Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa

Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa
Kustantaja: Tammi 2017
Alkuteos: Flickan med snö i håret 2010
Suomentanut: Maija Kauhanen
Sivuja: 442

Vaikka hän tiesi ettei saanut tehdä vastarintaa, hän yritti päästä vapaaksi, mutta se ei onnistunut. Kun hän käänsi päätään, hän huomasi, että miesli oli painanut polvensa hänen jalkapohjiaan vasten ja kääri hihojaan.
Älä huuda. Ei saa huutaa. Ei saa.
Ensin kipu oli kuin sokaiseva valonsäde, sitten punaista.

Lopussa oli pelkkää pimeyttä.

Toimittaja Magdalena Hansen on päättänyt avioeron myötä palata takaisin kotiseudulleen Hagforsin pikkukaupunkiin poikansa Nilsin kanssa ex-miehensä vastusteluista huolimatta. Miettiessään bussimatkaa jonka Nils joutuu yksin tekemään aina isänsä luokse mennessään, hän tuntee kyllä piston sydämessään. Hän on kuitenkin vakuuttunut siitä, että elämä pikkukaupungissa on heille molemmille paras vaihtoehto. Rauhaa, tuttua ja turvallista arkea. Magdalena ei kuitenkaan edes ehdi asettua kunnolla uuteen kotiinsa kun Hagforsissa katoaa kuusitoistavuotias tyttö. Vanhemmat luulevat Heddan olevan koulukaveriensa kanssa juhlimassa uutta vuotta, mutta vuoden vaihduttua kamala totuus valkenee; Hedda on kadonnut. Pienessä kaupungissa alkaa heti kuohua, miten hyvän perheen tytär voi kadota jälkiä jättämättä. Jotain ennusmerkkejä oli kuitenkin ollut, sillä varsinkin Heddan isä Erns oli ihmetellyt syksyn aikana, miten ennen niin reipas ja iloinen heppatyttö oli muuttunut yhtäkkiä kärttyisäksi teiniksi. Kyseessä täytyi olla jotain muutakin kuin perinteinen teini-iän myllerrys. Magdalena joutuukin perehtymään Heddan katoamiseen tehdessään katoamisesta lehtijuttua. Ei mene aikaakaan, kun maakellarista löytyy kuollut nuori nainen. Onko se Hedda? Pienessä kaupungissa kaikki tuntevat toisensa, eikä ketään muuta ole ilmoitettu kadonneeksi.

Petra istuutui samaan tuoliin kuin edellisellä kerralla. Häneltä kesti muutaman sekunnin löytää oikeat sanat.
" Me olemme löytäneet nuoren tytön", hän lopulta sanoi.
" Mutta emme tiedä, onko hän Hedda."
Erns ei halunnut tietää, hän ei halunnut olla tässä, mutta kysymys tuli silti.
" Onko hän...?"
Hän yritti epätoivoisesti etsiä Petran kasvoilta toivoa, mutta sitä ei ollut. Petra vain katsoi häntä tyynesti.

" Valitettavasti löytämämme tyttö on kuollut."
Gabrieallasta purkautui pitkä, käheä äännähdys. Sitten hän nojautui eteenpäin, puristi käsivartensa tiukasti ympärilleen.


Ruotsalaisen toimittajan Ninni Schulmanin dekkarit ovat myyneet kotimaassaan jo hurjan määrän, yli puoli miljonaa kappaletta. Tyttö lumisateessa julkaistiin Ruotsissa jo 2010. Se aloittaa Hagforsin pikkukaupunkiin sijoittuvan dekkarisarjan. Aikamoinen aloitus onkin! Tyttö lumisateessa on harvinaisen hyvin kirjoitettu dekkari, jota lukiessa ei juurikaan mikään asia ärsytä (paitsi ehkä omituisen ohuet sivut, joita kovasti ihmettelen kun kyseessä ei edes ole mikään ns. kirjakerhon kappale.) ja se taas ei ole kirjailijan vika. Mielestäni Schulman on onnistunut erityisen hyvin luomaan kiinnostavan ja aidon tuntuisen henkilökavalkadin. Pikkukaupungin mysteeriä tarkastellaan niin Magdalenan, Heddan isän, poliisien kuin erään vanhuksenkin silmin. Kukaan henkilöistä ei tunnu ns. muoviselta vaan uskottavilta. Myös juonen suhteen Schulman ei ole mennyt sieltä, missä aita matalin, vaan juoni onnistuu olemaan nautinnollisen ovela ja säilyttämään jännitteensä loppuun saakka. Koska en halua spoilata, en voi kertoa laajemmin, mitä kaikkea teemaa juoneen liittyy. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että kyseessä on paljon muustakin kuin miltä alkuun näyttää. Tykästyin kyllä siinä määrin tämän pikkukaupungin menoon ja ihmisiin, että aion varmasti lukea kesällä ilmestyvän toisen osan: Poika joka ei itke. Oli muuten aika kiva lisä tämän kirjan lukemiseen, kun monena iltana tuiskutti paljon lunta...hrrrr......

13. marraskuuta
Käy kuolo kylmä luoksein ja illalla mut vie.
En ilon häivää tunne, sen suru vienyt lie.
Huoneeni hämyyn astu, kun istun tuolissain

ja elon kaarta mietin, lyö kello verkkaan vain.

Käy hiljaa, jotten sua nää,

ja hiljaa hiivi luo,
silmäni tarkoin sulje, ja rauha mulle tuo. 

Tämä kirjan sijoitan Helmet -lukuhaasteessa kohtaan 1: kirjassa muutetaan.

Kommentit

  1. Nyt osui ja upposi, tämä kirja on joskus luettava! Vielä tuntematon kirjailija itselleni, mutta yleisesti ottaen pidän kovasti juurikin ruotsalaisista jännäreistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirjailihan on kirjoittanut tosiaan useampia romaaneja, mutta nyt vasta viime vuonna suomennettiin tämä ensimmäinen. Kesällä luvassa seuraava, mutta saa nähdä millä rytmillä muut tullaan sitten suomentamaan!

      Poista
  2. Mä sain tämän juuri loppuun. Tykkäsin, vaikka hippasen ärsyttääkin tämä tyypillinen asetelma toimittajasta, joka lähtee henkensä uhalla tonkimaan asioita. Eihän tässä kirjassa ehkä varsinaisesti mitään uutta ja ihmeellistä muutenkaan ollut, ainakaan mun mielestäni, mutta näin hyvin kirjoitettu ja reippaasti etenevä laadukas dekkari uppoaa kyllä aina. :) Ja olen samaa mieltä noista sivuista, olipa hankalan ohutta paperia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama asetelmahan on Läckberinkin kirjoissa, että joku muu kuin poliisi on se, joka uskaliaasti tutkii murhajuttua. Se on vähän kaksipiippuinen juttu minulle lukijana, huomaan. Joissakin kirjoissa se ärsyttää todella paljon mutta esimerkiksi tässä ei ollenkaan. Ja juuri noin, kuten kirjoitit, että ei tässä sinällään mitään uutta tai erikoista suhteessa muihin hyviin dekkareihin ollut, mutta virkistävän hyvin ja koukuttavastti kirjoitettu juoni, miljöö ja henkilöhahmot. Paljon kun lukee dekkareita, huomaa jotenkin herkästi tylsistyvän, jos joku asia tökkii lukiessa. Tämän kanssa ei ollut sitä ongelmaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)