Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

(Gummerus 2011, suom. Lotta Toivanen)

"Miten surkuhupaisaa! Nautittuani vuosikymmenien ajan herkkuja, viinejä ja jos jonkinlaista viinaa, elettyäni voissa, kermassa, kastikkeissa ja friteeratuissa ruoissa, oltuani hemmoteltuna taidokkaasti orkestroidussa, jatkuvassa ylenpalttisuudessa, uskollisimmat adjutanttini herra Maksa ja apurini Vatsa voivat mainiosti, ja sydämeni on se joka minut pettää. Kuolen sydämen vajaatoimintaan. Miten katkeraa! Olen niin tavattomasti moittinut muita sydämen käytön puutteesta ruoanlaitossa ja kokkaamisessa, etten ole tullut ajatelleeksi, että sitä saattoikin puuttua juuri minulta...."

Pelätty ja ihailtu ravintolakriitikko Pierre Arthens makaa kuolinvuoteellaan jo Siilin eleganssista tutun pariisilaisen hienostokerrostalon asunnossaan, Rue de Grenellessä. Lääkärin kertoma julma totuus vain parista jäljellä olevasta elinpäivästä saa Pierren kaipaamaan epätoivoisesti elämänsä vaikuttavinta makua, jota hän ei ole onnistunut enää aikoihin saamaan mieleensä. Nyt elämänsä ehtoopuolella tuo kadonnut maku nousee pintaan tärkeimpänä asiana, kuin olennaisimpana totuutena elämästä. Hän ei voi kuolla, ennen kuin selvittää, mikä se maku on.

"Minä tunnen, tunnen selvästi, että nyt polttaa jo. Leivässä on jotakin etsimästäni. Jotakin mutta ei aivan sitä...leipä... Ja mitä vielä? Mistä muusta kuin leivästä ihmiset elävät maan päällä?"

Kuolinvuoteellaan Pierre palaakin muistoissaan noihin hekumallisiin hetkiin erilaisten ruokanautintojen äärellä ympäri maailmaa, toiveenaan saada kiinni tuo kauan karkuteillä ollut maaginen maku. Hän palaa lapsuutensa Tangeriin, kesäiseen Bretagneen, Marthe-tädin talon röttelöön ja salaisiin ylellisiin viinikellareihin. Hän tuntee uudestaan kokemiensa makujen sinfonian kielellään; grillatut sardiinit, tuore rapsahtavakuorinen limppu, kypsä tirskahtava tomaatti, merenmakuiset osterit. Hän tuntee kaiken sen, mutta vain yksi maku pysyy piilossa.

Pierren makumuistojen myötä lukijalle avautuu kuva tuosta harvinaisesta, jo eläessään legendaksi muodostuneesta vanhasta miehestä. Miehestä, joka makunautintoja metsästäessään hylkäsi perheensä ja jätti heille vain armopalat. Muistojen kudelmien verkosta heijastuu ylimielinen ja kylmäkin mies, joka ei halua sitoutua mihinkään muuhun kuin kulinarististen nautintojen ja satunnaisten suhteiden tuomaan mielihyvään. Omaa perhettään kohtaan hän on kyvytön osoittamaan välittämistä ja huolenpitoa, ainoastaan rakastamiensa elokuvien tähtien mukaan nimetyt lemmikit, kissa ja koira saavat hänen jakamattoman huomionsa.

"Olen pilannut ja tuhonnut nuo vaimoni sisuksista putkahtaneet kolme valjua oliota, ne lahjat jotka annoin hänelle ohimennen korvakseksi koristeena olosta - kamalia lahjoja, nyt kun asiaa ajattelen, sillä mitä muuta lapset ovat kuin kauheita pahkoja rungossamme, ikiajoiksi rauenneiden toiveidemme säälittäviä korvikkeita."

Oma sanansa ja muistelunsa Pierren kuoleman kolkuttaessa jo ovelle, on monella Pierren läheisellä, niin petetyllä vaimolla, rakkaudetta jääneellä lapsella, rakastajattarella, veljenpojalla kuin talon edessä istuvalla kerjäläiselläkin. Tuo ravintolamaailman valtias on tahtomattaankin koskettanut ja vaikuttanut monen elämään, niin hyvässä kuin pahassakin.

