(Ajatus Kirjat 2011, alkuperäinen teos: Fifth Avenue, 5 A.M.
- Audrey Hepburn, Breakfast at Tiffany's and the Dawn of the Modern Woman. Suom. Taina Helkamo)
ROOLEISSA
Audrey Hepburn
näyttelijä joka halusi kodin
Truman Capote
kirjailija joka halusi äidin
Mel Ferrer
aviomies joka halusi vaimon
Babe Paley
joutsen joka halusi lentää
George Axelrod
käsikirjoittaja joka halusi seksiä ollakseen taas nokkela
........jne.......jne.......
Yksi kaikkien aikojen ihanimmista elokuvista, jos minulta kysytään, Aamiainen Tiffanylla, ei syntynyt sattumalta tai tuosta vain. Nyt vihdoin lukija saa mahdollisuuden päästä kulissien taakse, tarinan alkulähteille. Elokuva-alaa opiskellut Sam Wasson on koonnut lukuisista lähteistä tieto/muistelmateoksen Auringonnousu Manhattanilla - Audrey Hepburn ja elokuvien moderni nainen, joka vie lukijansa melkein kuin kädestä kiinni pitäen mukaan niin roolitusneuvotteluihin kuin elokuvan huikeisiin juhliin Holly Golightlyn asuntoon.
Kuinka moni on tullut ajatelleeksi, että Aamiainen Tiffanylla ei ollut "vain" elokuva, vaan samalla myös merkittävä virstanpylväs naisen roolille niin elokuvassa kuin varsinkin amerikkalaisessa yhteiskunnassa muutoinkin. Audrey Hepburnista tuli niin -60 luvun Uuden Naisen esikuva kuin tyyli-ikonikin. Siihen asti elokuvantekijät olivat kamppailleet ankaraa sensuuria vastaan, mutta Aamiainen Tiffanylla loi selvästi uudenlaisen moraalin elokuvien naisrooleihin.
Auringonnousu Manhattanilla kokoaa taidokkaasti ja viihdyttävästi yhteen kaiken sen, mitä elokuvan syntymiseen ja tekemiseen liittyi unohtamatta ns. jälkipuintejakaan. Wassonin paneutunut lähdeluettelo, joka ei tyydy vain luettelemaan vaan lisäksi myös kertoo henkilökohtaisella otteella tarkempia selityksiä lähteestä ja sen käytöstä. Se paljastaa mielestäni myös sen intensiteetin, millä Wasson on tietoa kerännyt kootakseen tällaisen ainutlaatuisen katsauksen niin Audrey Hepburniin näyttelijänä ja naisena, Aamiainen Tiffanylla elokuvaan kuin sen syntyyn vaikuttaneisiin ihmisiin ja seikkoihin. Lisäksi Wassonin kyky tuottaa tekstiä pilke silmäkulmassa tekee teoksesta erittäin viihteellisen kokemuksen.
Tarina alkaa siitä, kun Truman Capote kirjoittaa kirjan, jonka naishenkilöön hän vuodattaa elämänsä naisten piirteitä, erityisesti äidin, joka hylkäsi Trumanin lapsena uudestaan ja uudestaan. Vuosien saatossa aiheuttikin kovaa spekulaatiota, keiden kaikkien Trumanin naistuttavien piirteitä ja tekoja Holly Golightlystä löytyi. Wasson tuokin kirjassa esille paljon mielenkiintoista henkilöhistoriaa mm. myös Trumaniin liittyen. Matka Trumanin kirjan ja elokuvan välillä on kuitenkin pitkä ja moninpaikoin mutkainenkin, sattumakin sanelema. Valkokankaalle päätyäkseen Hollyn tarina tarvitsee vielä monta muutosta ja kohtalon puuttumista peliin. Tarvitaan hyvä käsikirjoitus, ohjaaja, lavastus, musiikki, puvusto ja ennen kaikkea "Holly". Kirja tarjoaa varsinkin meille niin elokuvan kuin Audreyn ihailijoille kiehtovia pieniä yksityiskohtia. Vai mitä sanotte esimerkiksi siitä, että Truman itse kaavaili Hollyn rooliin hunajaista Marilyniä? Marilyn, joka oli jo näytellyt "tuhmiakin" naisia, ei ehkä olisi tuonut elokuvaan yhteiskunnallisessa mielessä sellaista muutoksen otetta, minkä kunnollisen naisen rooleista tuttu Hepburn sille lopulta toi.
