Fiona Barton: Leski

Fiona Barton: Leski
Kustantaja: Bazar 2018
Alkuteos: The Widow 2016
Suomentanut: Pirkko Biström
Sivuja: 367 (ennakkokappale)

Kuulemma minun tarvitsee vain kertoa hänelle elämäntarinani.
Omanko elämäni tarina? Ei hän oikeasti halua minusta kuulla. Ei hän ole tullut kotiovelleni etsimään tietoja Jean Taylorista. Hän haluaa kuulla totuuden Glenistä. Miehestäni.

Kaikki oli alkanut melkein kuin sadussa kun nuori Glen kosi kahden vuoden seurustelun jälkeen 19-vuotiasta Jeania. Omistushaluinen Glen halusi huolehtia Jeanista ja palvoi maatakin tämän jalkojen alla. Häiden jälkeen he hankkivat oman talon, ja arki avioparina saattoi alkaa. Glenillä oli suuria suunnitelmia urallaan, Jean oli tyytyväoinen työhönsä kampaajana, vaikkei Glen tuntunut sitä kovin paljon arvostavankaan. Vuodet vierivät, mutta heidän perhekokonsa ei kasvanut. Glen tuntui uppoavan vapaa-aikanaan yhä enemmän omaan maailmaansa tietokoneen äärellä. Mitä lie höpsötyksiä, niin Jean ajatteli Glenin puuhista. Mitä lie höpsötyksiä. Kunnes sitten vuonna 2006 Dawn Elliotin suloinen kaksivuotias tytär Bella katoaa aidatulta kotipihaltaan, jossa hän oli ollut vain lyhyen hetken itsekseen Dawnin ollessa keittiössä. Tutkinnan myötä epäillyksi päätyy Glen. Alkaa useamman vuoden ajojahti, mutta koska Bellaa ei löydetä, ei Gleniäkään voida tuomita. Poliisin ohella kuitenkin myös enemmistö ihmisistä tuntuu pitävän Gleniä syyllisenä, hirviönä, jonka rinnalla kuitenkin seisoo edelleen hillitty vaimo Jean. Kun Glen yhtäkkiä jää linja-auton alle kadun vilinässä, niin poliisi kuin toimittajat ajattelevat, että ehkä Glenin leski on nyt vihdoin uskaltaa kertoa, mitä todella tietää Glenistä ja Bellan katoamisesta. Mutta onko Jean valmis riisumaan oman naamionsa ja kohtaamaan totuuden? Tietääkö hän edes totuutta? Oliko Glen oikeasti Bellan katoamisen takana ja oliko tuo mies, jonka kanssa hän oli elämänsä jakanut vuosikaudet, oikeasti ihmishirviö? Kenen tarina tämä on?

Minä en halunnut ajatella sitä enää. Oli liian vaikeaa pitää kaikki erillään mielessäni. Minun Glenini ja se toinen mies, josta poliisit puhuivat. Tahdoin pitää asiat järjestyksessä.

Englantilainen toimittaja Fiona Barton on päässyt uransa aikana näkemään läheltä niin syyllisiä kuin uhreja haastatteluja tehdessään. Hänestä on selkeästi kehkeytynyt taitava ihmisten tarkkailija, eleiden ja sanomattomien sanojen tulkitsija. Esikoisteoksessaan Leski Barton tuokin genreen virkistävän erilaista näkökulmaa sinällään tuttuun skenaarioon; kadonneeseen lapseen ja rikokseen keskittymällä ihmishirviöksi tituleeratun miehen vaimoon. Mitä kätkeytyy tuon ulospäin hillityn ja kiltin vaimon naamion taakse, mitä hän todellisuudessa tietää ja miten hän jäsentelee kaiken sen mielessään. Kun kyseessä on yksi hirvittävimmistä rikoksista ja uhrina lapsi, ollaan aika voimakkaita tunteita herättävien asioiden äärellä.

Barton käyttää kertojina myös toimittajaa, poliisia sekä kadonnen lapsen äitiä lesken rinnalla. Tämän myötä lukijana huomaa tuntevansa monenlaisia tunteita kirjan henkilöitä kohtaan inhosta ymmärrykseen. Jos Jeanin osuus oli kiehtovaa kirjassa, on sitä myöskin toimittaja Kate Watersin osuudet. Hänen kautta avautuu se median raadolliseksikin kutsuttu maailma, kun mikään ei ole pyhää hyvää juttua metsästäessä. Barton on osannut koota Leskeen kiehtovan monipuolisen näkökulman rikoksen ytimessä. Tarinassa kuljetaan pääsääntöisesti sekä vuodessa 2006 kun Bella katoaa ja vuodessa 2010 kun Glen kuolee. Tarinan langanpäät kuroutuvat pikkuhiljaa yhteen. Barton haastaa lukijan pohtimaan omaa käsitystä moraalista ja näkemään totuuden monet eri kasvot. Leski on yhtäaikaa koukuttava ja puistattava. Älykästä psykologista trilleriä uudella twistillä. Se ei sinällään tarjoa mitään mullistavia juonikoukkuja vaan pureutuu enemmän rikoksen anatomiaan syvällisemmästä näkökulmasta, pikku hiljaa sitä palastellen. Se ei ole perinteinen dekkari, se on ennemminkin noiria, kuten Leena Lumi blogijutussaan toteaa. Myös Annika viihtyi Lesken parissa.

Menin kotiin ja teeskentelin, että kaikki oli niin kuin tavallista.

Sisällä olikin. Minun pikku maailmani oli täsmälleen entisellään: samat seinät, samat kupit, samat huonekalut. Mutta ulkona kaikki oli muuttunut. Jalkakäytävä talon edessä oli kuin saippuaooppera, ihmisiä tuli ja meni ja istui katselemassa taloani. Toivossa että näkisivät vilahduksen minusta.

Leskellä aloitan oman polkuni Helmet- lukuhaasteessa! Se on leikkimielinen lukuhaaste, jonka yhtenä tarkoituksena on juuri kannustaa lukemaan ja vieläpä monipuolisemmin. En ala SUORITTAMAAN haastetta, vaan käytän sitä sellaisena ihanan inspiroivana kannustimena tämän vuoden lukemisilleni. Voit seurata etenemistäni blogissani TÄÄLLÄ! Leskellä kuittaan kohdan 49: vuonna 2018 julkaistu kirja. Pääsin siis lukemaan Lesken ennakkokappaleen, varsinainen kirja on kirjakaupoissa ihan lähiviikkoina!


Kommentit

  1. Pitääpä iteki lukea tää. Vaikuttaa niin kiinnostavalta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)