Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
Kustantaja: Bazar 2018
Alkuteos: Les gens heurex lisent et boivent du cafè 2015
Suomentanut: Kirsi Tanner
Sivuja: 218 (ennakkokappale)

Olin löytänyt vanhan päivärytmini. En vaivautunut enää pukeutumaan, söin mitä sattui, ja mihin aikaan tahansa. Nukuin osan päivää. Jos uni ei tullut, makasin vuoteessani lämpimästi peiton alla tuijottamassa taivasta ja pilviä. Torkuin televisiosta tulevien jonninjoutavuuksien äärellä, jotka olivat minulle kuin mykkäfilmejä, koska ne olivat iirinkielisiä. Puhuin Colinille ja Claralle tuijottaen heidän valokuviaan. Elin kuten olin elänyt kotonamme Pariisissa, mutta ilman Felixiä. Hartaasti toivomaani helpotusta ei ollut kuitenkaan tullut. Painon tunne rinnassani ei ollut vähentynyt lainkaan, enkä tuntenut itseäni yhtään vapaammaksi. 

Diane ei ole päässyt yli edelleenkään siitä hirveästä tragediasta, kun hänen rakas aviomiehensä Colin ja heidän tytär Clara lähtivät kohtalokkaalle automatkalleen. Elämä Dianen ympärillä jatkuu kuin ennenkin, eikä Diane pysty ymmärtämään sitä. Dianen hyvä ystävä ja liikekumppani Fèlix ei anna Dianen täysin erakoitua kotiinsa, mutta hänelläkin alkaa olla keinot vähissä Dianen saamiseksi taas takaisin kiinni elämään. Kun Félix ehdottaa Dianelle pientä yhteistä ulkomaanmatkaa, ei hän aavistakaan minkä myllerryksen se saa Dianessa aikaan. Kun Félix hekumoi ajatuksella aurinkorannoista ja drinkeistä, saa Diane päähänsä, että hän lähtee pidemmäksi aikaa Irlantiin, maahan jonne Colin oli aina haaveillut matkustavansa. Kun Diane kertoo päätöksestään lähipiirilleen, kaikki ovat epäuskoisia. Kuinka Diane pärjäisi vieraassa maassa ja oliko se todella oikea päätös tässä tilanteessa. Diane on kuitenkin päätöksensä tehnyt ja ottaa suunnakseen irlantilaisen pikkukylän, Mulrannyn. Siellä häntä odottaa pieni mökki ja toisilleen tuttu ja tiivis pieni kyläyhteisö, sekä erittäin kylmäkiskoinen, naapurissa asuva valokuvaaja Edward. Diane ja Edward ajautuvat heti ensikohtaamisellaan törmäyskurssille ja saavat toisensa nopeasti suorastaan raivon partaalle. Diane haluaisi vain parannella haavojaan ja olla rauhassa, mutta kohtaamiset Edwardin kanssa tuntuvat suistavan hänen mielenterveytensä nopeasti äärirajoille. Elämä Mulrannyssa ei olekaan niin helppoa kuin hän kuvitteli. Mutta onko se lopulta kyse enemmän siitä, missä hän asuu vaiko siitä, että hänen on kyettävä sisimmässään päästämään surustaan irti?

Aina välillä haluan lukea suhteellisen kepeitä kirjoja, jotka eivät kuitenkaan ole ihan mitään höttöä. Kun sain käsiini ennakkokappaleen Agnés Martin-Lugandin romaanista Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia, olin juuri sellaisen luettavan tarpeessa. Tarinan lähtöasetelma ei toki ole keveimmästä päästä; perheensä menettänyt nainen eristäytyneenä kotiinsa. Martin-Lugand kuitenkin kirjoittaa heti alusta alkaen sellaisella mukavan kipakalla ja humoristisellakin otteella, ettei Dianen kohtalo pääse liiaksi ahdistamaan lukijan mieltä. Kun Diane pääsee Irlantiin, siitä se lysti alkaakin. Hänen kohtaamisensa Edwardin kanssa ovat kyllä tarinan suola. Heidän välinen kipinöinti ja käyttäytyminen tuntui kuin modernilta versiolta Jane Austenin Lizzyn ja (ihanan) Mr. Darcyn kohtaamisista, ai että! Huomasin muuten, että Leena Lumi oli omassa blogipostauksessaan verrannut tämän kaksikon kohtaamisia Tuulen viemän Scarlettin ja Rhettin edesottamuksiin ja ymmärrän kyllä hyvin vertauksen! Yleisesti tunnelmaltaan kirja toi paikoin mieleeni esimerkiksi Jojo Moyesin kirjat. Kirjan käänteiden loppupuolella koin vähän tyytymättömyyttä niihin, mutta toisaalta pidän siitä, ettei sorruttu kliseisiin. Sen verran jäi kyllä kutkuttamaan Dianen tarinan jatko ja varsinkin suhteessa Edwardiin, että mikäli kirjailija kirjoittaa jatkoa, pakkohan se on lukea.

Pelko sai minut sopertamaan. Hän oli päässyt takaisin niskan päälle.
" Eipä tietenkään. Kuka sinut haluaisi. Sinussa ei ole mitään kiinnostavaa. Sinulla on varmasti ollut joku mies, mutta hän on kuollut ikävään..."
Käteni nousi itsestään. Iskin niin lujaa, että hänen päänsä retkahti sivulle. Hän hieroi poskeaan ja hymyili vinosti.
" Taisin osua arkaan paikkaan?"

Hengitykseni kiihtyi, kyyneleet nousivat silmiin.

Kirja ilmestyy kauppoihin parin viikon päästä, eli 16.8!
Helmet-lukuhaasteessa kirja solahtaa kohtaan 16: kirjassa luetaan kirjaa.

Kommentit

  1. Minusta kirja loppui kuin kanan lento ja olisin halunnut tietää heidän suhteesta tietysti enemmän. Pitänee lukea jatkokirja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaan liittyy minunkin tyytymättömyys! Jotenkin ne loppuosan käänteet etenivät nopeasti ja tavalla, jota en olisi ehkä odottanut.

      Poista
  2. Kirjan loppupuolen käänteitä luin myls minä ihmetellen. Jatkoa kuulemma seuraa ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää siis lukea jatkoa kun ilmestyy!

      Poista
  3. Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)