sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Marilyn Monroe - Välähdyksiä, sirpaleita

(Wsoy 2010. Toim. Stanley Buchthal ja Bernard Comment, suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi ja Lotta Toivanen)

"Toisinaan en siedä ihmisiä
lainkaan - tiedän
että heillä on omat ongelmansa
niin kuin minullakin omani - mutta olen aivan liian
väsynyt siihen. Että pitää yrittää ymmärtää,
tehdä myönnytyksiä, nähdä sellaisia asioita
joihin olen lopen kyllästynyt."

Norma Jeane Mortensonina syntynyt, Marilyn Monroeana kuollut. Tiedotusvälineiden ja varsinkin miesten hilpeäksi, typeräksi naiiviksi blondiksi muovaama vaaleaverikkö, joka todellisuudessa rakasti runoutta, lukemista, kirjoittamista ja halusi ymmärtää niin itseään, muita kuin maailmaakin. Kauniin ulkokuorensa alla Marilyn oli sivistynyt, tarkkanäköinen ja herkkä sielu. 

"Tämä teos on kolikon toinen puoli: se ei kumoa elokuvien Marilynin ihannekuvaa, tuota upeaa ulkokuorta jonka luonto Marilynille soi, vaan päinvastoin antaa sille uskomatonta voimaa. Ruumiissa, jota Marilyn aika ajoin kantoi kuin matkalaukkua, eli älykön ja runoilijan sielu, josta kenelläkään ei ollut aavistustakaan. "

Marilynin traagisesti 1962 kuoltua, hänen henkilökohtainen omaisuutensa meni testamentin mukaisesti Lee Strasbergille ja tämän kuoltua vuonna 1982, Strasbergin nuorelle vaimolle, Anna Strasbergille. Vasta vuosia myöhemmin Anna löysi Marilynin henkilökohtaisia papereita, joista kirja on koottu. Anna kysyi apua papereiden kohtalon suhteen heidän perheystävältään Stanley Buchthalnilta, joka on toinen kirjan toimittajista. Vuosia myöhemmin Stanley puolestaa puhui papereista eräillä päivällisillä Bernard Commentille kysyäkseen kustantajan näkemystä. Kiitos tämän tapahtumien ketjun, pitelen nyt kädessäni aarretta, ensimmäistä oikeasti henkilökohtaista, todenmukaista kuvaa tuosta ainutlaatuisesta sielusta, joka halusi olla perhonen. Jo lukioikäisenä tyttönä kiinnostuin Marilynin kohtalosta ja vuosien saatossa kiinnostus on muuttunut melkein kiintymykseksi, sellaiseksi kuin se voi olla tavallaan tuntematonta ihmistä kohtaan. Olen kaivannut, janonnut tietää enemmän Marilynistä ihmisenä ja vihdoinkin se on mahdollista. Kirja ei edelleenkään tuo ratkaisua siihen mysteeriin, joka Marilynin oletettuun itsemurhaan liittyy, mutta se tuo siihen varmasti lisää uusia näkökulmia, syvyyttä. Ennen kaikkea se tuo Marilynin lähelle eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin noiden lukuisten päiväkirja-, kalenteri-, ja jopa ruokaohjemerkintöjen myötä. Lukuisat eri kuvaajien kuvaamat kuvat ovat puhuttelevia ja kauniita sekä tuovat erityisen hyvin erilaista Marilyniä esille.

"Liikaa tuntevien ja ymmärtävien ongelmana on, että he voivat olla niin paljon kaikenlaista, mutta heillä on vain yksi elämä, ja se pakottaa heidät olemaan vain sitä mitä muut olettavat heidän olevan."

Tämä teos on siitäkin poikkeksellinen, että siihen on koottu se, mitä Marilyn todella ajatteli, eikä sitä, mitä hän muiden silmiin näytti olevan. Jo ennen tätä kirjaa minulla oli välähdyksiä, aavistus siitä, että Marilyn oli niin paljon enemmän kuin mitä ulkopuolisten sekä ennen kaikkea elokuviensa hänestä muovaama ulkokuori antoi ymmärtää. Nämä kirjan välähdykset, sirpaleet avasivat kuitenkin tätä tunnetta paljon laajemmalle, mitä uskalsinkaan toivoa. Harvoin kirjalla on niin osuvaa nimeä kuin tässä kirjassa on, Välähdyksiä, sirpaleita. Kuvat Marilynistä lukemassa lempikirjojaan, muistivihkojen sivut täynnä vahvaa tulkintaa tai arkipäiväisiäkin asioita, kaikki nuo tuovat hänet todellisemmaksi kuin koskaan aikaisemmin.