Pierren muistelut ovat huikea gastronominen matka, joka saa väkisinkin lukiessa jo syljen kihoamaan kielen pintaan. Barbery kuvailee ruokaa valmistuksesta syömiseen asti niin aistivoimaisesti, että tällaisen kirjan lukemisen jälkeen olisi suorastaan synti tehdä seuraavaksi päivälliseksi vain arkisesti makaroonilaatikkoa. Pierren silmin ruoan kauneus näyttäytyy monelta eri kantilta. Ja todellakin, kuinka hekumallinen tunne onkaan iskeä hampaansa ensimmäistä kertaa tuoreeseen rapeakuoriseen limppuun, jonka sisin on kuin pumpulia.

Rakastuin Siilin eleganssiin viime vuonna sen lukiessani ja odotinkin kovasti tätä seuraavaa, mikä itse asiassa on Barberyn esikoinen, mutta käännettiin suomeksi vasta nyt. Oli kiehtovaa palata tuonne samaan hienostokerrostaloon nyt hieman eri näkökulmasta, mutta samalla kuitenkin saada vielä tuulahdus hurmaavaa ovenvartija Reneetäkin tarinaan. Mielessäni nämä kaksi kirjaa nivoutuivat yhdeksi isommaksi kokonaisuudeksi, ja Siilin eleganssi sai vielä näin kauan lukemisensä jälkeenkin lisäsävyjä tämän kautta, kun yhden merkittävän talonasukkaan elämä aukeni lukijan eteen. Kulinaristin kuolema on tiivis, aistimaailmaa voimakkaasti puhutteleva kertomus, jossa kaiken kulinaristisen iloittelun taustalla on kuitenkin läsnä se tärkeinkin totuus elämästä. Sanomattakin lienee selvää, että pidin kirjasta. Samanlaiseen kokemukseen se ei kuitenkaan yltänyt kohdallani kuin Siilin eleganssi, jota lukiessa jopa itkin lopulta. Kirjan loppusanat ovat yksiä hienoimpia pitkään aikaan lukemiani, ja ellen pilaisi kirjaa vielä lukemattomien lukunautintoa, kirjoittaisin ne tähän loppuun. Sen sijaan esitän teillekin kysymyksen lainaamalla erästä muuta kohtaa kirjasta:

"Miksi kirjoittaa, edes suurenmoisia artikkeleita, jos niissä ei puhu totuudesta, sydämellään, vaan niitä sanelee loistamisen nautinto ?

PS: Myös Joana ja Katja Lumiomena ovat lukeneet Kulinaristin kuoleman!


4/5

Kommentit

  1. Luin tämän kirjan loppuun eilen ja koetan kirjoittaa tästä blogiini illalla tai huomenna. Siksi en nyt lukenut arviotasi: I'll be back ♥

    VastaaPoista
  2. Sait tämän kuulostamaan tosi herkulliselta :-)

    Kuvauksestasi tulee hämärästi mieleen myös joskus kauan sitten lukemani kirja nimeltä Parfyymi - kirjoittaja oli muistaakseni Süskind tai jotain sinne päin - onko tuttu?

    VastaaPoista
  3. Katja(♥)Lumiomena: Arvelinkin, että olet jo lukenut tämän ;)

    Booksy: Patrik Suskindin Parfyymi on tuttu! Hmm..tarinassa ei sikäli ole mitään samaa, vaikka kummassakin ns. metsästetään jotain erikoista "kadonnutta" aisteihin liittyvää asiaa. Tarkoitusperät ovat kuitenkin erit jne. Katsoin muuten Parfyymin elokuvanakin ja tykkäsin!

    VastaaPoista
  4. Susa, olet oikenin voimallisesti eläytynyt: Upeaa!

    Minä olen nyt hukassa...,joten ehkä teen tämän viikonloppuna. Sen verran katsoin kirjaa, että huomasin sen tehdyksi ennen Siilin eleganssia, josta minäkin kovasti pidin.

    Luin nyt arvostelusi huolimatta siitä, että teen ko. kirjan. Toivottavasti alitajuntani on yhtä huono muistamaan kuin kovalevyni päämuisti.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa hienolta kirjalta, täytyy lukea se jossakin vaiheessa. Kiitos arviostasi!:)

    VastaaPoista
  6. Minäkään en lukenut, kun luen kirjaa juuri nyt. Mutta palataan asiaan! :)

    VastaaPoista
  7. Oi ja minä sain nautiskella juttusi jokaisesta sanasta, hieno juttu! Totta, että kulinaristi täydentää Siilin eleganssia päästäen lukijan vielä hetkiseksi piipahtamaan tuttuihin maisemiin. Itse mietin tuota julkaisujärjestystä ja ehkäpä nämä kirjat pitääkin lukea juuri tuossa järjestykssä.

    Hauska nähdä, mitä herkkuja te muut kirjasta nostatte esille. Ihana esikoinen!

