Sara Gruen: Apinatalo

Sara Gruen: Apinatalo
Kustantaja: Bazar 2011
Alkuteos: Ape House
Suomentanut: Laura Jänisniemi
Sivuja: 335

Tutkija Isabel Duncan on omistanut elämästään viimeiset kahdeksan vuotta kuudelle erikoiselle bonopo-apinalle ja niiden käyttäytymisen tutkimiselle. Isabelin oma ahdistava perhetausta saa hänet viihtymään usein paremmin noiden apinoiden seurassa kuin ihmisten. Ihmisten kanssa hämmästyttävän taitavasti kommunikoivat apinat herättävät kiinnostusta mediassa ja Isabel antaakin eräälle lehdelle mahdollisuuden tulla tutustumaan bonoboihin jutun tekemisen myötä. Urallaan paikoillaan polkeva toimittaja John Thigpen pääsee kommunikoimaan apinoiden kanssa ja on yhtä aikaa ihmeissään ja haltioitunut. Apinoiden lisäksi erikoinen Isabel herättää Johnissa levottomia tunteita. Mutta pian vierailun jälkeen Suurten ihmisapinoiden kielilaboratorioon tehdään pommi-isku ja Isabel loukkaantuu pahoin. Sairaalassa tajuihinsa tullessaan Isabel saa kuulla leukansa murtuneen, keuhkon painuneen kasaan, nenän levinneen kirjaimellisesti ja osan hampaista irronneen. Karun totuuden paljastuttua Isabel ei ole kuitenkaan huolissaan itsestään, vaan noista kuudesta bonobosta, jotka ovat hänelle kuin perhettä.

Viittominen oli katkonaista ja hankalaa. Isabel haparoi kokoon sanat, joiden viittomiseen tarvittiin yleensä molempia käsiä, ja improvisoi loput.
"Ai apinoista", Peter sanoi.
No?
"Ne ovat... ihan kunnossa". Suupielet nytkähtivät ylöspäin kun Peter yritti hymyillä, mutta katse paljasti totuuden.
Isabelin yhteensidottujen leukojen välistä pääsi parahdus.
Loukkaantuivatko ne?
"Eivät. En usko. Mutta se ei ole varmaa. Ne ovat vieläkin puissa. Siellä parkkipaikalla. Eivät suostu tulemaan alas."

Voimattomana Isabel seuraa uutisten kautta bonobojen tilannetta, kunnes tapahtuu jotain huolestuttavaa. Bonobot katoavat, mutta vain hetkeksi. Järkytyksekseen Isabel saa kuulla, että bonobot ovat myyty jollekin tuntemattomalle taholle, jolla on erikoisia suunnitelmiä niiden varalle. Ei mene aikaakaan, kun tv:ssä alkaa pyöriä uudenlainen tosi-tv-ohjelma: kaikki kuusi bonoboa ovat suljettu tilaan, jossa niitä kuvataan 24/7. Uteliaat katsojat saavat todistaa, kuinka älykkäät apinat tilaavat netin kautta itselleen ruokaa ja huvituksia, harrastavat estotta seksiä ja kommunikoivat keskenään. Isabel katsoo sydän särkyneenä ruudulta, kuinka bonobot viittovat kaipaavansa Isabelia.

John ottaa lopputilin tajutessaan, että hänen kiero kollegansa on ominut kunnian bonoboihin liittyvästä uutisoinnista. John päättää lähteä vaimonsa Amandan perässä Los Angelesiin uuden työn toivossa. Los Angeles näyttää kuitenkin niin Amandalle kuin Johnille raadollisuutensa. Amanda saa pian kuulla työkavereiltaan, että tarvitsee heti ulkoisen muodonmuutoksen ollakseen uskottava työssään. John päätyy roskalehden palkkalistoille ja tuntee joutuneensa ojasta allikkoon, kunnes sattuman oikusta pääsee tekemään jälleen juttua bonobojen edesottamuksiin liittyen.