Auringonnousu Manhattanilla tuo lähemmäs Audreyn, tuon aikansa tyyli-ikonin, joka halusi kovasti balettitanssijaksi, mutta siihen vääränlaisen ruumiinrakenteensa vuoksi ajautui lopulta näyttelijäksi. Näyttelemistä enemmän hän kuitenkin halusi perheen, lapsia. Vain sillä hän koki olevan todellista merkitystä elämässä. Aamiainen Tiffanylla -elokuvassa näytellessään hän oli jo kolmekymppinen ja takana muutamia elämäntragedioita kuten keskemenoja ja avioerokin. Hänestä huokui hupsuttelevasta roolistaan huolimatta jo tiettyä kokemusta, joka antoi roolille omanlaisen syvyyden.
Tämä on mielestäni siitäkin erityisen onnistunut teos, sillä se antaa lukijalleen hyvin monenlaisia ulottuvuuksia. Se ei missään nimessä ole "vain" tarina yhden elokuvan synnystä tai sen päänäyttelijästäkään vaan paljon enemmän. Se kertoo ihmisistä elokuva-alalla, joilla on unelmia ja sinnikkyyttä toteuttaa niitä. Se kertoo myös kaipuusta ja siitä, kuinka menestyneenkin ihmisen tarinan takana saattaa olla isoja menetyksiä. Toisaalta se antaa lukijalleen aitiopaikalta erittäin kiehtovan matkan naisen rooliin niin elokuvissa kuin sen ulkopuolella; kiltistä, jopa alistetusta naisesta kohti vapaampaa, uskaliasta naiseutta. Ei tarvitse olla tuhma voidakseen olla vapautunut. Ja luonnollisesti kirja myös antaa vahvan pohjan Aamiainen Tiffanylla elokuvaan, jota ei kirjan lukemisen jälkeen voi olla katsomatta uudestaan tai vähintään ensimmäisen kerran.
4/5
4/5
Ja juuri siksi, tahdon jakaa kanssanne pienen tunnelmapalan elokuvasta:
No sinä luit tämän sitten nopeasti! Ajattelepa, minulla on Aamiainen Tiffanylla vielä näkemättä, ja ehkä siksikään minulla ei ole niin kiire tämän kirjan kimppuun. Mutta on ainakin hyvä, että se on olemassa sitten, kun olen saanut leffankin katsottua. :)
VastaaPoistaKuulostaa kyllä sinällään ihan tosi mielenkiintoiselta teokselta!
Karoliina: Tämä imasi sen verran mukaansa, että luin tätä oikeasti tämän vajaan parin vuorokauden aikana aina kun vaan pystyin;)
VastaaPoistaKannattaa tosiaan sitten jos joskus luet kirjan, katsoa leffa pian sen jälkeen. Itse tuosa katselin juuri Youtubesta tuon elokuvan kuuluisan "juhlat"-kohtauksen ja kylläpä tuli katsottua ihan eri silmin kun kirjassa oli niin mielenkiintoisia juttuja siitä, miten tuo kohtaus toteutettiin :)
Samaa meinasin sanoa kuin Karoliina, olet nopea! :) Minulla tämä vielä odottaa hyllyssäni ja luen tämän varmaan seuraavana tai "sen seuraavana". Katsotaan.
VastaaPoistaRakastan sekä Capoten pienoisromaania että Audreyn tähdittämää elokuvaa, joten odotan tämän lukemista suurella innolla. <3
Katja: Parhaimpina aikoina kun kirja ei ole mikään järkälemäinen teos, saatan lukea kirjan ns. päivässä. Aloitin tämän toissa iltana, luin eilen moneen otteeseen, jopa ruokaa laittaessani jne ja vielä aamutuimaankin tänään. Ja nyt kun vietellään sisäpäivää esikoisen flunssastelun takia, saatoin ihan heti purkaa koneellekin tämän ;)
VastaaPoistaElokuva on ihana, vaikka sen näkemisestä onkin jo aikaa aika kauan - tosin vastahan se tuli telsusta tänäkin talvena, ellen väärin muista.
