sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Ali Smith: Satunnainen

Ali Smith: Satunnainen
Kustantaja: Otava 2006
Alkuteos: The Accidental (2005)
Suomentanut: Kristiina Drews
Sivuja: 368

Tässä pöydässä jokainen on kasa sirpaleita jotka eivät sovi yhteen, niin kuin ne olisivat peräisin eri palapeleistä ja ne olisi heittänyt samaan laatikkoon joku myymäläapulainen, jota asia ei kiinnosta pätkääkään, esimerkiksi jossain hyväntekeväisyyskaupassa tai vastaavassa minne vanhat palapelit menevät kuolemaan.

Keskiluokkaisen Smartin perheen arki vuokratussa lomakodissa, tylsässä Norfolkissa saa ison, satunnaisen kulkijan mentävän särön kilpeensä eräänä kesäisenä päivänä, kun oven takana seisoo kutsumaton vieras. Paljasjalkainen Amber, tai Alhabmra, miten vaan, astuu Smartin perheeseen kuin kuuluisi siihen. Hän väittää autonsa menneen rikki ja jättäneensä sen keskelle tietä, pahoittelee olevansa myöhässä. Mutta myöhässä mistä? Perheen pää, kirjailija Eve luulee nuoren naisen olevan joku miehensä Michaelin "tytöistä", kun taas kirjallisuuden professori Michael olettaa naisen liittyvän jotenkin Even työhön. Even esikoinen, 17-vuotias Magnus ja 12-vuotias kuopus Astrid eivät tiedä, mitä olettaa, mutta se on varmaa, että tuo nainen on muuttanut jotain heidän särkyneessä perheessään vain jo astumalla siihen.

Syntyy alku, keskikohta ja loppu. Jokaisessa osassa jokainen Smartin perheenjäsen kertoo oman näkemyksensä siitä, miten kaikki meni tai on mennäkseen. Nuo saman ruokapöydän ääressä istuvat ihmiset, jotka perheeksi itseään kutsuvat, voisivat olla valovuosien päässä toisistaan todellisuudessa, sillä niin paljon salaisuuksia, kipua, yksinäisyyttä ja vaiettuja totuuksia he kantavat niin välillään kuin itse kukin sisimmässään. Eve kirjoittaa kirjoissaan tarinoita toisen maailmansodan aikana väkivaltaisesti kuolleista ihmisistä.  Hän antaa henkilöiden tavallaan omalla äänellään kertoa kirjoissa, millaista elämä olisi voinut olla sen jatkuessaan. Even keskittyessä intensiivisesti yli kuusikymmentävuotta vanhoihin tapahtumiin, hän ei näe, mitä tapahtuu tässä hetkessä. Michael puolestaan pönkittää egoaan makaamalla nuorten kirjallisuusopiskelijaneitojensa kanssa. Magnus sulkeutuu huoneeseensa eikä peseydy. Eve ja Michael näkevät vain agnstisen teinin, eivätkä tiedä, mitä painolastia Magnus kantaa sisimmässään. Perheen kuopus Astrid koittaa saada sisältöä tylsääkin tylsempään, yksinäiseen elämänsä kuvaamalla videokameralla niin auringonnousuja kuin pienen Norfolkin tylsiä asioita. Kuinka saman katon alla voi asua joukko toisistaan niin etäällä olevia ihmisiä kuvitellen siten olevansa perhe?

Saattoiko olla niin, että joskus tarvittiin joku ulkopuolinen paljastamaan perheelle, että se oli perhe?

Erikoinen Amber koskettaa jokaista heistä hyvin vahvasti ja pakottaa jokainen näkemään itsestään ja elämästään asioita, joita ei ole helppoa katsoa. He jokainen tajuavat pian, miten Amber heihin vaikuttaa, mutta Amber on kuin yllättävä kesäinen sadekuuro, sitä ei voi estää tulemasta, koskettamasta. Mutta kuka tuo muukalainen todella on, joka kertoo saaneensa alkunsa teatterissa, josta hänellä on kiittäminen nimeäänkin? Hän tietää paljon asioita elämästä ja ihmisistä, kertoo totuudeksi väittämän tarinan omasta taustastaan, mutta varsinkin Even on vaikea saada selkoa todellisesta Amberista ja hänen tarkoitusperistään.

