Chris Cleave: Little Been tarina

(Gummerus 2011, alkuperäinen teos: The Other Hand 2008. 

Suomentanut Irmeli Ruuska)

Olin kauhuissani. Vasta illalla, kun miehet oli teljetty muualle, palasin säilöönnottoselliini, kieputin kankaan auki rintojen ympäriltä ja hengitin syvään. Sitten riisuin raskaat saappaat jalasta ja vedin polvet koukkuun. Kerran viikossa maalasin varpaankynteni sängyssä vaahtomuovipatjalla istuen. Löysin pienen kynsilakkapullon avustuslaatikon pohjalta. Siinä oli vielä hintalappu. Jos tapaan vielä joskus ihmisen, jolta se oli, sanon hänelle, että yhdellä Britannian punnalla ja yhdeksälläkymmenellä pennyllä hän pelasti elämäni. Koska sen avulla minä muistutin itselleni, että olin kaikesta huolimatta elossa: minulla oli teräksisten kengänkärkieni alla kirkkaanpunaista kynsilakkaa.

Chris Cleaven Little Been tarina on kipeän kaunis, realismin karhentama tarina menetyksistä, ihmisen julmuudesta mutta toisaalla myös tavattomasta rohkeudesta sekä toivosta. Kirjan takakansi ei paljasta etukäteen juuri mitään, ja sitä samaa etulievekin toivoo: että kirjan luettuaan ja ystäville siitä kertoessaan, ei paljastaisi kirjan juonta. Mikäli haluat säilyttää kirjan tapahtumiseen täydellisen tietämättömyyden, suosittelen jättämään tämän postauksen tästä asti lukematta. Little Been tarina lumosi minut täysin ja haluan jakaa jotain siitä kanssanne, ilman että kuitenkaan alan kertomaan kovin isoja paljastuksia. Hypätkää siis mukaani ja kuulkaa, kun kerron teille hieman eräästä ainutlaatuisesta nuoresta tytöstä, elämässään hukuksissa olevasta leskestä sekä pienestä nelivuotiaasta "Batmanista".

Little Bee on nuori nigerialainen tyttö, joka päätyy maansa vaiettujen levottomuuksien keskeltä Englantiin Black Hilliin ulkomaalaisten säilöönottoyksikköön kahdeksi vuodeksi "säilöön". Ironista kyllä, pelastauduttaan kotimaastaan, hän onkin nyt enemmän vankina kuin koskaan aikaisemmin. Tuon kahden vuoden aikana Little Bee rakentaa itselleen uuden minän, jollaisen ajattelee pärjäävän Englannissa. Jotta selviää, pitää näyttää kauniilta tai osata puhua hienosti. Little Bee valitsee jälkimmäisen ja oppii puhumaan kieltä, joka on myös hänen kotimaansakin virallinen kieli, hienosti kuningattareen tyyliin.

Sarah O' Rourke on englantilainen toimittaja, joka lomaili miehensä Adrewin kanssa Nigeriassa. Eräänä kohtalokkaana iltana he törmäävät rannalla Little Beehen ja hänen sisareensa ja tapahtuu asioita, jotka jättävät arpia heihin kaikkiin tavalla tai toisella. Little Bee vaalii sydäntäsärkevää filosofiaa arpia kohtaan: Meidän on pidettävä arpia kauniina. Onko selvä? Sillä uskokaa pois, kuolevalle ei tule arpia. Arpi merkitsee: Jäin eloon. Nyt kaksi vuotta tuon kohtaamisen jälkeen Little Bee seisoo säilöönottoykskön aitojen toisella puolella taksia odottaen, kädessään käyntikortti, jossa lukee Andrew O'Rourke.

Päätyessään O'Rourkien oven taakse, Little Bee tuo menneisyyden kipeästi läsnäolevaksi Sarahin elämään. Ja kun tuo merkillinen nuori tyttö heti ystävystyy aina vain Batmanin asuun pukeutuvan nerlivuotiaan Charlien kanssa, on Sarahin pakko kohdata menneisyys. Mitä oikein tapahtui pari vuotta sitten tuolla nigerialaisella rannalla? Miten Little Bee päätyi Englantiin säilöönottokeskukseen ja lopulta, vihdoin, O'Rourkien oven taakse? Nyt Little Bee haluaa kertoa tarinansa, joka ei ole kuin kaunis satu, vaan täyttä totta, ja usein totuus satuttaa.

Kohta minä kerron surullisia asioita. Mutta teidän on kuultava ne samalla tavalla kuin olemme päättäneet suhtautua arpiinkin. Myös surullinen puhe on kauneutta. Surullinen tarinahan merkitsee, että kertoja on elossa.

Chris Cleave kirjoittaa äärimmäisen sujuvasanaista tekstiä ja nasevaa dialogia. Hän kutoo yhteen hienosti elämän suuria kysymyksiä Little Been tarinassa: Miksi valitsin niin, miksi en tehnytkään toisin? Onko elämämme lopultakin vain tekojemme ja valintojemme summaa? Toisaalta tarina herättää lukijassa vahvoja tunteita siitä, mitä maailman eri laidoilla tapahtuu tälläkin hetkellä, mutta muu maailma vaikenee siitä. Jollain tapaa Cleaven tekstissä on siis vahvaa yhteiskunnallistakin otetta.

Little Been tarina lumosi minut täysin. Ihastuin varauksetta tuohon nuoreen tyttöön, joka puhui halutessaan autoritäärisesti kuin kuningatar ja silti samaan aikaan oli vain nuori tyttö vailla turvaa. Tapahtumat tuolla nigerialaisella rannalla ja ennen kaikkea sen jälkeen, jäävät lukijan sieluun elämään varmasti pitkäksi aikaa. Little Been tarina on koskettava lukuromaani, jossa kaiken surun ja tragedian keskellä on kuitenkin paljon valoa, toivoa ja hymyäkin. Sellainen on Little Been tarina. Sellainen on elämä.

En halunnut satuttaa Sarhia enempää. En halunnut kertoa hänelle, mitä oli tapahtunut, mutta nyt minun oli pakko. En voinut lopettaa, koska olin nyt aloittanut oman tarinani ja se tahtoi tulla kerrotuksi loppuun. Ei ihminen pysty valitsemaan, milloin aloittaa tai lopettaa. Meidän tarinamme kertovat itse itsensä.

PS: Käykäähän myös lukemassa Katjan , anni.m:n sekä Jennin arviot Little Been tarinasta! Ja yksi postaus alempana kertookin 1-vuotisarvonnan voittajat! Little Been tarina tuo yhden pisteen Totally British-haasteeseen, Modern man Writers- luokkaan.

5/5