Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
Kustantaja: Gummerus 2017
Alkuteos: The One Plus One 2014
Suomentanut: Heli Naski
Sivuja: 482

Kun lasten isä otti ja lähti, siitä seurasi monenlaisia ongelmia: rahahuolia, tukahdutettua vihaa lasten puolesta ja ikävää suhtautumista naimisissa olevien ystävättärien taholta, jotka pitivät jätettyä vaimoa potentiaalisena aviomiesten jahtaajana. Mutta oli jotain vieläkin pahempaa kuin kaikki se loputon, hemmetin uuvuttava taloudellinen ja joka suhteessa voimille käyvä taistelu. Rankinta yksinhuoltajan elämässä oli se, että vaikeina hetkinä oli niin totaalisen yksin.

Kun Jessin aviomies pari vuotta sitten lähti "pariksi viikoksi" äitinsä luokse kohentelemaan masentunutta oloaan, Jess oli ihan huojentunut. Hänellä oli jo tarpeeksi hoidettavaa perheen arjen pyörittämisessä ilman Martyn erikoiselta tuntuvaa masennustakin. Aikaa kuitenkin kului, ja Jess sai huomata, ettei Marty tainnut ollakaan tulossa enää takaisin. Suuressa raha-ahdingossa elävä Jess yrittää selviytyä yksinhuoltajana tehden kahta työtä, mutta sekään ei tunnu riittävän. Kuluja ilmaantuu aina jostain lisää ja kun Jessin tyttärelle Tanzielle tarjotaan paikkaa yksityiskoulussa erityislahjakkaiden lasten stipendiohjelmassa, huomaa Jess olevansa pulassa. Koulupaikan lunastaminen vaatii jo tietyn summan rahaa, saati sitten muut kulut. Jess tietää, että Tanzie on lahjakas ja kun he käyvät tutustumassa koulussa, hän näkee, että paikka on kuin tehty Tanzielle. Mutta mistä rahat? Kun he saavat vinkin Skotlannissa järjestettävistä matematiikkakilpailuista, päättää Jess keinolla millä hyvänsä päästä viemään Tanzien kilpailuihin, sillä palkintona on rahaa, jolla he saisivat katettua Tanzien koulupaikan kuluja. Mutta milloinka heidän elämänsä olisi mennyt suunnitelmien mukaan?

Menestynyt ohjelmistosuunnittelija Ed huomaa joutuneensa yllättäen tilanteeseen, jossa häneltä meinataan viedä niin työ kuin maine. Kun Edin kotona siivoamassa käyvä Jess pistää Edin selkä seinää vasten puuttuvan palkan maksamisesta, ei tilanne tunnu häntä kuitenkaan kovinkaan paljoa heilauttavan. Raha on vain rahaa, ainakin hänelle. Stressaavan tilanteen tuomaa ahdistusta helpottaakseen Ed päätyy itselleen poikkeuksellisesti baariin juomaan itsensä kunnon tuiteriin. Baarissa lisätienistiä ansaitseva Jess tunnistaa Edin ja yrittääkin vältellä tuota varakasta egoistia. Kohtalo on kuitenkin päättänyt toisin ja tämä sangen epätavallinen kaksikko päätyy Jessin lasten kera Edin autoon matkalla kohti Skotlantia. Edessä on aikamoinen matka, joka suhteessa!

Olen tässä muutaman vuoden sisällä lukenut kaikki suomennetut Jojo Moyesin teokset. Sen verran olen tykästynyt hänen tyyliinsä, että halusin lukea pian tämän uusimmankin, Parillisia ja parittomia. Tässä teoksessa Moyes on tuonut viihteelliseen tarinaan aika isojakin teemoja aina koulukiusaamisesta köyhyyteen kuitenkaan menemättä liian syvälle teemojen ytimeen. Keskiössä on kuitenkin selkeästi romanttinen tarina, Jessin ja Edin kohtaaminen. Moyes kirjoittaa sujuvasti ja pilke silmäkulmassa. Tarinasta ei puutu käänteitä, jotka naurattavat. Parillisia ja parittomia on hyvin tyypillinen romanttinen viihderomaani, jossa on mukana sopivasti syvyyttä ja elämänviisautta. Se ei sorru lässytykseen mutta monista mutkista huolimatta pohjavire on hyväntuulinen, romanttinen ja kepeä. Jostain syystä tämä Moyes jäi minulla lukukokemuksena ehkä neutraaleimmaksi. Olen aikaisemminkin kertonut, että olen aika valikoiva tämän sortin kirjallisuuden lukija ja nyt tuli tunne, että ehkä olen lukenut tätä genreä nyt oman annokseni toviksi, koska huomaan alkaneeni kriittiseksi lukijaksi nauttimisen sijaan. Tarinassa ei ole siis mitään vikaa, se on kyllä taattua Moyesia, mutta itse jäin nyt kaipaamaan selkeästi jotain enemmän. Toisaalta edelleenkin koen, että Moyesin Kerro minulle jotain hyvää on yksi parhaimmista tämän tyylisistä lukemistani kirjoista.

PS: Vielä on hetki aikaa osallistua arvontaan!

Kommentit

  1. Mää en oo lukenu vielä yhtään Moyesin kirjaa. Kiinnostavia kyllä ovat!

    VastaaPoista
  2. Mun piti ihan omasta blogista tarkistaa, mitä mieltä tästä olinkaan :D
    Huvitti, kun olin kirjoittanut, ettei tässä ole mitään isompia teemoja, koska kyllähän tässä on juuri noiden köyhyyden ja koulukiusaamisen ohella vaikka mitä muitakin vakavia aiheita. Niihin ei kuitenkaan "panostettu" samalla tavalla kuin Kerro minulle jotain hyvää:ssä, joten olen onnistunut sivuuttamaan kaikki nuo syvemmät piirteet.

    Nyt kirjasta on päällimmäisenä mielessä vain se, että se kyllä viihdytti, mutta ei (näköjään) jättänyt mitään ikimuistoisia muistikuvia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)