Vapaana synnyin, tämä on ollut elämäni parasta aikaa ja ties vaikka eläisin ikuisesti.

Mutta kun tarinalla on alku ja keskikohta, on sillä loppukin. Kesän loppuessa punnitaan, kuinka paljosta ihminen on valmis luopumaan saadakseen kosketuksen todelliseen minäänsä, siihen, mitä oikeasti haluaa ja kuka loppujen lopuksi oikein on ?

Et koskaan tule saamaan mitä haluat.
Et kunnes itse tiedät mitä haluat.
Et oikeastaan tahdo sitä mitä haluat.
Tahdot vain mitä et voi saada. Sinä haluat
sitä sokeasti. Se mitä luulet että haluat
ei ole sitä mitä oikeastaan haluat.
Nyt mieti tarkkaan mitä tosiasiassa haluat
ja mitä todella tarkoittaa se että haluat.

Ali Smithin Satunnainen on odottanut jo tovin lukemistaan hyllyssäni. Kirjan kuuluessa Otavan siniseen kirjastoon, tiesin voivani odottaa laadukasta luettavaa. Jo kirjan alussa käykin selväksi, ettei Satunnainen ole mikään helppo kirja siten, että sen voisi lukea yhdeltä istumalta, siinä sivussa. Eikä kannatakaan! Satunnainen on sen verran vahva ja kirjallisessa mielessään poikkeava tarina, että sille pitää antaa aikaa ja huomiota, jotta pääsee sisälle  sen ytimeen. Smith on leikitellyt kielellä kaikkien päähenkilöiden kohdalla ja myös tarjoilee sen erikoisella lähestymistavalla. Jokainen perheenjäsen kertoo omaa tarinaansa, osuutta kaikessa tapahtuneessa persoonallisella tavalla, melkein kuin tajunnanvirtana. Lukija hyppää mukaan kirjalliseen vuoristorataan, jossa kaarretaan yhdessä mutkassa runoihin ja toisessa matemaattisiin kaavoihin, mutta tarina kulkee kuitenkin koko ajan suvuvasti. Tämä voi kuulostaa pelottavalta ja oudolta, mutta se ei ole sitä. Minä olen aika allerginen ylenmääräiselle kielelliselle kikkailulle tai sille, miten tarinaa kuljetetaan riviltä toiselle. Smithin tapa on kuitenkin aika nerokas ja se toimii, kunhan oikeasti malttaa keskittyä lukemiseen. En ole nähnyt alkuteosta, mutta uskallan väittää, että kirjan suomentanut Kristiina Drews on tehnyt hienoa työtä käännöksessä.

Itse tarina on sinällään aika yllätyksetön, koska suurimmat asiat tapahtuvat päähenkilöiden mielessä loppujen lopuksi. Varsinkin nuoren Astridin maailmankuvan laajentuminen on kiehtovaa luettavaa. Muutenkin tuntuu, että Astrid on kirjan mielenkiintoisin henkilö havainnoidessaan perhettään ja ympäristöään. Kirjan loppu tarjoaa vahvan tarinan lisäksi myös juonellista kehitystä, täytettä tarinaan ja jättää aika vahvan, pohtivan jälkimaun. Pidän yleensäkin aika paljon tällaisista tarinoista, missä perheen sisällä velloo ja joku asia tai ihminen vaikuttaa suuresti koko perheen dynamikkaan ja yksilöiden kehitykseen. Satunnainen on hienovireinen tarina siitä, keitä me todella lopulta olemme.

Kurkatkaa myös peikkoneidon arvio Satunnaisesta täältä!

3/5


13 kommenttia:

  1. Oi, mikä arvio. Sekä käännös, kieli että rakenne saavat perusteltuja kehuja. Muistaakseni multa löytyy tämä myös kirjahyllystä, sillä ostin sen kesällä AdLibriksen alesta. Kiinnostaa todella paljon!

    Kansi on ainakin kirkas ja salaperäinen.

    VastaaPoista
  2. Kirjoitit niin, että kiinnostuin kirjasta ihan heti. :)

    VastaaPoista
  3. Susa, olen joskus sanonut, että en voi elää ilman Tammen Keltaista kirjastoa, mutta olen näiden blogivuosien aikana löytänyt myös Otavan Sinisen kirjaston, mm. Claudellin kirjat, ja kaikki ovat olleet kiinnostavia, kuten tuntuu olevan tämäkin. Se juuri on kiehtovaa, kun asiat tapahtuvat henkilöiden pään sisällä. Näin oli myös kirjassa, jonka tänään toin blogiini.

