Ali Smith: Satunnainen

Ali Smith: Satunnainen
Kustantaja: Otava 2006
Alkuteos: The Accidental (2005)
Suomentanut: Kristiina Drews
Sivuja: 368

Tässä pöydässä jokainen on kasa sirpaleita jotka eivät sovi yhteen, niin kuin ne olisivat peräisin eri palapeleistä ja ne olisi heittänyt samaan laatikkoon joku myymäläapulainen, jota asia ei kiinnosta pätkääkään, esimerkiksi jossain hyväntekeväisyyskaupassa tai vastaavassa minne vanhat palapelit menevät kuolemaan.

Keskiluokkaisen Smartin perheen arki vuokratussa lomakodissa, tylsässä Norfolkissa saa ison, satunnaisen kulkijan mentävän särön kilpeensä eräänä kesäisenä päivänä, kun oven takana seisoo kutsumaton vieras. Paljasjalkainen Amber, tai Alhabmra, miten vaan, astuu Smartin perheeseen kuin kuuluisi siihen. Hän väittää autonsa menneen rikki ja jättäneensä sen keskelle tietä, pahoittelee olevansa myöhässä. Mutta myöhässä mistä? Perheen pää, kirjailija Eve luulee nuoren naisen olevan joku miehensä Michaelin "tytöistä", kun taas kirjallisuuden professori Michael olettaa naisen liittyvän jotenkin Even työhön. Even esikoinen, 17-vuotias Magnus ja 12-vuotias kuopus Astrid eivät tiedä, mitä olettaa, mutta se on varmaa, että tuo nainen on muuttanut jotain heidän särkyneessä perheessään vain jo astumalla siihen.

Syntyy alku, keskikohta ja loppu. Jokaisessa osassa jokainen Smartin perheenjäsen kertoo oman näkemyksensä siitä, miten kaikki meni tai on mennäkseen. Nuo saman ruokapöydän ääressä istuvat ihmiset, jotka perheeksi itseään kutsuvat, voisivat olla valovuosien päässä toisistaan todellisuudessa, sillä niin paljon salaisuuksia, kipua, yksinäisyyttä ja vaiettuja totuuksia he kantavat niin välillään kuin itse kukin sisimmässään. Eve kirjoittaa kirjoissaan tarinoita toisen maailmansodan aikana väkivaltaisesti kuolleista ihmisistä.  Hän antaa henkilöiden tavallaan omalla äänellään kertoa kirjoissa, millaista elämä olisi voinut olla sen jatkuessaan. Even keskittyessä intensiivisesti yli kuusikymmentävuotta vanhoihin tapahtumiin, hän ei näe, mitä tapahtuu tässä hetkessä. Michael puolestaan pönkittää egoaan makaamalla nuorten kirjallisuusopiskelijaneitojensa kanssa. Magnus sulkeutuu huoneeseensa eikä peseydy. Eve ja Michael näkevät vain agnstisen teinin, eivätkä tiedä, mitä painolastia Magnus kantaa sisimmässään. Perheen kuopus Astrid koittaa saada sisältöä tylsääkin tylsempään, yksinäiseen elämänsä kuvaamalla videokameralla niin auringonnousuja kuin pienen Norfolkin tylsiä asioita. Kuinka saman katon alla voi asua joukko toisistaan niin etäällä olevia ihmisiä kuvitellen siten olevansa perhe?

Saattoiko olla niin, että joskus tarvittiin joku ulkopuolinen paljastamaan perheelle, että se oli perhe?

Erikoinen Amber koskettaa jokaista heistä hyvin vahvasti ja pakottaa jokainen näkemään itsestään ja elämästään asioita, joita ei ole helppoa katsoa. He jokainen tajuavat pian, miten Amber heihin vaikuttaa, mutta Amber on kuin yllättävä kesäinen sadekuuro, sitä ei voi estää tulemasta, koskettamasta. Mutta kuka tuo muukalainen todella on, joka kertoo saaneensa alkunsa teatterissa, josta hänellä on kiittäminen nimeäänkin? Hän tietää paljon asioita elämästä ja ihmisistä, kertoo totuudeksi väittämän tarinan omasta taustastaan, mutta varsinkin Even on vaikea saada selkoa todellisesta Amberista ja hänen tarkoitusperistään.