VastaaPoistaKiinnostavan oloinen kirja, kiitos!
Susa, minulla tämä on jo kasassa makkarin puolella. Liz vain vei nutun nyt niin tyhjiin, että pitäisi tehdä muuta väliin.
VastaaPoistaIlse: Jos en väärin muista, se tuli alkutalvesta telkkarista. Olen monesti aikonut ostaa tämän omaankin hyllyn, mutta yhä on hankkimatta. Kolmisen kertaa olen sen kyllä katsonut, mikä on aika monta kertaa minullekin leffojen suurkuluttajalle ;) Toki nuo kerrat ovat noin 10 vuoden sisällä.
VastaaPoistaLeena: Lizin tarina oli varmasti sen verran syväluotaava, että kannattaakin hengähtää välillä ja lukea vaikka dekkari ;)
Joo, mulla on leffa itse asiassa odottamassa tuolla tallenteella. On näköjään tammikuussa tullut.
VastaaPoistaVaikka rakastan "Aamiainen Tiffanylla"-elokuvaa täytyy aina vähän purnata, sillä sen loppu on täysin erilainen kuin Capoten novellissa! Miten sen lopun voikin kääntää niin täysin ympäri? Kerrottiinko lukemassasi kirjassa sitä miten Capote itse suhtautui siihen, että tarinan loppu muutettiin?
VastaaPoistaKaroliina: Jokos sait leffan loppuosankin katsottua ;)?
VastaaPoistaReeta Karoliina: Kirjassa oli useammassakin kohdassa Capoten tuntoja liittyen elokuvaan. Hänellehän luvattiin alunperin, ettei käsikirjoituksessa olisi kovin isoja eroja kirjaan, mutta häntä ns. viilattiin linssiin tietoisesti tuossa asiassa. Capote toi mielipiteensä esille jo roolitusvaiheessa, sillä hänen oli vaikea nähdä Hepburnia Hollyna. Jo hyvin pian elokuvan julkistamisen jälkeen hän avautui eri tilanteissa missä ei tarvinut miellyttää muita, ja kertoi todelliset tuntonsa elokuvasta. Hän oli kokonaisuutena siihen pettynyt ja suorastaan sitä vastaan, sillä se ei ollut sitä, mitä hän oli itse tarinasta ajatellut ja Holly oli elokuvassa hänelle tärkeissä asioissa erilainen, merkittävästi.
Jopa vuosikymmenien jälkeen hän yhä kertoi aika kärkkäinkin sanankääntein, miksi hänen mielestään sovituksessa oli pielessä. Ja kun kuitenkin, kaikista luomistaan hahmoista Holly oli hänelle rakkain. Mahtoi siis olla raastavaa katsoa valkokankaalta hyvin erilaista Hollya, kuin millaiseksi hän oli Hollyn kirjassaan luonut.
Susa, tuo oli kiinnostava tieto! Eli vaikka elokuva olisi monella tapaa onnistunut ja suuri hitti kirjailija itse ei välttämättä ole siihen lainkaan tyytyväinen. Ymmärrän kyllä, vaikka itse pidän molemmista, sekä kirjasta että elokuvsta.
VastaaPoistaMitähän muute Tolkien olisi tykännyt LOTR-elokuvista? Monet fanit ovat ainakin tykänneet.
Reeta Karoliina: Mitenkähän tiukkoja sopimuksia muuten nykyään kirjailijat tekevät, jos myyvät kirjansa käsikirjoittajille ja elokuvayhtiöille, olisi mielenkiintoista kyllä tietää!
VastaaPoistaLOTR-trilogian Extended-versio on ilmeisesti (jos olen oikein ymmärtänyt, itse olen katsonut vain leffat, mutta mies on sekä lukenut kirjat että katsonut leffat)hyvin lähelle sitä mitä kirjatkin, eli sikäli voisi olettaa, että Tolkin olisi mielissään ;)