...nimittäin se lukukokemusten tallentaminen, muuten kuin mieleen? Aikana ennen kirjablogeja? Kuinka moni piti lukupäiväkirjaa lukemistaan kirjoista? Yllä olevassa kuvassa näkyy minun lukupäiväkirjani kolmen vuoden ajalta. Kyseessä on Kariston painama ihana pieni malli, johon sai merkattua olennaisimmat. Ihan harmittaa, etten ennen tuota ole esimerkiksi vihkoihin kirjannut ylös, mitä luin. Olisipa nyt hauska lukea lukukokemuksia vaikka ihan nuoruudesta!
Kariston lukupäiväkirjaan sai kirjattua tosiaan ne tärkeimmät tunnelmat kirjan lukemisen jälkeen. Olen nähnyt sellaisiakin malleja, missä voi kirjoittaa ihan yhden sivun verran esimerkiksi olennaisimmat juonesta, lempipäähenkilöistä, mutta itse koin tämän parhaimpana.
Merkkasin kirjan yhteyteen aina myös sen, onko kirja ollut oma vai laina. Olikin mielenkiintoista selata kolmen vuoden lukemiset läpi lukupäiväkirjan myötä. Isoimman eron tähän hetkeen huomasin siinä, että luen nykyään paljon monipuolisemmin sekä myös useammin/nopeammin. 2005-2008 luin keskimäärin 60 kirjaa vuodessa, nyt vauhti näyttäisi kuluneen vuoden aikana olleen keskimäärin 100 kirjaa vuodessa.
Lukupäiväkirjassa oli vain se huono puoli, että se oli ns. yksityistä puuhaa, toisin kuin kirjablogiin kirjoittaminen. Blogin myötä pääsee keskustelemaan niin hyvistä kuin huonoista lukukokemuksista monelta eri kantilta. Vuorovaikutuksellisuus on ainakin minusta kirjablogin sydän! Kertokaahan, kuinka te teitte sen ennen, vai teittekö mitenkään?
PS: Muistakaahan eilen julkaisemani blogini 1-vuotisarvontaa, täällä!
MInä kirjoittelin ihan tavallisiin, kovakantisiin, A5-kokoisiin muistikirjoihin. Ulkonäöltään kaikki olivat erilaisia, sillä ostin niitä aina halvalla tarjouksesta kun jäljellä oli vain jäännöskappaleita. Tuolla niitä näkyy kaapissa olevan vajaa kymmenkunta, vuodesta 2003 alkaen. Iloisenkirjava rivi.
VastaaPoistaSiirryin blogiin vasta tänä vuonna, mutta en ole uskaltanut tehdä siitä julkista. Niinpä sitä ei ole linkattu mihinkään eikä löydy hakukoneilla. En koe olevani tarpeeksi korkeatasoinen kirjoittaja, joten blogi on todellakin vain lukupäiväkirjan korvike.
Mutta toisten blogeja on kiva käydä lukemassa ja kommentoimassa, saahan sitä yhteisöllisyyttä niinkin. Ja erityisesti hyviä lukuvinkkejä!
Minä en kirjoittanut mitään muistiin mihinkään... ja se näkyy! Kirjablogi on ollut ensimmäinen kokeiluni tähän suuntaan. Upeita puolia on monia; tuntuu että ymmärrän paremmin omaa lukukäyttäytymistäni, saan kirjoista enemmän irti kun mietin mitä saan niistä irti, ja tykkään ihan älyttömästi kun saan muilta kommentteja samasta kirjasta. Sekin on palkitsevaa vaikka sanottaisiin vain "minäkin tykkäsin" tai vastaavaa; kirjasta tulee jaettu kokemus :-)
VastaaPoistaJa kirjavinkkien suhteenhan blogit ovat oikea aarreaitta. En ollut niiden olemassaoloa kunnolla huomannutkaan ennen kuin perustin omani, ja äimistelen vieläkin miten hyvin niiden kautta löytää antoisaa luettavaa.
