maanantai 2. tammikuuta 2017

Stephen King: Julma leikki

Stephen King: Julma leikki
Kustantaja: Tammi 1993
Alkuteos: Gerald's Game 1992
Suomentanut: Heikki Karjalainen
Sivuja: 367

Siinä kahdenkymmenen sekunnin ajan ( jos häneltä olisi kysytty, kuinka kauan pakokauhukohtaus kesti, hänen arvauksensa olisi ollut ainakin kolme minuuttia ja luultavasti lähempänä viittä) hän oli täysin sen kourissa. Pieni selväjärkisen tietoisuuden liekki tuikki syvällä hänen sisällään, mutta se oli avuton - pelkkä tyytymätön katselija, joka näki sängyllä kiemurtelevan naisen viskovan hiukset hulmuten päätään puolelta toiselle kieltäytymisen merkiksi ja kuuli hänen käheät, pelokkaat huutonsa.

Jo pitkän taipaleen yhdessä kulkeneen aviopari Burlingamen avioelämä on ainakin miehen Geraldin mielestä lisähehkun tarpeessa ja pariskunta päätyy syrjäiselle kesämökille toteuttamaan Geraldin uudenlaista fantasiaa. Gerald sitoo vaimonsa Jessien sängyntolppiin oikeilla käsiraudoilla ja aluksi idea ei tunnu Jessiestä niin kovin pahalta. Senhän piti olla vain viatonta, uudenlaista leikkiä tuomassa lisäkipinää petipuuhiin. Mutta hyvin pian Jessien olo alkaa muuttua tukalaksi eikä hän halua enää jatkaa. Outo kiilto silmissään Gerald ei kuitenkaan ota kuuleviin korviinsa Jessien käskyjä irroittaa hänet käsiraudoista. Mitä enemmän Jessie hätääntyy, sitä hurjemmaksi Gerald muuttuu. Sitten... yksi potku, yksi hurja lento, yksi kova rusahdus ja sitten hiljaisuus. Leikkinä alkanut episodi muuttuukin Jessien henkilökohtaiseksi helvetiksi. Jessie on kahlittuna alasti sänkyyn korvessa, eikä apuja ole saatavilla. Kaukaa kuuluu moottorisahan ärjyntä ja mökin takaovi paukkuu tuulessa. Sitten jostain läheltä kuuluu murinaa...haukuntaa... Seuraava vuorokausi tulee syöksemään Jessien kauheiden painajaismaisten tapahtumien keskelle. Ulkoa tulevat uhat yhdessä Jessien pään sisällä käydyn myrskyn kanssa vievät hänet hulluuden partaalle. Lopulta Jessie on valmis jopa kuolemaan päästääkseen kaiken kauheuden keskeltä pois. Mutta onko vielä Jessien aika luovuttaa?

" En, en tunne", Jessie sanoi. " En minä tiedä, kuka sinä olet, en tiedä, en tiedä, en tiedä!"
"Minähän olen Kuolema ja minä palaan tänä yönä. Tosin minusta tuntuu, että tänä yönä en tyydy pelkästään seisomaan nurkassa; minusta tuntuu, että tänä yönä minä hyökkään kimppuusi...tällä...tavoin!
"

Julma leikki on jälleen kerran tehokas muistutus siitä, miksi Stephen King on kiistaton kauhun kuningas kirjallisuudessa. Vaikka teoksen julkaisusta on jo reilusti yli 20 vuotta, se jotenkin silti solahtaa aika vaivattomasti nykyhetkeenkin teemojensa myötä. Julma leikki on rankka matka ihmispsyykkeeseen elämän ja kuoleman välimaastossa. Lukija pääsee Jessien mielen sisään mukaan tarinaan niin todentuntuisesti, että ihokarvat nousevat monesti pystyyn. Jessien mielessä juttelevat vanha koulukaveri Ruth sekä Pikkuvaimo eli Pikkis ovat Jessien ainoa lohtu ja apu tuon painajaismaisen taistelun keskellä. Janoissaan ja kylmissään olevan Jessien epätoivo kasvaa hetki hetkeltä. Ei riitä, että hän joutuu tosissaan taistelemaan selviytymisestään raudoissa kun vanhat muistot nousevat pintaan ja vaativat tulla kohdatuksi. Ja kuka tai mikä oikein on avaruuscowboy...

Kauhu kasvaa tarinan edetessä samalla kun Jessien epätoivo. King luo tarinaa taiturimaisesti ja Jessien ahdistus tarttuu väkisinkin. Julma leikki on kauhutarina, joka myös paikoin yököttää, ahdistaa. Juuri kuten voi tällaiselta tarinalta olettaakin. Tarinassa on myös aika vahvasti läsnä naiseus, jota tarkastellaan hyväksikäytön, riistämisen ja muiden kipeiden teemojen kautta. Jessie ei kuitenkaan tyydy uhrin rooliin vaan löytää sisukkuutensa, eläimelliset vaistonsa yrittää selviytyä. Mutta riittääkö se miten pitkälle? Kirjan loppupuolella tarinassa oli makuuni ehkä hieman turhaakin juttua, mutta kyllä tämä silti lukeutuu kärkipäähän lukemissani Kingeissä. En ole tainnut tosin huonoa Kingiä vielä lukeakaan, mutta paljonhan minulla toki vielä on häneltä lukematta.

Kyyneleet valuivat taas Jessien poskia pitkin, mutta hän ei tiennyt, itkikö hän koska oli mahdollista - ja se oli viimeinkin lausuttu ääneen - että hän voisi tosiaan kuolla tähän sänkyyn, vai koska hän ensimmäistä kertaa ainakin neljään vuoteen oli edes ollut vähällä ajatella tuota toista huvilaa, sitä joka oli Dark Score -järven rannalla, ja sitä mitä siellä oli tapahtunut päivänä jona aurinko oli sammunut.

6 kommenttia:

  1. Ehkä näille vanhemmille Kingin teoksille voisin antaa mahdollisuuden, kun kerran Hohdosta, Cujosta ja Carriesta pidin. (: Uusimmista en niin ole tykännyt.

    VastaaPoista
  2. Kovin montaa Kingiä en ole lukenut, mutta Carrie teki teininä vaikutuksen :)
    Tiia

    VastaaPoista
  3. Minä luin juuri Carrien ja pidin siitä hurjasti. Kiitos Susa vinkistä, tämä täytyy ehdottomasti lukea! <3

    VastaaPoista
  4. Luin tämän jo joskus yläasteella, mutta oikeastaan ainut asia, mitä muistan siitä, oli se, kuinka minua nolotti lainata tämä kirjastosta tuon kansikuvan takia. :D

    VastaaPoista
  5. Muistan tämän! En jostain syystä ikinä lukenut kirjaa loppuun. Aloitin sen yläasteikäisenä, löysin sen vanhempien kirjahyllystä. Muistan sen olleen ihan mukaansa tempaava, miksi lie lopetin kesken...

    VastaaPoista
  6. Minäkin muistan tämän, olin 15-vuotias, kun lainasin tämän kirjastosta ja minusta tämä oli hirveä kirja. Yksi syy miksen lukenut enään Kingejä vuosiin. Pitäisikö antaa uusi mahdollisuus? :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)