“A house without books is like a room without windows.” — Horace Mann

Kuten aikaisemmin lupailin, tässä tulee pieni postaus minusta, blogin emännästä. Lienee sanomattakin selvää, että kirjat ja lukeminen on suuri intohimoni! Liekkö olen äidinmaidossa saanut lukutoukan pureman, mutta jo pienenä tyttönä rakastin kirjoja ja kirjastoja. Muistan yhä niin elävästi kun ala-asteella kävin kotipihan kupeeseen ajavasta kirjastoautosta hakemassa niin ison pinon aina kirjoja, kuin vain jaksoin kantaa käsissäni. Eräskin kerta pino oli jo niin korkea, että nippa nappa sain leualla tuettua pinoa. Ja niin, vasta nyt aikuisena on itsellekin herännyt kysymys, miksi en koskaan tajunnut ottaa kassia mukaan;) Mutta vuodet vierivät, minä kasvoin ja elämä ympärilläni muuttui. Kirjat ovat kuitenkin aina olleet osa elämääni. Ja yksi erittäin oivaltava kirjoihin liittyvät sitaatti löytyykin tämän postauksen otsikosta. Yksi sinällään mukavista dilemmoista taas tässä kirjojen ihanassa maailmassa on se, että on maailma on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjoja odottamassa lukemistaan, mutta kuinka ikinä ne kaikki ehtii lukea?

Vaikka blogini tulee sisältämään vain kirjoihin ja lukemiseen liittyviä juttuja, osa varmasti haluaa kuitenkin tietää vähän minustakin muutakin kuin "lukutoukkahistoriani";) Olen ehtinyt jo 33 vuoden ikään ja tällä hetkellä saan nauttia elämästä kotiäitinä kahdelle pienelle pojalle. Ammatiltani olen sosiaalialan ihminen, mutta mutkien kautta päätynyt kaupan alalle ja siellä lopulta kirjakauppaan töihin. Kun työelämä taas sitten ehkä jo ensi vuonna kutsuu, kaikki ovet ovat sillä saralla auki, mutta toki toivoisin vielä joku päivä saavani olla tavalla tai toisella kirjojen maailmassa töissä.

Kirjat sitten, joita luen. Olen aika "sekakäyttäjä" niiden suhteen ja siksipä omankin hyllyn valikoima on aika kirjava. Blogiotsikon alla olevasta kuvasta tosiaan näkee pienen otannan lempikirjoistani, mutta tosiaankin vain osan niistä. Nyt luen ihanan kevyttä kesälukemista, Marian Keyesin uusinta "Tuiki tuiki tähtönen", jonka jälkeen luvassa varmasti koskettava, rankkakin Nadeem Aslamin "Elävältä haudatut". Aslamin kirjasta pääsenkin sujuvasti aiheeseen blogiarvonta. Nimittäin ensimmäistä kertaa koskaan voitin blogiarvonnasta jotain, mutta en todellakaan mitä tahansa. Leena Lumi:n arvonnassa onni suosi mm. minua ja tänään sain paketista nämä upeat kirjat: (Kiitos vielä kerran Leena!)

Minullahan ei ole minkäänlaista kirjallisen alan koulutusta eli kun arvostelen kirjoja, teen sen ihan vain ja ainoastaan omien tuntemusten perusteella. Kirjat ovat kuin rakkaat ystävät, ei niistä voi kertoa vain viileän analyyttisesti tai pelkästään kriitikon silmin. Tai ainakaan minä en voi. Luvassa siis arvosteluja ehkä vähän järjellä, mutta varsinkin tunteella;) Liitänkin tänne heti ensimmäiset arvostelut tässä pian.

Kommentit

  1. Ihana kuvaus sinusta ja kirjastoautosta. Voin niin kuvitella pienen lukutoukkatytön kantavan ison kasan kirjoja kotiin :) Itse kävin pienen kotipaikkakuntani kirjastossa pyöräillen ja taisin kerran saada kaikkiaan 14 kirjaa kerralla kassiin ja pyörän tarakalle "mustekalalla" kiinni.

    Arvostelut järjellä, mutta ennen kaikkea tunteella kuulostaa hyvältä ♥ Kuten tiedät, olen itse lukenut kirjallisuutta, mutta se liika järkeistäminen niillä luennoilla sai minut vaihtamaan pääainetta ja on niin ihanan vapauttavaa lukea tunteella! Anna siis mennä vaan.

    Ihana blogipohja sulla!

    VastaaPoista
  2. Aloitit todella kiintoisalla postauksella! minäkin kävin alakouluvuosinani ahkerasti kirjastoautossa. Mutta sitten kävi niin, että olin lukenut kaikki kiintoisat kirjat sieltä. Siirryin lähikirjastooni ja luin melkein kaikki nuortenkirjat, myös klassikot. Minäkin olen lukenut aina paljon: ja se on ollut luontainen osa elämääni. Toisaalta on lukemisen määrään vaikuttanut kaikenlaiset raagiset vaiheet, kuten koulukiusaaminen: silloin oli erityisen mukava paeta Viisikon/Salaisen puutarhan/Pikku lordin/Pertsan ja kilun matkaan.

    Mukavaa viikonloppua sinulle, ja todellakin, blogistasi tulee aikamoinen!

    VastaaPoista
  3. PS: sitaatti on aivan loistava! Samaa teemaa käsitteli jo muinaisessa Roomassa Cicero: koti ilman kirjoja on kuin ruumis ilman sielua!