    VastaaPoista
  8. Minäkään en uskaltanut lukea arvosteluasi vielä, koska kirja tulee varmasti luettua lähikuukausina. Näköjään aika moni on tarttumassa kirjaan, joten saankin sitten lukea oikein urakalla arvosteluja. Kiva juttu!

    VastaaPoista
  9. Tulin uudestaan, kun sain nyt oman tekstini ulos. Kirjoitit niin elävästi tästä kirjasta, että tuntuu kuin olisin lukenut sen uudelleen. Tämä sai nimenomaan veden herahtamaan kielelle ja ainakin itse aloin potea kaukokaipuuta jonnekin Normandian perukoille tai kalifornialaiseen aamiaispaikkaan. Ja makaronilaatikkoa... Kuka sitä voi enää syödä? Toisaalta kirja ylistää myös arkista. :)

    Olen samaa mieltä, että Siilin eleganssi kosketti enemmän, mutta hieno oli tämäkin!

    VastaaPoista
  10. En ole lukenut kumpaakaan kirjaa. En Siilin eleganssia enkä tätä. Tilasin kuitenkin englanniksi itselleni kolmella eurolla. Siilin eleganssi on puolestaan kirjastosta lainassa. Pitäisiköhän nämä lukea peräkkäin?

    VastaaPoista
  11. Leena: Aina välillä luen arvosteluja kirjasta, joka on juuri itsellä kesken, mutta kummasti sitä sitten kuitenkin onnistuu eläytymään siihen omaan lukukokemukseen arviotaan kirjoittaessaan.

    Sanna: Suosittelen, oli kyllä hyvä lukukokemus!

    Ilse: Kiva saada lukea pian siis sinunkin kokemuksesi tästä!

    Joana: Nimenomaan, minusta nämä kaksi kirjaa täydentävät hienosti toisiaan juuri tässä lukujärjestyksessä!

    Sonja: Ei olekaan tainnut vähään aikaan olla sama uutuuskirja näin monella kirjablogistilla luettavana :)

    Katja/Lumiomena: Kyllä, kirja nimenomaan ylistää tavallaan arkisistakin ruoka-aineksista löytyvää hienoutta! Tavallinen limppu, mehevä tomaatti jne. Toisaalta taas kirja on täynnä sellaista kulinarista ilottelua, että juuri siksi kai tuntuu hetken tylsältä ajatella tekevänsä jotain arkista tuttua ruokaa, kun sen sijaan voisi heittäytyä johonkin ihan uuteen ;)

    Hanna: Kulinaristin kuolema on lyhyt ja aika nopealukuinen kirja, joten suosittelen kyllä ensin lukemaan tosiaan Siilin eleganssin ja pian sen perään sitten tämän!

    VastaaPoista
  12. Minullakin on yhä myös Siilin eleganssi lukematta. Tai oli se minulla lainassa ja yritin sitä lukeakin, mutta silloin sen lukeminen ei vain lähtenyt etenemään, joten jätin suosiolla kesken. Olen ajatellut kyllä palata siihen otollisempana ajankohtana, sillä kesken jääminen ei johtunut siitä, että kirja olisi tuntunut jotenkin huonolta. Katsotaan luenko sittenkin tämän ensin, kun se kerran on ilmestynytkin ennen Siilin eleganssia. :)

    VastaaPoista
  13. Kuutar: Olen lukenut Siilin eleganssista sellaisian arvosteluja, että se ei vain jotenkin iskenyt tai tuntui tylsältä tms. Mutta jos kirja ei tuntunut huonolta, kannattaa ottaa se kyllä uudestaan lukuun ja kokeilla, jos se tällä kertaa imaiseekin omaan maailmaansa mukaan :)

    VastaaPoista
  14. Ihastuin tuohon muistojen kudelma-termiin! Sitä tämä tosiaan oli.

    Heh, kokkasin kirjan päätettyäni perheelle munakasrullaa, muten kuten blogissani kirjoitin, siinäkin tuntui olevan uutta hohtoa. Uskon, että Arthens olisi pitänyt siitä ;)

    Viimeinen lauseesi havahdutti minutkin, miettimisen arvoinen asia, meille bloggaajille eritoten.

    VastaaPoista
  15. Amma: Kulinaristin kuolema- kirjan jälkeen on kyllä vaikea itse katsoa mitään ruokaa täysin tunteettomasti ;) Sellaista taidetta tuo merkillinen herra ruokakuvailuistaan teki! Täytyypäs tulla tuoreeltaan lukemaan sinun arviosi tästä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)