    VastaaPoista
  4. Susa, kiitos! Olen lukenut tämän silloin heti ilmestyttyään ja pidin kovasti. Oli joulu ja luin ja luin, upposin Smithin tarinaan. Muistan tuon alkutilanteen ja sitten jotain valokuvaukseen liittyvää ja sen, miten perhe oli niin irrallisista yksilöistä koostuva joukko - eli en ihan hirveän paljon. Palautit mieleen monenlaista!

    VastaaPoista
  5. Hanna: Tässä oli pitkästä aikaa sellainen käännösteos, jossa piti oikein ihmetellä ja ihastella sitä käytetyn kielen moninaisuutta ja rikkautta!

    Katja: Lue ihmeessä sinäkin!

    Leena: Minulle taitaa olla tämä Otavan sininen tutumpi ja läheisempi, mitä Tammen vastaava. Mutta toki olen Tammen keltaistakin lukenut ja todennut, että sen sarjan alle kyllä tosiaan on katsottu laadukkaita teoksia!

    Minna: Tässä oli kyllä todella mielenkiintoista tuo perheenjäsentenen välinen etäisyys, irrallisuus vaikka kuitenkin asuivat saman katon alla, söivät saman pöydän ääressä jne.

    VastaaPoista
  6. Löysin blogisi ja ensi visiitillä löytyi monta kirjaa, jotka pitää lukea. Tulen toistekin!

    VastaaPoista
  7. Minäkin hankin tämän kesällä ja odotan kovasti kehuttuun Ali Smithiin tutustumista. Arviosi sai vielä lisäämään odotusta, kirjoitit tosi hienosti!

    VastaaPoista
  8. Liina:Mukava kun löysit, tulehan toistekin!

    Karoliina: Uskoisin, että sinäkin pitäisit tästä!!

    VastaaPoista
  9. Susa, luin juuri New York Timesin (Jeannette Wintersonin kirjoittaman) tosi hyvän arvion Cunninghamin Illan tullen -romaanista, ja siinä verrattiin kirjaa tähän Ali Smithin teokseen siinä, että molemmissa käytetään klassista juoniasetelmaa, jossa odottamaton vieras saapuu ja aiheuttaa kaaosta, sekaannusta, itsetutkiskelua ja jopa muiden ihmisten elämänsuuntien muuttumista. Tiedän, että Illan tullen on tulossa sinulla lukuun, joten ajattelin, että tämä voisi kiinnostaa sinuakin. :)

    VastaaPoista
  10. Karoliina: Hei juu kiinnostaa!! Kiva kun kerroit, sillä tosiaan Illan tullen on varmaan viimeistään ensi, ellei jopa jo tällä viikolla,tulossa lukuun. NYT odotan vielä enemmän sitä!!

    VastaaPoista
  11. Minulta on mennyt tämmöinen kirja (ja kirjailijakin) ihan ohi! Kirjoitit tästä niin hyvän arvion että kiinnostuin kovasti, taas siis yksi kirja lisää jo ennestäänkin vuoren kokoiselle tbr-listalle! :)

    VastaaPoista
  12. Sara: Minäkin bongasin tämän kunnolla vasta Adlibriksen alesta. Toki tämän ilmestymisestä on jo useampi vuosi, niin siksi varmaan ollut niin vähän enää missään ns. näkyvillä.

    VastaaPoista
  13. Pidin kirjasta paljon.

    Toivon, että moni olisi lukenut tämän kirjan viime viikkoina, kun Suomessakin on kärvistelty hellepätsissä. Kirjassahan eletään niin ikään kuumaa, painostavaa kesää. Hyvin on kirjailija tämän tunnelman tavoittanut.

    Minulle lumoavinta tässä kirjassa oli outouden tunnelma. Se, miten käsittämätön valtasi ihmisten elämän, jokin outo sattuma tai ihminen. Kirjan loppuratkaisu toistaa tämän outouden huikealla tavalla. Kirja todella jättää vahvan jälkimaun, kuten kirjoitit.

    Outoja muuten nuo suosituksetkin ("You might also like"). Nimenomaan might. Not.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)