Karin Slaughter: Pelon huone

(Tammi 2010, suom. Annukka Kolehmainen)

"Abigail kääntyi ja avasi suunsa sanoakseen jotakin, vaikkei itsekään tiennyt, mitä. Silloin hän huomasi verisen jalanjäljen lattialla.
"Emma", hän kuiskasi, pudotti puhelimen ja ryntäsi portaita pitkin kohti tyttärensä huonetta.
Hän jäi seisomaan portaiden yläpäähän ja katsoi järkyttyneenä rikkoutuneita huonekaluja ja lasinsiruja lattialla. Äkkiä hänen näkökenttänsä kapeni, ja hän näki vain Emman, joka makasi verisenä möykkynä käytävän päässä. Emman vieressä seisoi nuori mies, jolla oli veitsi kädessä."

Yltäkylläistä elämää, ainakin ulkoisesti, elävä Abigail Campanon elämä muuttuu ikiajoiksi, kun hän eräänä lämpimänä kesäisenä iltapäivänä palaa tennistunnilta kotiinsa. Näky, jonka hän kohtaa kotonaan, on vanhemman pahin painajainen. Alkaa kamppailu, elämästä ja kuolemasta. Toisille apu on ehkä jo myöhäistä, mutta jossain on joku, jolle se on elinehto. Karin Slaughterin Pelon huone jatkaa kiehtovaa Will Trent-dekkarisarjaa ja tuo hänet entistä lähemmäksi lukijaa, samalla kun järkyttävä, koulumaailmaa varjostava tragedia purkautuu pala palalta.

Paikallinen poliisi tyrii jo tutkimuksen alkuvaiheessa ja paikalle kutsutaankin erikoisagentti Will Trent, sillä hän jos kuka, pystyy tulkitsemaan rikospaikkoja tarkasti. Will kärsii pahasta lukihäiriöstä, mutta on silti ihmeellisesti pysynyt raivaamaan tiensä siihen, missä nyt on. Vaatii myös paljon työtä ja kekseliäisyyttä salata iso ongelma muilta ihmisiltä. Kuullessaan nimen Campano, Will palaa tahtomattaan hetkeksi muistoissaan kipeään lapsuuteensa. Will ei ole missään määrin tyypillinen erikoisagentti. Hän on lastenkotien kasvatti ja samanlaisen menneisyyden hänen kanssaan on jakanut Paul Campano, Abigailin aviomies. Campanon perheen tragedian selvittäminen nostaa vanhoja tunteita pintaan.

" Hän yritti hengittää, vaikka hänen rintaansa puristi, kun hän ajatteli, kuinka pahoja asioita ihmiset saattoivat tehdä toisilleen. Siitä oli todisteena ne lapset, jotka palasivat uusien sijaisvanhempien luota lastenkotiin kerta toisensa jälkeen. Heidät lähetettiin pois yhtä uudelleen, mutta joka kerta he tulivat takaisin tyhjin katsein, hyväksikäytettyinä, heitteille jätettyinä ja pahoinpideltyinä. Vaikeampaa oli nähdä ainoastaan omat kasvonsa peilissä silloin kun oli itse yksi palaajista."

Will saa parikseen kipakan naisetsivän Faith Mitchellin, joka sen lisäksi että kantaa hieman kaunaa Williä kohtaan, kantaa myös omaa menneisyyden painolastiaan mukanaan. Pikku hiljaa tuo erikoinen parivaljakko oppii kuitenkin tuntemaan toisiaan ja näkevät välähdyksittäin toistensa aitoja piirteitä. Piinaavan rikostutkimuksen pyörteissä Will joutuu pohtimaan tarkemmin myös suhdettaan kihlattuunsa Angie Polaskiin, jonka kanssa Willillä on jo pitkä, värikäs historia. Ensimmäistä kertaa he asuvat kunnolla yhdessä ja jakavat arjen, eivätkä vain kiihkeitä hetkiä, joiden päätteeksi Angie taas toviksi häipyy maisemista.

" "Hei", Angie sanoi. Hän makasi sohvalla puuvillashortsit ja toppi yllään eikä irrottanut katsettaan televisiosta, kun Will antoi katseensa liukua hänen paljasta säärtään pitkin. Will olisi halunnut kiivetä sohvalle ja nukahtaa Angien viereen tai tehdä ehkä jotain muutakin. Heidän suhteensa ei kuitenkaan toiminut niin. Angie ei nauttinut toisten hoivaamisesta, ja Will taas oli toivottoman huono pyytämään itselleen mitään. Heidän ensi tapaamisellaan lastenkodissa Angie oli pamauttanut Williä ohimoon ja käskenyt hänen lopettaa tuijottamisen. Will oli ollut kahdeksan ja Angie yhdentoista. Heidän suhteensa ei ollut muuttunut niistä päivistä paljonkaan."

Kirjan juonesta en voi kertoa enempää, sillä kirjan alkupuolella on jo herkullinen, sinänsä kirjan parhain juonellinen twisti. Yleisesti ottaen juoni on hyvin tyypillistä jännäriä, mutta Slaughter panostaakin erityisesti kirjassa henkilötarinoihin ja varsinkin lukihäiriöinen erikoisagentti Will Trent on kirjan keskiössä alusta loppuun. Slaughter herätti minussa myös vahvan kiinnostuksen etsivä Faith Mitchelliä kohtaan ja sai aikaan ajatusleikin, että millaiseksi Willin ja Faithin välit tulevaisuudessa kehittyisivät. Vaikka kirjan loppupuolella en kokenut mitään mullistavaa wau-efektiä juonen viimeisten käänteiden myötä, nautin todella paljon näin laadukkaan jännärin/dekkarin lukemisesta. Ihastuin Slaughterin tuotantoon jo lukiessani vuosikausia sitten hänen ensimmäisen käännöksen, Sokaistun, jossa päähenkilönä on lastenlääkäri Sara Linton. Noissa kirjoissa Slaughter kirjoitti ehkä juonellisesti ja kuvauksellisesti rajumpaa, hätkähdyttävämpää tekstiä mitä näissä kahdessa Will Trentonin -sarjan teoksessa. Ilokseni huomasinkin, että Slaughterilta on tulossa ensi vuonna  tässä Will Trent- sarjassa käännös Kivun jäljet, jossa Will Trent kohtaa Sara Lintonin! Kirja ilmestyy kesäkuussa,  ja odotan jo nyt innolla, että nuo kaksi kiehtovaa henkilöä ovat samassa kirjassa! Omistan itse yhtä vaille kaikki tuohon sarjaan kuuluvat kirjat. Tässä voisinkin vinkata, että jos jollakin on hyllyssä tyhjän panttina Slaughterin Kadotettu sidottuna versiona ja olisit valmis myymään sen, olisin ikionnellinen!

Suosittelen lämpimästä kaikille dekkarien ja jännäreiden, varsinkin psykologisten jännäreiden ystäville Slaughterin tuotantoa! Näissä on mielestäni vahva häivähdys samaa tunnelmaa kuin kovasti rakastamani Patricia Cornwellin kirjoissa.Myös Leena Lumi lukee Slaughtereita ja arvostelu Pelon huoneesta löytyy täältä.

4/5