Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens
Kustantaja: Otava 2017
Alkuteos: Simon vs. The Homo Sapiens Agenda, 2015
Suomentanut: Lotta Sonninen
Sivuja: 253

"Kuulostaa siltä että Nick havittelee tyttöystävää", äiti sanoo.

Tosi hassua, äiti. Arvaa mitä? Minä yritän estää Nickiä saamasta omakseen ktyttöä josta hän tykkää, jotta Martin Addison ei kertoisi koko koululle että olen homo. Ai joo, tosiaan, tulinko maininneeksi että olen muuten homo?

Miten tällaista on muka tarkoitus kertoa?

16-vuotias Simon on kyllä kokeillut deittailua parin tytön kanssa, mutta viimeistään kun hän päätyy salaiseen sähköpostien vaihtoon mystisen Bluen kanssa, hän ei enää epäile. Kyllä, hän on homo. Mutta mitä siitä? Miksi siitä pitää tehdä niin suuri numero? Miksei heteroidenkin pitäisi tulla ulos kaapista, miksi vain homojen? Mitä väliä sillä on, mitä sukupuolta on se henkilö, johon nyt vaan sattuu ihastumaan? Simonista tuntuu, että viime aikoina hänen koko elämänsä on ollut yhtä jatkuvaa kaapista ulostuloa. Simon kuitenkin haluaisi tehdä asiat omalla tavallaan, eikä kiristyksen alla, mihin hän on yllättäen joutunut. Luokkakaveri Martin sattuu näkemään Simonin ja Bluen välisen sähköpostin kun Simon unohtaa kirjautua ulos kirjaston tietokoneelta ja tajuaa heti, mitä on kysymys. Martin näkee tässä hyvän sauman saada Simonilta apua lähentymiseen Simonin hyvän ystävän Abbyn kanssa. Viestien vaihto Simonin, Jacquesin, ja Bluen välillä saa koko ajan intensiivisempiä sävyjä. He tietävät kyllä olevansa samassa lukiossa, mutta voivat kumpikin tahoillaan vain arvella toisen todellista identiteettiä. Mutta tunteiden kasvaessa varsinkin Simon tietää, että näin ei voi jatkua kauaa. Hänen on saatava tietää Bluen oikea nimi. Vain sillä on merkitystä, eikä sillä, tietääkö joku hänen homoudestaan vai ei.

Lähettäjä: hourtohour.notetonote@gmail.com
Vastaanottaja: bluegreen118@gmail.com
Lähetetty: 21. joulukuuta klo 10.30
Aihe: Re: Homosapiensaatio


Blue,

ihana ajatus, että syöt Oreoita aamupalaksi. Ja ihana valtava patonki sinulla.
Haluaisin sanoa yhden jutun. Olen kirjoittanut tämän moneen kertaan ja deletoinut aina kaiken ja yrittänyt keksiä paremman tavan muotoilla se. Tai jotain. Mutta nyt aion vain sanoa sen suoraan: haluan tietää kuka sinä olet.

Minusta meidän pitäisi tavata.
Rakkaudella
Jacques


Becky Albertallin
ihana nuortenromaani on jo päätynyt elokuvaksikin asti ja tulee valkokankaille 4. toukokuuta. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Tällaisena aikana maailma tarvitsee niin kirjoja kuin elokuvia, jotka tekevät hyvää sydämelle, saavat uskomaan parempaan huomiseen. Sillä sitä Minä, Simon, Homo Sapiens tekee. Ensinnäkin itse kirjan aihe on valtavan tärkeä. Nykyään kun puheenaiheissa on suvaitsevaisuus hyvin monestakin näkökulmasta. Otetaan kärkkäästi kantaa ihmisten sukupuoleen tai rotuun liittyviin asioihin. Albertallin romaani nostaa kauniisti esille sen ajatuksen, että rakkaudella ei ole näitä määrittäviä tekijöitä kahleena. Tai ei saisi olla. Albertalli kuvaa Simonin ajatuksin uskottavasti nuoren miehenalun mielenmaisemaa kun ihastuminen iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja lujaa. Samaan aikaan mielessä myllertää monet muut teini-ikään liittyvät ajatukset ja tunteet. Kirja ei ole mielestäni kuitenkaan mikään kasvutarina, enkä siltä sellaista kaipaakaan. Se on ihanan hupsu ja sydäntälämmittävä tarina kahden pojan heräävistä tunteista. Se liikuttaa, naurattaa. Siinä missä Simon kirjan sivuilla tarinan edetessä pähkäilee Bluen todellista henkilöllisyyttä, lukijana tekee kuumeisesti sitä samaa. Ja ellet ole jo ennestään ollut Oreo-keksien fani kuten minä, tämän luettuasi sinun on ainakin pakko maistaa niitä!! Ne OVAT taivaallisen hyviä maitoon dipattuna!

Helmet-lukuhaasteessa kirja solahtaa mukavasti kohtaan 27: kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta.

Tässä vielä leffatraileri:



Kommentit

  1. Oi voi, trailerissa Simonilla ei ole silmälaseja. Olisiko se ollut Hollywoodille liian epäseksikäs veto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä nähdä, miten paljon leffan Simon vastaa sitä mielikuvaa joka syntyi kirjaa lukiessa!

      Poista
  2. Tykkäsin tästä kovasti, juuri tuollainen hyvänmielen kirja. :) Mielenkiinnolla odotan leffaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, kovasti odotan jo elokuvaa!

      Poista
  3. Tämä oli harvinaisen miellyttävä kirja, niin täynnä hyvää mieltä ja teini-iän haasteita mutta sillä tavalla aika ihanasti. Leffankin voisin katsoa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)