    VastaaPoista
  4. ...Toisaalta tuo Ciceron lause toimisi paremmin: mieli ilman kirjoja on kuin keho ilman kotia.

    VastaaPoista
  5. lumiomena: On siinä sinullakin ollut pienenä tyttönä kyytsäämistä kun olet pyörällä ison pinon kirjoja kotiin kuljetellut;) Niin ne vain monella meistä on jo lapsena alkanut nämä kirjamuistot♥

    Tuure:Sinä olet sitten ollut vielä ahkerampi lukija kuin minä;) Kirjat olivat muuten minullakin lapsuudessa ja nuoruudessa usein sellainen ns. pakopaikka, oma maailma, johon saattoi sukeltaa kun todellisen elämän tapahtumat olivat liian väsyttäviä kestää. Enpäs ole törmännyt ennen tuohon Ciceron lausahdukseen, sehän on mainio, joskus tykkään kovasti tuosta sinun muunnoksestasikin, jotenkin vielä kuvastavampi/syvempi! Kiva kun löysit tänne mukaan!

    VastaaPoista
  6. Niin ja Tuure, myös minä olin Viisikkojen suurkuluttaja, sekä Neiti Etsivät ahmin myös:)

    VastaaPoista
  7. Susa, suloinen aloitus! Jos olisit kulkenut nuo kirjastomatkat jalkaisin, kuten tein minä, jolla kylän kirjasto oli vain muutaan sadan metrin päässä, olisin tiennyt syyn kassittomuuteen;-) Ehkä. Silloin joskus muinaisuudessa, kun minä olin teinihippi jopa radikaalit Vietnamin sodan vastustajat katsoivat äitien lempisarjaa Peyton Place ja siinä filmissä esiintyvä Mia Farrow (,joka on mun yksi idoli) oli Allison, joka kantoi koulukirjansa aina sylissään. Minä tein tasan samoin, olin yhtä laiha, yhtä pisamamainen ja pitkähiuksinen. Sainkin lempinimen Allison. Luin muuten kaikki ko. kirjaston kirjat, joten jos kirjastot yritettäisiin lopettaa, minä nousen vielä kerran barrikadeille ja kynäni taistelee lehtien sivuilla.

    Mutta nyt takaisin sinuun. Tuo mietelause oli juuri niin tyhjentävä kuin olla voi. Ja mitä tulee kirjallisuuden opiskeluun, luin jostain blogista vähän aikaa sitten erään jättäneen kirjallisuuden opinnot kesken, koska into kirjoihin hävisi samaa tahtia opintojen edistymisen myötä. Tuo kertomus jäähdytti minua todella, sillä mitä järkeä on kadottaa PALAVA RAKKAUS KIRJOIHIN! Ja sanoihan jo Mika Waltari: Lue, lue ja lue!

    Olen sataa varma, että blogistasi tulee todella kiintoisa, sillä pidät mukana myös Patricia Cornwellin (ah!, kohta saamme uuden Kay Scarpetta-kirjan, syyskuussa) kuin myös Aslamit ja ihanat tyttökirjat. Siis takuulla olet kiintoisan blogin kirjallinen emäntä.

    Älä pelkää, ei se Elävältä haudatut ole niin kauhea, kuin voisi luulla. Aslamin kieli muuttaa tuskankin unikkopelloksi.

    VastaaPoista
  8. Eikun Lumiomena pyöräili, sinä kannoit kirjoja kuten minä eli leualla tukien! Toinen Allison:-)

    And you're very welcome♥

    VastaaPoista
  9. Pienten lasten äitinä voisit valottaa meille muille pienten lasten äideille sitä, miten löydät ajan uppoutua kirjoihin = D

    Itse kirjallisuuden opinnot loppuun asti kahlanneena sanoisin, että kirjoista voi kirjoittaa hyvin ilman mitään teoreettista koulutusta. Enemmän kirjoista ikinään on minulle antanut se, kun olen saanut niistä kertoa muille: oppilaille, muille ihmisille. Ja tietysti se, että on lukenut niitä muita kirjoja (opinnossa tai vapaa-ajalla), antaa pohjaa sille, että ymmärtää ja näkee kirjat.

    VastaaPoista
  10. Leena, lumiomenapa hyvinkin ajeli mustekalat kirjapinosta paukkuen kotiin kirjastosta, mutta minä tosiaan kannoin sylissä leuan alla, kuten Allison:) Waltarin ohje sopisi kyllä monelle yhdeksi elämänohjeeksi! Cornwellin uusinta odotankin jo kovasti, monen muun kiinnostavan uuden sekä tutunkin kirjailijan tuotannon ohella. Syksy on oikeaa kirjanrakastajan aikaa kyllä.

    Mari A.: Hih, täytyykin kyllä tunnustaa, että lukutahti ei ole sama kuin AEL (aikanaennenlapsia..),ja välillä ihan ahdistaakin, kun hyllyssä monta mielenkiintoista kirjaa odottamassa lukemista, mutta aika ei riitä. Nykyään luen usein kun pojat jo nukkuvat ja liina usein huomaan kellon olevankin jo yli puolen yön..kohtahan sitä saakin sitten jo herätä, hoh hoijaa;) Mutta jos käsiin sattuu todella kiinnostava kirja, luen melkeinpä AINA kun vain voin, vaikka kuinka pätkissä pitkin päivää jne.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)