Minäkin kirjoittelen kirjaan jokaisesta lukemastani kirjasta pääasiat, että sitten on myöhemmin kiva selailla ja vaikka etsiä jotain tiettyä teosta. Olen onnellinen, että jo ala-asteella oli pakko pitää jonkinnäköistä lukupäiväkirjaa, josta näen mitä sitä pikkuisena on tullut luettua. (:
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että omaan kirjaan kirjoitteleminen on hyvin yksityistä, mutta onneksi on sitten tämä blogi keksitty, johon voi samaisesta kirjasta kirjoittaa vähän laajemmin ja keskustella muiden kanssa (:
Lukutoukka: Voi että olisikin ihanaa, kun olisi itselläkin monen kirjan verran tallessa luettuja kirjoja. Toisaalta kirjoitin päiväkirjaa aktiivisesti melkein kymmenisen vuotta, niin en ole sitten edes hoksannut alkaa lukupäiväkirjaakin pitämään.
VastaaPoistaKerrohan jos joskus päätät julkaista blogin! Onhan tässä julkisen blogin pitämisessä tosiaan omat haasteensa ja jännityksensä, mutta toisaalta niin paljon hyviä juttuja, ja niitä enimmäkseen.
Booksy: Tuo on kyllä totta, että blogin myötä sitä analysoi omia lukutottumuksiaan jotenkin laajemmin ja toisaalta juuri tuo jakamisen hieno kokemus.
Ennen kirjablogeja en minäkään todellakaan samassa määrin saanut mistään lukuvinkkjeä, mitä kirjablogimaailmasta. On ihanaa kun on valinnan varaa, ei tarvitse koskaan oikeastaan miettiä tuskissaan, että kun ei keksi mitä kirjaa esimerkiksi etsisi kirjastosta jne.
Kristiina:Ala-asteiän aikaisia lukupäiväkirjoja voisikin olla erityisen hauska lukea! Minulla ei ole muuten mitään mielikuvaa, että meillä olisi koulussa koskaan sellaista pidetty. Yksi ala-asteiän aikainen päiväkirja on kyllä tallella ja voi että sitä lukiessa tulee aina niin hyvälle tuulelle kun naurattaa!
VastaaPoistaHankin lukupäiväkirjan vasta äskettäin ja sen tärkein tarkoitus on muistuttaa mua siitä, kannattaako kirja luke uudelleen. Mua on nimittäin aina vähän pelottanut että kaikki hienot kirjat unohtuu ajan kanssa, enkä pääse nauttimaan niistä uudestaan D:
VastaaPoistaOlen jo pitkään hautonut omaa juttua blogiin tästä aiheesta, joten paljastukset säästän sinne ;)
VastaaPoistaEn ole koskaan pitänyt minkäänlaista paperista lukupäiväkirjaa. Olisi hauskaa, jos olisin pitänyt. Eipä tahdo enää kunnolla muistaa mitä kaikkea sitä on tullut luettua esimerkiksi yläasteikäisenä (vaikkei siitä edes kymmentäkään vuotta ole aikaa!).
VastaaPoistaSen sijaan ennen blogin perustamista, tarkalleen ottaen huhtikuusta 2010 lähtien, listasin lukemiani kirjoja Goodreads.comissa. Tai listaan kyllä yhä edelleen, mutta blogista on tullut tärkeämpi lukupäiväkirja. Vuorovaikutuksellisuus on minustakin täällä tosi ihanaa!
Minua oikein harmittaa kun en ennen blogia kirjoittanut kirjoja minnekään ylös. :/ Paitsi niitä koulun lukutuntien pakollisia kaavakkeita. Niistäkin tosin sain vapautuksen aina viidennen jälkeen, kun monet muut luki vielä ensimmäistään (siis aina puolivuosittain). Jonkinmoista pakkopullaa noitten täytteleminen kouluaikana oli, eikä niitä taida tallellakaan olla.
VastaaPoistaOlisi hirmu kiva muistaa, mitä kaikkea onkaan tullut elämänsä aikana lukeneeksi. Onneksi nyt blogien myötä saa paitsi päivitettyä omat löpinänsä, myös luettua muiden ihania lukukokemuksia. :)
Edit//
VastaaPoistaAiniin, kyllä listailin facebookin Virtual bookshelfin avulla noin vuoden ennen blogin perustamista. Sinne vieläkin merkkaan lukemani kirjat blogin ohella.