"Elämä -
kuljetat minua kumpaankin suuntaasi
Riipun jollain lailla pää alapäin enimmäkseen
mutta lujana kuin hämähäkinseitti
tuulessa - elän enemmän kylmässä kimmeltävässä huurteessa.
Mutta helmikoristeissa säikeissäni on värit, jotka
olen kerran nähnyt maalauksessa - voi elämä, ne
huijasivat sinua"


"Vain osat meistä voivat koskaan
koskettaa vain osia toisista -
ihmisen totuus on todellakin
vain hänen oma totuutensa.
Voimme jakaa ainoastaan sen
mihin toisen ymmärrys ulottuu,
näin ollen siksi olemme
enimmäkseen yksin
Niin kuin ilmeisesti
luonnossakin on tarkoitus - kenties parhaimmillaan
ymmärryksemme voi sittenkin löytää tien
toisen yksinäisyyteen."

10 kommenttia:

  1. Susa, tämä kirja vapisuttaa minua vieläkin. Aina.

    Minulla oli jokin aika sitten tässä pöytäni kaaoksessa lehtijuttu, jossa KEHUTTIIN Marilynin runoja. Muistathan, miten huonokäytöksisiä kommentteja sain pari, koskien Marilynin runoja. Miksi ihmeessä julkaisin ne? Miksi ihmeessä ne jotka haluvat käyttätyä huonosti ja vain purkaa omaa pahaaoloaan ollenkaan ilmestyvät kommentoimaan. Olen tiukentanut omaa sensuuriani. Enää kukaan ei loukkaa Marilynia blogissani!!!

    Marilynistä pitivät/pitävät sekä miehet että naiset. Jotenkin naiset kuitenkin ymmärtävät häntä paremmin. Siltä tuntuu.

    Susa, ihanaa, että jaat Marilynin kanssani♥ Minä linkiätn tämän nyt!

    VastaaPoista
  2. Minä luulen myös, että suurimmaksi osaksi naiset todella ymmärtävät ja näkevät Marilyn-ikonin taakse syvemmin, tuntevammin! Ja ennen kaikkea uskon, että ne ketkä oikeasti vähättelevät ja mollaavat kyseistä persoonaa lahjattomaksi bimboksi jne, omaavat hyvin hyvin vähän todellista Marilyn tietoa!

    Montaa mieltä saa olla, mutta minunkaan blogissani ei ketään haukuta, varsinkaan Marilyniä ;)

    VastaaPoista
  3. Nyt sinun pitää lukea Oatesin Blondi, ellet ole vielä lukenut. Se on luonteva jatko näille viime aikojen kirjoillesi. ;)

    Minuakin tämä kiinnostaa, mutta ei ole tullut missään vastaan. Täytyisi tilata kirjastosta, tai siis varata.

    VastaaPoista
  4. Lainaus "...he voivat olla niin paljon kaikenlaista, mutta heillä on vain yksi elämä, ja se pakottaa heidät olemaan vain sitä mitä muut olettavat heidän olevan", kaikki lainaukset, mutta etenkin tämä pysäyttää. Onko meidän muiden pakko olla sitä, mitä muut olettavat meidän olevan? Tuhoutuuko ihminen, jos hän on vain sitä, mitä muut olettavat?
    Kiitos kirjoituksesta, joka osui suoraan ytimeen. Tämä kirja on ehdottomasti luettava!
    Toinen Leena

    VastaaPoista
  5. Ilse: En ole lukenut en, mutta arvaappas laitoinko sen juuri varaukseen kirjastosta ;) Tämän varasin myös kirjastosta, en tiedä olisiko sieltä sattunut muuten vain edes silmiini, mutta Leenan arvostelun ja kirjakerhon lehden myötä osasin tätä kaivata;)

    Toinen Leena: Tiedätkö, juuri tuo lainaus on sellainen, mikä erityisesti kolahti minuunkin ja siksi sen mm tähän yhteyteen kirjasta halusin poimia. Tuntuu, että siihen kiteytyy niin paljon omankin elämän ristiriitoja tällä hetkellä..

    VastaaPoista
  6. Tämä on kirja jonka tiedän saavani joululahjaksi, joten vielä en ole päässyt sitä lukemaan, mutta odotan malttamattomana. Vihdoinkin kirja, jossa Marilyn pääsee itse ääneen!

    VastaaPoista
  7. Kuutar: Ihana kirja saada joululahjaksi, varmasti!

    VastaaPoista
  8. Minäkin olen ostanut Marilynin Välähdyksiä, sirpaleita joululahjaksi eräälle, joka takuulla osaa arvostaa.

    Oatesin Blondi olisi taivaallista ehtiä lukea nyt juuri.

    VastaaPoista
  9. Olen tätä kirjaa selaillut kaupassa, mutta vielä ei ole tullut tartuttua. Eiköhän sekin aika tule!

    Marilyn-aiheisista kirjoista voin suositella Michelle Morganin kirjaa "Marilyn Monroe - Private and Undisclosed" ja Sarah Churchwellin kirjaa "Marilyn Monroen monet kasvot". Kummastakin löytyy juttua blogistani.

    VastaaPoista
  10. Leena, Oatesin blondi on paksu kirja, toivon mukaan pian pääsen siihen syventymään! Mutta sitä ennen on PAKKO saada lukea muutama dekkari, you know ;)

    Salla: Kiitokset noista vinkeistä, laitan ehdottomasti ylös ja tulenkin heti lukemaan blogistasi lisää!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)