Mirkka Rekola: Virran molemmin puolin




Kun sinä tulit
näin mitä olisin halunnut sanoa,
kun olit mennyt ohi, unohdin.
Kaikki oli silmissä
kaikki oli silmissä
eikä kauempana.

~Ilo ja epäsymmetria 1965~

Tutustuin ensimmäisen kerran Mirkka Rekolan runoihin jo yläasteella, kuin luin äitini runokirjoja. Silloin syttyi rakkaus Mirkkan, Tommy Tabermannin, Eeva Kilven ja monen muunkin suomalaisen runoilijan runoihin. Vaikka Mirkka Rekolan runoja on sanottu joskus vaikeina tulkita, jokin niissä kosketti minun nuoren tytön sieluani. Ylinnä oleva runo olikin yksi suosikkirunojani nuorena ja pidän siitä edelleen valtavasti.

Virran molemmin puolin ilmestyi sidottuna kappaleena WSoy:lta jo vuonna 1997 ensi kerran. Nyt Wsoy julkaisee Rekolan sisarteokset, aforismit sekä kootut runot uusina pokkaripainoksina. Virran molemmin puolin pokkaripainos ilmestyi 2009 ja nyt tänä vuonna siitä tuli uusi painos. Tämä laitos on täydennetty Rekolan Valekuun reitti - runokokoelmalla (2004). Sen lisäksi laitos sisältää runokokoelmat Vedessä palaa, Tunnit, Syksy muuttaa linnut, Ilo ja epäsymmetria, Anna päivän olla kaikki, Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille, Tuulen viime vuosi, Kohtaamispaikka vuosi, Kuutamourakka, Puun syleilemällä, Kuka lukee kanssasi, Taivas päivystää.


Olen jo niin haavoitettu
etteivät puut kestä katsoa
neojentuvat tästä vain ylemmäksi

~ Kuka lukee kanssasi 1960 ~ 



Järvellä, ja tuntee rintakehänsä aaltoilussa,
ei siellä asu kukaan, sydämen seudulla,
vedenpimeässä siellä ui sininen taivas.

~ Kuka lukee kanssasi 1960 ~

Rekolan runot eivät usein aukene heti ensimmäisellä lukukerralla ja mielestäni niiden hienous piilee juuri siinä. Niitä lukee, makustelee mielessään ja ne avautuvat usein vähitellen kuin kevääseen heräävä ruusun nuppu, kerros kerrokselta. Kuitenkin kaikkein rakkain runo minulle on Rekolan tuotannosta vuosikaudet ollut hyvin yksinkertainen, mutta sisällöltään niin valtava.

Minä rakastan sinua,
minä sanon sen kaikille.

~1972~

Kommentit

  1. Olen ollut jo kaksi vuotta täysin Mirkka Rekolan lumoissa. Hänen runoissaan on paljon lunta - ja vaikeutta. Suotta näitä asioita pelätä, sillä lumi on lämmintä ja hellää ja vaikea runo on herkullisempi sitten kun se vihdoin tavoittaa tajunnan...

    Minulla lukee tämä Rekola siellä sun täällä:

    Sinä et koskaan saa niin hellyyttä
    et koskaan niin kuin lumisateelta
    tuhansia tuhansia hetkituhansia

    Mirkka Rekolan Runot 1954-1978

    Susa, kiva että jaamme yhteisen kiinnostuksen Rekolaan ja suloista aina löytää runoudelle altistunut. Runo on tunnetila, joka on maailma maailmassa.

    VastaaPoista
  2. En ole tutustunut Rekolan runoihin vielä kunnolla, mutta huomaan että olisi syytä. :)

    VastaaPoista
  3. Oi, kiitos näistä runomaistiaisista ja kuvista, Susa! <3
    Aivan mahtava runopaketti tuo kirjasi!

    VastaaPoista
  4. Olen aina ihaillut Rekolan säkeitä "Minä rakastan sinua,
    minä sanon sen kaikille." Mikä voima ja rohkeus niissä piileekään! Mikä iänkaikkinen rohkeus, mutta ennen kaikkea mikä vahvuus ajatellen Rekolan omaa elämää sekä ajankohtaa, jolloin hän uskalsi tulla ulos omana itsenään ja kirjoittaa nuo sydämestä kumpuavat, totta tarkoittavat sanansa.

    VastaaPoista
  5. Mirkka Rekola on yksi minunkin lempirunoilijoitani ja minulta löytyy hyllystä tuo 1997 vuoden painos tästä kokoelmasta. Itse asiassa lueskelin juuri ennen netin aukaisemista tätä kirjaa ja sitten menin blogiini ja huomasin päivityksesi. Outo sattuma. :)

    VastaaPoista
  6. Rekola on niitä runoilijoita, joita jopa kaltaiseni "ei-runoihminen" tuntee ja arvostaa. Sinun ja Katjan tavoin tuo "Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille." on jäänyt vahvasti mieleen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ihana!

    VastaaPoista
  7. Sinua on heitetty haasteella blogissani. :)

    VastaaPoista
  8. Leena: Minulla on niin tuoreesa muistissa vielä se sinun runokirjan metsästys ja kuka lopulta olikaan se pelastava sankari ;)

    Anki: Tutustu ihmeessä! Ja kiitos, tulen ihan kohta kurkkaamaan ;)

    Maria: Totta, kirja on aivan mahtava paketti, koska sisältää Rekolan tuotannon 2004 asti!

    Katja: Kirjassa on todella monia runoja, joista Rekolan oma ääni tulee vahvana läpi..tai tuleehan se kaikista runoista, mutta joistain erityisen voimakkaana juuri hänen elämäänsä peilaten.

    Kuutar: Olipas aika hauska ja merkillinen sattuma!

    Karoliina: Joskus tosiaan se yksinkertaisin on se voimakkain ;)

    VastaaPoista
  9. Oi ihanaa! Koska olen nyt saanut juuri jonkinlaisen runoherätyksen, mietin juuri eilen, että pitäisi lukea Rekolaa; minullekin jotkut hänen runonsa ovat olleet tuttuja lapsesta asti. Teit siis oikein täsmäpostauksen, kun kerroit, että Rekolaa on nyt saatavana uusina pokkaripainoksina. Kiitos! Painun kirjakauppaan. :)

    VastaaPoista
  10. veden pimeässä ui sininen taivas.kaunis

    VastaaPoista
  11. Huomasithan, että haastoin sinut? :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)