hirtehisiäkin tuokiokuvia sadan vuoden ajalta, mutta välillä nostavat palan kurkkuun. Siinä missä yhdelle tarinalle hihittää, saattaa jo seuraavan kohdalla tulla liikutus. Erityisesti tarina Yksinäisyys kertoo koskettavaa tarinaa tämän päivän Suomesta.

On jotenkin virkistävää lukea tällaisina lyhyinä tarinoina niin monenlaista näkökulmaa historiastamme. Tiukkojen faktojen sijaan keskiöön nousee ihmisen aito kokemus. Monet tarinat ovat sellaisia, että niiden jälkitunnelmaan haluaa jäädä makustelemaan vielä pidemmäksikin aikaa. En ole lukenut aikaisemmin Tammiselta mitään, mutta Suomen historia selkeästi nosti kiinnostusta tutustua nyt muuhunkin tuotantoon. Suomen historia on myös siitä syystä kiinnostava teos, että sen lukemista voi suositella oikeasti niin nuorelle kuin vanhemmallekin. Erityisesti nuorille ihmisille tämä voisi toimia itse asiassa aika valottavana teoksena perushistoriankirjojen ohella. Kekkonenkin näyttäytyy vähän tuttavallisemmassa valossa kuin ehkä koulukirjoissa. Toisaalta juuri hirtehinen huumori, joka pulppuaa monista tarinoista rivienkin välistä, tekee tarinoista niin helposti lähestyttäviä.

Uimaopetus
Uimakoulu pidettiin meillä yksipäiväisenä. Ensin pyöritettiin pari kertaa käsiä ilmassa, sitten opettaja tuli ja tarttui uimahousuista ja heitti järveen.

Tammisen Suomen historia on kertakaikkisen raikas tuulahdus maamme värikkääseen historiaan. Tarinoissa tuntuu ja näkyy todellinen elämä. Vaikka tarinoiden taustalla on oikeat ihmiset kokemuksineen, on Tamminen pukenut kokonaisuuden kaunokirjalliseen muotoon. Se ei yritäkään olla mikään tietoteos, ja hyvä niin. Niitä mielestäni on riittävästi ja itse ainakin kaipaan enemmän tällaisia kokemuspohjaisia teoksia. Ehkä jonkun kokemus ei ole sinällään laajemmin merkittävä, mutta jokaisella yksilöllä on merkitystä minusta. Juuri ne henkilökohtaiset kokemukset tulevat usein eniten lähelle.

2 kommenttia:

  1. Mukava katsaus historiaan tuleekin tarpeeseen näin juhlavuonna. Tämä on ilmeisen raikkaasti toteutettu.
    Tiia

    VastaaPoista
  2. Yritin hakea tätä kirjaa kirjastosta, mutta oli 30:n hengen jono. No, luen sitten myöhemmin.
    Katri Stigel- Hyvönen oli minullakin laulunopettajana.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)