Mulla on ollut yhteensä kaksi lukupäiväkirjaa.
VastaaPoistaEnsimmäiseen (sellaiseen kiinalaiseen, silkkikantiseen) kirjoitin ajoittain aika aktiivisestikin vuosien 1999-2005 aikana. Listasin siihen lukemiani kirjoja, mutta myös toisten antamia kirjasuosituksia sekä kirjoittelin vaikuttavista kirjoista pidempiä kuvauksia. Kirjan sisäkanteen olen vuonna 1999 kirjoittanut (vähä pateettisesti, myönnettäköön): "Kirjoja, kirjoja, kirjoja - hyviä, huonoja, ihastuttavia, raivostuttavia, mieleenpainuneita, unohtuneita.... Luen - olen siis olemassa!"
Toiseen eli tammikuussa 2010 lahjaksi saamaani lukupäiväkirjaan (samanlainen valmiiksi painettu kirja kuin sulla Susa) olen tehnyt vain muutaman merkinnän.
Toivon, että blogista tulisi jotain pysyvämpää, koska kirjoista on todella mukava kirjoittaa, mutta myös kuulla, mitä mieltä muut ovat lukemistani kirjoista. Pitkään blogin perustamista harkitsin, mutten kertaakaan ole vielä katunut (tosin olen ihan noviisi...).
Olen elämäni aikana ehtinyt lukea aika paljon ja välillä harmittaa, etten muista kuin murto-osan lukemistani kirjoista. Ihan ihmettelen, miten nopeasti merkittävätkin kirjat voivat vaipua unohduksiin, ellei lukukokemuksesta kirjoita mitään.
Aivan ihana postausaihe, Susa! Minulla on ollut muutama lukupäiväkirja. Taidankin esitellä kirjat lähipäivinä blogissa. Sen verran kirjoituksesi sai innostumaan. Useaan otteeseen olen kaivanut nämä "viralliset asiakirjat" esille ja iloinnut siitä, että jossakin on ylhäällä se, miten lukemisen jälkeen ajattelin. Palaan siis aiheeseen blogissani ja linkitän, jos se sopii?
VastaaPoistaircci: Tärkeä pointti tuokin ylös kirjaamiseen liittyen! Varsinkin jos lukee paljon, niin väkisinkin ajan saatossa osa niistä hyvistäkin kirjoista kyllä unohtuu nimenä mielestä.
VastaaPoistaKirsi Hietanen: Siispä odottelen, että paljastelet blogissasi ;)
Laura: Goodreads.com on mulle vieras sivusto vielä ainakin. Saako sieltä muuten näppärästi vaikka listana tulostettua ne sinne listaamansa kirjat?
peikkoneito: Blogi on kyllä niin mainio keino ns. arkistoida juttuja ylös, mutta varsinkin nyt kun bloggeri toissaviikolla oikutteli, iski melkein paniikki, että entä jos kaikki tänne jo kirjoittamani katoaa! Kääks!
Anna Elina: Oi että kun mainitsitkin nuo kiinalaiset silkkikantiset kirjat. Ostin itse niitä aikanaan Tiimarista (niitä oikein pulleita, kooltaan noin puolet A4:sta) päiväkirjaksi. Ja sitten kun niiden maahantuonti, siis juuri tuon mallin, Suomessa ainakin loppui, harmittelin sitä monta vuotta ;)
Äläs nyt, minusta tuo on kuitenkin niin ihanan kirjahenkisesti todettu tuo sisäkannen teksti! ;)
Tiedätkö, minua on joskus melkein ihmetyttänyt ja nolottanut, että miten joku huikeakin lukukokemus voi olla jonkun ajan päästä ihan sekava muisto vain enää päässä, että "mitäs siinä oikein siis tapahtui"..ellei tosiaan ole johonkin kirjoittanut siitä ja ns. käsitellyt jälkeen päin. Hmm..tässäpäs olisi selvästi uuden kirjakeskustelun aihe uudessa postauksessa....;)
Valkoinen kirahvi: Esittele ihmeessä ja jatka keskustelua sielläkin, sillä tämä on mielenkiintoinen aihe! Ja tietenkin saat linkittää, lämmin kiitos!
