Kustantaja: Helsinki-Kirjat 2011
Sivuja: 221
Metsä ja rannat olivat kuin satumaa: kuusien tummat rivistöt, herkät rantakoivut, suopursujen ja maariankämmeköiden suuret, punaiset kukat, kielot ja metsätähdet, hohtavat hämähäkin seitit.
Muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupungissa Kärmeslässä kaikki tärkeimmät palvelut, Alkosta hautaustoimistoon, sijaitsevat kätevästi vain muutaman korttelin sisällä. Vaikka ulkoisesti maalaismiljöinen Kärmeslä on kuin lintukoto, meno siellä on toisinaan kuin Suomen Chicagossa; murhia, juonittelua ja takaa-ajoja.
Nelikymppinen rautakauppias ja entisen anoppinsa kanssa mökkitalkkarin hommia hoitava Sari Martikainen muutti vuosia sitten pieneen Kärmeslään miehensä Matin perässä. Arki rautakauppiaan puolisona, appivanhempian lähellä eläen, yllätti Sarin itsensäkin mukavuudellaan ja mutkattomuudellaan. Elo ikivanhassassa makasiinissa teollisuusalueen ja umpimetsän takana on rauhallista ja idyllistä. Kun puoliso Matti kuoli yllättäen auto-onnettomuudessa, piti Sarin rakentaa arkensa uudelleen pienten lasten yksinhuoltajana. Vuosien kuluessa uusi arki asettuu uomiinsa lasten ja maailman laiskimman koiran Rontin kanssa ja Sarin mielessä alkaa siintää ajatus uudesta rakkaudesta. Ystävyys teollisuusvartija Koikkiksen kanssa tuo oman mausteensa Sarin ja lasten arkeen.
Sarin rauhallinen arki rautakaupan tiskin takana saa uuden käänteen, kun hän lyhyen ajan sisällä saa kauppaansa yllättäviä vieraita, joilla on aivan joku muu kuin naulojen tai maalin osto mielessä. Nuori, seksikäs Janne pyyhältää kauppaan mukanaan salkku, jonka kyseenalainen sisältö ei sovi kaikkien silmille. Mutta kipinä johonkin uuteen on jo syttynyt Sarin sisällä tuon komistuksen myötä.
Kuvittelin miltä hänen huulensa tuntuisivat, miten hänen vaativat kätensä vaeltaisivat ihollani...
Suustani pääsi tirskahdus. Oli tämäkin. Jopa pornoelokuvissa oli monimutkaisemmat juonenkäänteet. Ei kai kaltaiseni topakka bisnesnainen ja kahden lapsen äiti ruvennut lemmenleikkeihin tuntemattomia kuljetusliikkeen poikien kanssa viiden minuutin tuttavuuden jälkeen, vaikka nämä olisivat kuinka seksikkäitä.
Janne ei ole ainoa vieras, joka hämmentää Sarin arkea. Kun tiskin taakse tulee liskomainen hyypiö kyselemään omituisia, ja sen jälkeen Rontti-koira sairastuu yllättäen, pääsee Sari tahtomattaan maistamaan Kärmeslän rumempaa puolta. Ja kun paikallinen kunnallispoliitikko löytyy porealtaasta tapettuna, ei olla enää kotoisan Suomi-filmin näyttämöllä vaan ennemminkin hämärän dekkarin syrjäkujilla.
Yhtäkkiä liskomiehen silmät aukenivat.
Hän tuijotti minua suoraan silmiin. Jähmetyin paikalleni.
Silmät painuivat jälleen umpeen.
Juoksin ovelle ja käytävään. Sydän pyrki kurkkuun saakka.
En ole lukenut Anne Leinoselta aikaisemmin mitään, mutta Miina Supisen Liha tottelee kuria luin ja pidin siitä. Rautasydämessä tunnistan Supisen hulvattoman ja konstailemattoman tavan kuljettaa tarinaa, ja se naurattaa, joskaan ei ole yhtä hulvatonta menoa kuin Supisen omassa aikaisemmassa romaanissa. Vaikka tarinan takana on kaksi kirjailijaa, se ei näy millään tavalla tekstissä korostuen. Leinosen ja Supisen on onnistunut kirjoittaa eheä tarina suomalaiseen tyyliin. Niin Sari kuin Koikkis ovat molemmat sympaattisia, tutunoloisia hahmoja, joihin on helppo samaistua. Kovin syvälle kummankaan mieleen tarina ei lukijaa päästä, mutta tämän tyylisessä tarinassa ei se ole ehkä kovin olennaistakaan. Riittää kun hahmot ovat uskottavia ja helposti lähestyttäviä. Parhainta antia Rautasydämessä on mielestäni kuitenkin tuo omaleimainen pikkukaupungin ( pikkupaikkakunta, joka ahneuksissaan on hommannut itselleen kaupungin tittelin..) tunnelma ja miljöö. Pääosin leppoisa elämänmeno mutkattomine ihmisineen, johon tuleekin yhtäkkiä vauhtia kun alkaa tapahtua ikäviä asioita.
Rautasydämen tunnelmassa yhdistyvät monet kotimaiset maalaiskaupunkien ihmisten eloon keskittyvät draamakomediasarjat sekoitettuna hurtin huumorin Nousikausi-elokuvaan. Pidin ihan kirjasta ja minulle se oli oikeastaan sellainen hauska "välipalakirja" raskaampien kirjojen jälkeen. Rautasydän viihdyttää tarjoamalla romantiikkaa ja rikosta sopivassa suhteessa, unohtamatta huumorin pilkettä. Se on helppo- ja nopealukuinen ja siten tavoittaa varmaankin monenlaisia lukijoita. Kategorioisin Rautasydämen kotimaisen viihdekirjallisuuden edustajaksi. Sinällään juoni on hyvin ennalta-arvattava, mutta välillä on mukava lukea kirjaa, jonka kanssa ei tarvitse alitajuisestikaan pähkäillä koko aikaa. Voi mennä virran mukana, nauraa tirskahdella ja viihtyä.
Rakkaus on sokea.
Rikos avaa silmät.
3/5
Rautasydämen kirjoittajat ovat sen verran taitavia naisia, että kirjaa on varmasti nautittavaa lukea. Joskus kepeämpi kirjallisuus, etenkin hyvin kirjoitettu, tulee tarpeeseen.
VastaaPoistaMinäkin aion lukea tämän - ja viihtyä siinä samalla. :)
Käärmesiä!?
VastaaPoistaKiitos, että teit tämän, joka vain vahvisti jo tekemääni syyskirjojen listaa;-)
Katja: Nimenomaan! Varsinkin kun lukee paljon kirjoja, kaipaa välillä sellaista viihdyttävää tarinaa, jossa ei tarvitse kauheasti miettiä syvempiä merkityksiä tai edes pysähtyä ihastelemaan kieltä, yksittäisi lauseita.
VastaaPoistaLeena: Kyllä ;) Paikan nimi on KäärmesLä ;)