Tatu ja Patu, nuo Outolan hassut veljekset ovat syntyneet Aino Havukaisen ja Sami Toivosen yhteistyön tuloksena. Ensin he seikkailivat osana Veera-kirjoja, kunnes 2003 tuli ensimmäinen Tatun ja Patun oma kirja, Tatu ja Patu Helsingissä ( Otava ) Sittemmin Tatu ja Patu ovat seikkailleet yhdeksässä omassa kirjassa, joita meiltä löytyy tällä hetkellä neljä.
Tatu ja Patu -kirjat lukeutuvat tällä hetkellä meidän perheen niin esikoisen kuin äidin lastenkirjasuosikeihin. Ne kestävät useita lukukertoja, sillä kirjan kuvitus on niin rikas, että jo sieltä löytyy uutta juuri kun luulee kaiken jo nähneensä. Tästä on hyvä esimerkki Tatu ja Patu Työn touhussa, missä veljekset pääsevät kokeilemaan eri ammattien töitä. Olimme lukeneet esikoisen kanssa sitä lukuisia kertoja iltasaduksi, kunnes eräänä iltana kiinnitin huomiota kirjan sivuilla aina jossain kohti olevaan punaiseen kahvimukiin. Muki löytyy jokaiselta sivulta ja mukin kyljessä on aina eri kirjaimet. Aloin ääneen tavaamaan noita tavuja sivu kerrallaan, ja niinhän siitä muodostui lause! Kirjan kuvituksessa, jota on kuvailtu paikoin suorastaan anarkistisen humoristiseksi, löytyy paljon katsottavaa niin lapselle kuin aikuiselle.
Hyvä esimerkki kuvituksen rikkaudesta ja monista ulottuvuuksista on mielestäni Tatun ja Patun Suomi. Kirjassa kerrotaan Tatu ja Patumaiseen tyyliin mistä Suomi ja sen asukkaat ovat oikein tehty. Lisäksi valotetaan Suomen historiaa mutta myös nykypäivän ilmiöitä. Ja toki myös saunotaan, etsitään presidentin kadonneita vitjoja sekä Tatun ja Patun niksinurkassa valmistetaan oikea Suomi. Erityisesti koteihin liittyvissä kuvissa vilisee varsinkin kaikille meille aikuisille tuttuja asioita niin lapsuudesta kuin aikuisuudesta. Mitä kaikkea tuttua te näette tässä kuvassa?
Tatu ja Patu ovat uteliaita ja kekseliäitäkin poikia. Joskus heidän puuhansa tuntuvat olevan melkeinpä hullunkurisia, mutta päätyvät lopulta aina parhain päin. Mutta kaikkea hauskaa voi odottaakin, että ovathan he kotoisin Outolasta, jossa asiat tehdään eri tavalla kuin meillä muilla. Luetaanko teillä Tatu ja Patu -kirjoja?
Minä en ole, vielä, lukenut näistä yhtään. Pitäisi selvästi tutkia, löytyisikö näitä serkkutytön tai miehen kummitytön hyllystä.. tai ihan lainata kirjastosta itse. Kovasti olen kuullut erityisesti tuosta Suomi-kirjasta että se on hyvä.
VastaaPoistaIhanaa lukea välillä lastenkirjapostauksia, kun tänään tullut jo sinulta ja Lumiomena/Katjalta. :)
linnea: Kun meidän esikoinen oli pieni, muistan ajatelleeni näistä, että minkähänlaisia lie ovat. Esikoinen sai yhden lahjaksi ja hän ei vielä silloin parin vuoden iässä näistä kiinnostunut, mutta minä selailin kirjaa läpi ja innostuin sen myötä hankkimaan jo jemmaan pari muutakin ;)
VastaaPoistaLastenkirjapostauksia onkin mukava tehdä ja niitä on blogiinikin toivottu, kun aikanaan tein ns. sisältögalluppia!
Tatu ja Patu ovat meilläkin kovin tuttu kaksikko. Työn touhussa on kaiketi kaikkein luetuin ja mieluisin pikkuväelle. Supersankareina on myös hyvä, mutta siinä on niin paljon tekstiä (eli pitkä juoni) ettemme ole vielä päässeet siitä nauttimaan kokonaisuudessaan. Supersankarikirja on kuitenkin kuvituksensa puolesta tiiviisti ja taajaan katseltu meidän lastenhuoneessa. Hiekkapaperimies on yksi poikien supersankarisuosikeista siinä missä "oikeammatkin" sankarit :-)!
VastaaPoistaMukavaa, että Tatusta ja Patusta tuli postaus!
Meillä myös Tatu ja Patu ovat niin vanhempien kuin pojankin suosikkeja. Oma suosikkini on juurikin tuo Suomi -kirja (se myy englanniksi myös hyvin ja on turistien suosiossa!).
VastaaPoistaKuvituksen yksityiskohtaisuus ja hauskuus on niin hyvää. Samoin kielellisesti Tatu ja Patu on aivan oivallista tavaraa.
En oikeastaan keksi niistä mitään negatiivista!
Meilläkin Tatut ja Patut ovat suuressa suosiossa ja nuo kaikki löytyvät omasta hyllystä. Lasten suursuosikki on Tatun ja Patun Suomi (joka on omakin suosikkini), mutta esikoinen rakastaa myös Outoa unikirjaa, jossa Tatu (vai onko se Patu) on siinä unipelissä usein kuin räjähtänyt rusina.
VastaaPoistaMinäkin tutustuin muutamia viikkoja sitten Tatun ja Patun maailmaan Työn touhussa -kirjan kanssa. Pidin kirjasta ja löysin siitä vaikka mitä hauskaa, mutta silti takaraivossa joku pieni ääni sanoo, että pojissa on silti jotain todella ärsyttävää:D Tatun ja Patun Suomi täytyy joku päivä lukea ehdottomasti. Ja Helsingissä kiinnostaa myös.
VastaaPoistaNämä on aivan huippuja! Huumori on aivan omaa luokkaansa. Aikuiselle on paljon rivien välissä sellaista, mitä lapsilukija ei huomaa. Ja mikä parasta, nämä menevät pitkälle, isommillekin lukijoille.
VastaaPoistaMeillä ei muuta luettaisikaan. Suosikkeja ovat outo unikirja (juu, se on juurikin niin outo) ja supersankareina. Myönnän, että itsekin repeän näihin kirjoihin joskus täysin ja sitten pitää selitellä omaa huumoria lapsille.
VastaaPoistaKäytiin talvella katsomassa Tatu ja Patu teatterissa, esityksessä oli yhdistetty Helsingissä + Päiväkodissa -teokset ja se oli kyllä aivan hillitön!
Mullakin on ollut epäilykseni näihin tyyppeihin, mutta en ole muuta voinut kuin antautua. Suomi-kirjaa olen käyttänyt myös opetusmatskuna, kun ollaan käyty Suomen historiaa läpi... Ja samasta kirjastahan on ollut myös ylppäritehtävä äikässä.
Aivan mahtavat kirjat, joista on moneksi!
Mukavaa nähdä, että monelle muullekin teille nämä hassut Outolan veljekset ovat tuttuja! Ja tosiaan, kuten Sonja tuossa kirjoitit, pojissa on melkein jotain ärsyttävää, mutta sitten taas kuten Mari A. totesit, eihän näille voi muuta kuin antautua :)
VastaaPoistaYleensäkin lastenkirjat, jotka menevät monenikäisille ja antavat jotain iloa ja viihdykettä myös aikuiselle lukijalle, joka kirjaa lapselle lukee, ovat mielestäni erityisen hyviä lastenkirjoja.