Minä aloitin tämän ylöskirjoittamisen vuonna 2000. Sen jälkeen on täyttynyt kaksi a5-kokoista ihan tavallista ruutuvihkoa ja nyt minulla on sellainen Läsdagsbok johon mahtuu muutama kommentti per kirja. Tosin kauhukseni nyt totesin että en ole blogaamisen aloitettuani sinne kirjoittanut! Onneksi ne huomiot ja muut on täällä blogissa vielä sinne siirrettävissä.
VastaaPoistaMinulla niissä vihkoissa on teinivuosilta tähtiarvioita mutta silloin tuntui että kaikki mitä käsiin sai oli uutta ja ihmeellistä joten täysiä tähtiä on vaikka millä mitalla.. Muutamana viime vuotena sen sijaan hienoimpien kokemuksien kohdalle olin kirjoittanut pari sanaa marginaaliin.
Ihana tuo sinun vihkosi ja hauska keskustelu!
Minä sain joskus kummiltani lahjaksi samanlaisia lukupäiväkirjan kuin sinulla kaima, mutta jaksoin merkitä ylös vain yhden(!) lukemani kirjan tiedon. Pelkkään kirjaan merkitseminen on niin tylsää, eihän sitä näe muut kuin minä. Enkä myöskään jaksa raapustaa käsin pitkiä sepostuksia.
VastaaPoistaVuodesta 2006 olen merkinnyt lukemiani kirjoja ylös tavalliseen ruutuvihkoon. Merkkaan ylös vain kirjailijan ja kirjan nimen, lukupäivän ja sen, luenko kirjan ekaa kertaa. Luen nimittäin paljon kirjoja useampaan otteeseen ja tuolta on kiva katsoa, montako kertaa se A-L Härkösen Juhannusvieras on tullutkaan luettua:) Lisäksi on kiva tutkia, montako kirjaa olen esim. kesälomalla yleensä lukenut.
Minäkään en listannut lukemisiani ennen blogia, ja sekös harmittaa. Aion kyllä keksiä hyvää käyttöä "jostakin" saamalleni kirjapäiväkirjalle. ;)
VastaaPoistaKauhean söpö tuo lukupäiväkirjasi!
Kiitos, Susa! Tuleman pitää alkuviikosta. Nyt en malta, kun sataa ja nautin kirjasta sateenropinassa :D
VastaaPoistaMinäkään en ole pitänyt lukupäiväkirjaa ennen blogia, paitsi satunnaisesti olen muihin päiväkirjoihin laittanut ajatuksia ylös myös kirjoista. Blogin aloitinkin ihan vain tarpeesta pitää lukupäiväkirjaa, ja koska minulla oli lukevia ystäviä, ajattelin blogin olevan helppo tapa välittää heille kirjavinkkejä ja kokemuksia. Näin se on ollutkin, mutta minulle on ollut mahdottoman positiivinen kokemus myös tämä blogien sosiaalinen puoli! En nimittäin seurannut aiemmin ainoatakaan kirjablogia enkä tiennyt teistä muista ennen mitään. Minulle bloggaaminen on ollut siis ihan huikea kokemus: sain aloitettua haaveilemani lukupäiväkirjan kirjoittamisen ja kaupan päälle sain vielä upean virtuaaliverkoston!
VastaaPoistaHeh, minä perustin tai siis oikeastaan muutin blogini kirjablogiksi alun perin ihan vaan siksi, että en ennen saanut aikaan kirjoittaa mitään lukemistani kirjoista. Sitten huomasin alkaneeni unohdella mitä kirjoja olin lukenut. (lähimmäs lukupäiväkirjaa aikana ennen blogia pääsin, kun kokonaisen yhden vuoden ajan muistin listata kalenterin takalehdelle lukemani kirjat, muistaakseni vuonna 2003 :)
VastaaPoistaIhan aluksi listasin lukemani vain blogin sivupalkkiin, nykyään yritän kirjoittaa jokaisesta edes jotain (pl. tentti- ja työkirjat). Nyt sitten tuntuisi vähän omituiselta pitää paperista lukupäiväkirjaa, kun blogi on kuitenkin ensisijainen siinä asiassa.