Isabel tajuaa, että hänen on karistettava epäsosiaalisuuden viittaa harteiltaan, jos hän meinaa saada selville, missä bonobojen uusi koti sijaitsee ja voiko hän saada vielä apinat takaisin. Samaan aikaan Isabelin takaraivossa jyskyttää epätietoisuus siitä, kuka pommi-iskun takana oli ja kuka vei apinat uuteen epäluonnolliseen ympäristöönsä. John tempautuu mukaan bonobojen kohtalon selvittämiseen, vaikka hänelläkin on omat vyyhtinsä arjessa selvitettävänään. Pystyykö John auttamaan Isabelia vai onko hän menettänyt bonobot lopullisesti ja millaisen hinnan nuo viattomat apinat joutuvatkaan maksamaan ihmisen sairaan uteliaisuuden ja hyötymisen toivon varjoissa.

Makena nojautui seinää vasten ja alkoi viittoa. Se paukutti rystysillään toisen käden kämmentä. Viittoma tarkoitti "kelloa"; bonobot käyttivät sitä Isabelista.
"Isabel äkkiä. Bonzi hakee Isabelin tänne. Isabel äkkiä tulee nyt."
Bonzi kääntyi takaisin tietokoneeseen päin ja etsi, mutta turhaan. Laboratorion tietokoneessa oli ollut Isabelia tarkoittava symboli, mutta tässä koneessa sellaista ei ollut. Bonzin tummat känsäiset sormet kävivät kunkin kategorian läpi ja seurasivat jokaista polkua loppuun asti, eikä se luovuttanut vielä senkään jälkeen. Se aloitti alusta ja etsi järjestelmällisesti tapaa, jolla saisi tilattua sen mitä Makena oli pyytänyt.
Isabel painoi pään käsiinsä ja itki. Makena tiesi että poikanen syntyisi pian ja yritti kutsua hänet paikalle.

Sara Gruen Apinatalo tarjoilee lukijalleen monia isojakin teemoja aina yksilön onnellisen elämän tavoittelusta ihmisten ahneuteen ja viihteellisyyden pyrkimykseen "hinnalla millä hyvänsä". Apinoiden tosi-tv ilmentää jotain hyvin olennaista aikamme viihdekulttuurista, mutta samalle meistä ihmisistä itsestämmekin. Missä menee viihteen ja moraalin rajat, onko nykyajan uudenlainen sosiaalinen kulttuuri hämärtänyt noita rajoja? Kuinka pitkälle olemme valmiita itse menemään menestyksen nimissä? Gruen luomat henkilöhahmot ovat hyvin realistisia toiveineen ja haluineen. Paikoin kuitenkin koin, että monia sinällään tarinassa ylimääräisiä henkilöitä tuotiin esille liikaa tai yleensäkin heitä oli yhteen tarinaan liikaa suhteessa kontekstiin. Johnin vaimo Amanda on todella mielenkiintoinen omine pyrkimyksineen tulla hyväksytyksi julmassa viihdemaailmassa, mutta toisaalta en koe hänellä olevan niin suurta merkitystä tässä tarinassa, että häneen liittyvät osuudet olisivat olleet ns. tarpeellisia. Olisin ehkä ennemmin kuullut lisää Isabelista sekä bonoboista. En tiedä, oliko minulla Gruen upean Vettä elefanteille -kirjan jälkeen liian suuret odotukset tätä kirjaa kohtaan, vai eikö tarina itsessään vain ollut kaikista hienoista aineksista huolimatta niin toimiva, mutta lukukokemus jäi minulla hieman vaisuksi. Apinatalo on kuitenkin viihdyttävä ja ajatuksia herättävä kirja, vaikkei se minulla kokemuksena niin suurta jälkeä jättänyt kuin esimerkiksi Vettä elefanteille teki. Kiehtovinta kirjassa oli bonobojen kuvaus niin omissa oloissaan kuin Isabelin seurassa, sekä tuo tietty tematiikka taustalla ilmentämässä nyky-yhteiskuntammekin heikkouksia.

John oli katsonut niitä silmiin ja todennut vailla epäilyksen häivääkään, että katseeseen vastasi älykäs, tuntevat olento. Se oli ollut ihan erilaista kuin apinoiden katseleminen eläintarhassa ja muuttanut hänen maailmankuvaansa niin perinpohjaisesti, ettei hän vielä pystynyt pukemaan sitä sanoiksi.


2/5