Vapaana synnyin, tämä on ollut elämäni parasta aikaa ja ties vaikka eläisin ikuisesti.

Mutta kun tarinalla on alku ja keskikohta, on sillä loppukin. Kesän loppuessa punnitaan, kuinka paljosta ihminen on valmis luopumaan saadakseen kosketuksen todelliseen minäänsä, siihen, mitä oikeasti haluaa ja kuka loppujen lopuksi oikein on ?

Et koskaan tule saamaan mitä haluat.
Et kunnes itse tiedät mitä haluat.
Et oikeastaan tahdo sitä mitä haluat.
Tahdot vain mitä et voi saada. Sinä haluat
sitä sokeasti. Se mitä luulet että haluat
ei ole sitä mitä oikeastaan haluat.
Nyt mieti tarkkaan mitä tosiasiassa haluat
ja mitä todella tarkoittaa se että haluat.

Ali Smithin Satunnainen on odottanut jo tovin lukemistaan hyllyssäni. Kirjan kuuluessa Otavan siniseen kirjastoon, tiesin voivani odottaa laadukasta luettavaa. Jo kirjan alussa käykin selväksi, ettei Satunnainen ole mikään helppo kirja siten, että sen voisi lukea yhdeltä istumalta, siinä sivussa. Eikä kannatakaan! Satunnainen on sen verran vahva ja kirjallisessa mielessään poikkeava tarina, että sille pitää antaa aikaa ja huomiota, jotta pääsee sisälle  sen ytimeen. Smith on leikitellyt kielellä kaikkien päähenkilöiden kohdalla ja myös tarjoilee sen erikoisella lähestymistavalla. Jokainen perheenjäsen kertoo omaa tarinaansa, osuutta kaikessa tapahtuneessa persoonallisella tavalla, melkein kuin tajunnanvirtana. Lukija hyppää mukaan kirjalliseen vuoristorataan, jossa kaarretaan yhdessä mutkassa runoihin ja toisessa matemaattisiin kaavoihin, mutta tarina kulkee kuitenkin koko ajan suvuvasti. Tämä voi kuulostaa pelottavalta ja oudolta, mutta se ei ole sitä. Minä olen aika allerginen ylenmääräiselle kielelliselle kikkailulle tai sille, miten tarinaa kuljetetaan riviltä toiselle. Smithin tapa on kuitenkin aika nerokas ja se toimii, kunhan oikeasti malttaa keskittyä lukemiseen. En ole nähnyt alkuteosta, mutta uskallan väittää, että kirjan suomentanut Kristiina Drews on tehnyt hienoa työtä käännöksessä.

Itse tarina on sinällään aika yllätyksetön, koska suurimmat asiat tapahtuvat päähenkilöiden mielessä loppujen lopuksi. Varsinkin nuoren Astridin maailmankuvan laajentuminen on kiehtovaa luettavaa. Muutenkin tuntuu, että Astrid on kirjan mielenkiintoisin henkilö havainnoidessaan perhettään ja ympäristöään. Kirjan loppu tarjoaa vahvan tarinan lisäksi myös juonellista kehitystä, täytettä tarinaan ja jättää aika vahvan, pohtivan jälkimaun. Pidän yleensäkin aika paljon tällaisista tarinoista, missä perheen sisällä velloo ja joku asia tai ihminen vaikuttaa suuresti koko perheen dynamikkaan ja yksilöiden kehitykseen. Satunnainen on hienovireinen tarina siitä, keitä me todella lopulta olemme.

Kurkatkaa myös peikkoneidon arvio Satunnaisesta täältä!

3/5