Kiitos kun raotit lukupäiväkirjojasi, Susa! Olet onnekas, kun olet ymmärtänyt pitää lukupäiväkirjaa jo ennen blogia, minulta kirjojen muistiin merkitseminen aina jäi - tai listasin niitä irtopapereille, jotka yllätys yllätys hävisivät aina jonnekin... Harmittaa, ja aion paikata tilannetta kirjaamalla noita aiemmin luettuja blogiini tavalla tai toisella.
VastaaPoistalinnea: Kahteen A5 vihkoon mahtuukin varmasti jo aika kiva määrä luettuja kirjoja!
VastaaPoistaTuo on kyllä totta, että nuorempana sitä koki jotenkin herkemmin monet asiat niin täysillä/fiiliksillä, kirjoissakin!
Susa P.: Lukupäiväkirjan kirjoittamisessa on tosiaan se, että siinä ei saa vastaikaikua :) Toisaalta minulla se toimi sellaisena muistikirjana itselle, tykkään esim. säästää vanhoja kalentereitanikin ja selailla niitä vuosien päästä ja tehdä ns. aikamatkaa menneeseen.
A-L Härkösestä puheen ollen, ihanaa kun ei tarvitse enää odottaa kuin muutamia kuukausia sitä kirjaa ;)
Karoliina: Paree olisi keksiä ;P
Valkoinen kirahvi: Sade ja kirjat, oi!
Paula: Minäkin pidän siitä, että kirjablogin avulla voi niin helposti antaa arvostelujensa myötä lukuvinkkejä niin ystävilleen kuin muillekin. Ja kun siihen päälle tulee vielä tämä sosiaalinen/vuorovaikutuksellinen aspekti, niin hienoa!
Miia: Hei tuohan olisikin hyvä idea minulle, sillä säästän kaikki kalenterini, eli merkata sinne takasivuille niitä luettuja. Niin voisi vuosienkin päästä muistella, mitä kaikkea sitä on tullutkaan luettua. Kiitos ideasta!!
Pienen mökin emäntä: Onneksi ei ole vieläkään myöhäistä aloittaa kirjaamaan ylös! Ja toisaalta jo tässä iässä luetut kirjat ovat usein sellaisia, että ne voisivat miellyttää hyvinkin vielä parinkin kymmenen vuoden päästä, toisin kuin ehkä ne, mitä lukenut 10 vuotta takaperin..
Tämä on hurjan viehättävä postaus. Minä kuulun niihin, jotka eivät juuri kirjanneet lukemiaan ylös ennen kirjablogin aloittamista. Nyt se on harmi, koska on paljon kirjoja, joiden lukuajankohtaa en voi enää muistaa.
VastaaPoistaEn siis tehnyt mitenkään. :/
Olen ihan samaa mieltä siitä, että vuorovaikutuksellisuus on kirjablogin yksi ydinasia. Itsekseen en ainakaan minä jaksaisi kirjoitella. <3
Olen pitänyt syksystä 2007 asti lukupäiväkirjaa nätteihin Tiimarin muistikirjoihin. :) Kirjoitan siihen hyvin lyhyesti juonen ja mitä kirjasta pidin, sekä jonkin lainauksen josta pidän tai joka muistuttaa hyvin kirjan tapahtumista/henkilöistä/mistä nyt milloinkin.
VastaaPoistaHarmittaa tietysti etten tullut aloittaneeksi sitä aiemmin, mutta onneksi olen sentään listannut kaikki lukemani kirjat siitä lähtien kun siirryin lastenkirjoista nuortenkirjoihin! :)
Olen jatkanut lukupäiväkirjaa edelleen blogin rinnalla. Toisinaan on iskenyt pieni motivaatiopula koska blogi on kuitenkin se selkeä ykkösjuttu, mutta haluan silti jatkaa. Ensinnäkin siksi että päiväkirjoja lainauksineen on kiva selailla, ja toisaalta niiden henkilökohtaisuudessakin on jotain mukavaa, ehkäpä jonkinlaisena vastapainona blogille. Ja voinpahan ainakin kirjoittaa ihan niin spoilaavia kommentteja kuin huvittaa! :D Lisäksi luottamukseni kynään ja paperiin on huomattavasti suurempaa kuin luottamukseni tekniikkaan, ja ihan siltäkin varalta että blogini on joskus tulevaisuudessa kadonnut olemattomiin, haluan että edes itselläni säilyy muisto luetuista kirjoista.
Katja: Minuakin harmittaa, etten ole aktiivisemmin kirjannut ja jostain syystä nyt huomaan, etten edes tajunnut kirjaamista, vaikka olen lukenut pienestä pitäen JA kirjoittanut tavallista päiväkirjaa. Vasta kun sain tuon Kariston mallin 2005 käsiini, idea avartui ;)
VastaaPoistaSatu: Postauksesi kyllä innoittaa minua alkaa uudestaan kirjaamaan ylös muuallekin kuin blogiin lukutuntoja! Ja se on totta, että ihan siihen henkilökohtaiseen voi huoletta vuodattaa mitä vaan, vaikka spoilauksiakin, jos siltä tuntuu ;)
Äh, Bloggeri hukkasi valmiiksi kirjoittamani kommentin, joten ei sitten muuta kuin näpyttelemään uudestaan..
VastaaPoistaPiti siis sanomani, että tosi kiva postauksen aihe! :) Ja olisi mielenkiintoista lukea tästä aiheesta myös muissakin blogeissa!
Itselläni ei ole blogia, mutta olen pitänyt perinteistä kirjapäiväkirjaa vuodesta 2002 lähtien ensin A4-kokoisessa ruutuvihossa, sitten Otavan julkaisemassa valmiiksi painetussa lukupäiväkirjassa ja nyt A5-kokoisessa muistikirjassa. Olisi hienoa, jos olisi tullut pidettyä tällaista säännöllistä lukupäiväkirjaa jo nuorempanakin. Niitä olisi nyt myöhemmin mielenkiintoista lueskella! Toki mainintoja luetuista kirjoista varmasti löytyy vanhoista tavallisista päiväkirjoista muun tekstin joukosta.
Kirjaan nykyään ylös jokaisesta lukemastani kirjasta ainakin perustiedot, kuten kirjan nimen, kirjoittajan, julkaisuvuoden ja kustantajan, sivumäärän ja vähän, että mistä kirjassa on kyse. Riippuen kirjasta ja inspiraatiosta kirjoittelen myös muuta, ajatuksia, lainauksia hyvistä kohdista, tietoa kirjailijasta jne. Otavan lukupäiväkirjan myötä sain idean merkitä ylös myös lukuajankohdan tapahtumia, säätä yms.
Lumikukka: Blogger on kyllä viime aikoina temppuillut liiankin kanssa. Ei auta kuin toivoa, että ongelmat vähitellen alkaisi olla voitettu. On inhottavaa kun kirjoittaa pitkän kommentin ja jos ei muista kopioida ensin ja lähettää, ja viesti katoaakin..puuh!
VastaaPoistaVoi että on kiva idea tuo sään tai muiden lukuajankohtaan liittyen asioidenkin ylöskirjaaminen! Tässähän voisi kehitellä tosiaan omaan A5-vihkoon jonkun tietyn "kaavan", mitä aina kirjaa ylös. Nyt kyllä täytyy pian lähteäkin muistikirjaostoksille ja alkaa blogin lisäksi kirjaamaan perinteisestikin.
Vihdoinkin löysin tämän blogikirjoituksesi! Luin tämän aiemmin läpi hieman silmäillen ja nyt yhtäkkiä mieleeni tuli etsiä kirjoitus uudestaan käsiin. En tietenkään muistanut mikä blogisi nimi oli joten googlen avulla vaam etsimään sen perusteella mitä muistin! Parinkymmenen minuutin etsintä kannatti! :) Kiitos todella hyvästä bloggauksesta! :)
VastaaPoistaKirjahiiri: Kiva kun löysit lopulta perille ;)
VastaaPoista