Kustantaja: Tammi 2011
Sivuja: 267
Säikähdin vasta kun olin jo kysynyt.
Kysyin tarkoittaako perisynti sitä että on perinyt joidenkin pahat teot niin että niitä samoja on pakko tehdä uudestaan.
Marja Leena Virtasen romaanissa Kirjeitä kiven alle, lukija matkustaa ajassa Karjalaan, Laatokan rantaan, pienen Marketan perheen tupaan. Puolivuotias heiveröinen Marketta vetää viimeisen henkäyksensä juuri kun perhe joutuu lähtemään evakkoon. Marketan äiti Siviä pesee ja kapaloi Marketan, ja hänet viedään kylmään aittaan odottamaan, että isä palaa, ja tekee hänelle kunnollisen arkun laudoista. Marketta haudataan sankarihautaan, ja pieni jäinen ruumis jää maan poveen, mutta Marketan sielu kulkee perheen mukana. Ja kun perhe palaa evakosta, he kaivavat Marketan sankarihaudasta haudatakseen hänet omaan paikkaansa, ja pian syntyy uusi vauva.
Kun talon valkoinen kammari oli valmis, syntyi Toinen. Nimeni annettiin hänelle.
Marketta seuraa pienen siskonsa elämää ja siskon varttuessa, Toinen alkaa kirjoittaa kirjeitä siskolleen, joka on poissa, jota hän ei ole nähnyt, mutta aistii kyllä. Ihmettelee vain, miksei kuolleesta siskosta koskaan puhuta. Hänellä on kuitenkin siskolleen paljon asiaa, jota hän purkaa kirjeisiin ja kuljettaa ne kiven alle.
Kivi laitettiin päälle pysyt paikallaan siellä. Olinko minä ennen sinä, ja meinaatko että voi tulla toiseksi tai toisinpäin. Minä kumminkin menen kohta ulos juoksemaan siihen ei ole sanomista. Eikä sinun äidilläsi siviällä.
Kirjeitä kiven alle on vahva tarina Karjalan naisten kohtaloille neljässä sukupolvessa. Vaikka äänensä saa suoraan kolme sukupolvea, myös neljäs, Marketan isoisoäiti on läsnä ajatuksissa, perintönä jälkeläistensä teoissa ja valinnoissa. Tyttöjen äiti, Siviä, ei tiedä, kuinka osaisi oikein rakastaa tyttäriään, mutta tuhlaa hellyyttänsä sen sijaan kaksospoikiin sekä mieheensä Kaarloon. Mustasukkaisuus rienaa Siviän rintaa, sillä onhan komea Kaarlo muidenkin naisten mieleen kuin vain hänen. Siviän äiti Mar oli ensin nuori huoleton tyttö kukkakedolla, kunnes lapsuus loppui eräänä päivänä mustikkamättäiden päällä maatessa. Sen seurauksena sai Siviä alkunsa ja samalla sinetöitiin sukupolvien ketjussa se selittämätön vaikeus äidin rakastaa tytärtään avoimesti, lempeästi. Marin äiti, jota hän kutsui kaksinaismerkityksellisesti Työksi, on jättänyt oman jälkensä suvun naisten pitkään ketjuun. Kuin teräsketjun silmukoiden lailla tuon neljän sukupolven naisten kohtalo on toisiinsa sidottu. Vasta nuorin sukupolvi, Marketan sisarukset sekä aikanaan heidän lapsensa, voivat tuon ketjun kylmää painoa harteiltaan karistaa. Naiskohtaloiden ohella tarina on mielestäni voimakasta ajankuvaa Karjalasta, elämästä sodan tuoman varjon alla. Toisaalta on sodan haavoittamat ja väsyttämät miehet, vaikenevat naiset ja toisaalta kuitenkin hyvinä hetkinä iloiset latotanssit, yhteisen kodin perustamiset ja hetket, jolloin elämä tuntuu kevyeltä. Elämä voi olla selviytymistä niin monella tapaa.
Jokaisen kertojan ääni on vahva, karjalan murteen sävyttämä. Kirjeitä kiven alle esitteleekin erilaisen karjalaisen naisen, sillä sen iloisen puheliaan naisen tilalla on nyt sota-ajan ja niin omien kuin suvun salaisuuksien uuvuttama nainen, joka kuitenkin tekee osansa sukupolvien pitkäkässä ketjussa. Taakat, joita varsinkin Mar ja Siviä kantavat sisimmässään, ovat niin raskaita, että niistä ei helpolla puhuta.
Totuus asuu maan pinnalla, mutta lymyää. Haudan takaa tohdin tämän viimein puhua.
Kaiken yllä leijuu kouriintuntuva sukupolvelta toiselle siirtyvä suru ja kipu, mutta varsinkin nuorempien sukupolvien kohdalla tultaessa jo välähtelee toivo kuulaan kevätaamuun lailla. Kirjeitä kiven alle on niin tärkeä ja monipolvisen vahva tarina, että en voi kuin ihmetellä, jos se ei ole ensi kuun alussa julkaistavalla Finlandia-ehdokaslistalla. Tässä on tarina, jolla on niin vahvat juuret, että se kaivautuu syvälle meidän suomalaisten menneisyyteen tavalla, jota ei ennen ole juurikaan nähty. Haluaisin lukea kirjan pian uudelleen, sillä teksti on itsessään niin vahvaa ja sisällökästä, että se antaisi varmasti vieläkin uusia asioita toisella lukukerralla. Omaan itse karjalaiset sukujuuret isäni puolelta, tyttönimenikin on sieltä lähtöjään. Muistan oman isoisoäidin kertomukset ja valokuvat lapsuudesta ja kirjaa lukiessa ne alkoivat välkkyä mielessäni kuin mustavalkoelokuvan pätkät. Tämä tarina voisi olla minunkin suvun naisten tarina ja tavallaan osa sitä kaikkea onkin. Ripaus maagista realismia erityisesti Marketan ja Toisen suhteessa tuo kirjaan vahvan erilaisen ulottuvuuden.
Minä lähdin elämästä tukehduttuani siskon syöttämään leipämössöön. Sisko ei sitä käsittänyt, eivät muutkaan, eikä sen väliä, koska olisin kohta muutenkin kuollut. Mutta jos olisin jaksanut vielä sen kerran yskiä, olisin ehkä päässyt perheen mukaan ja tullut haudatuksi täällä.
Ilman blogiarvioita tämä helmi olisi saattanut mennä minulta ohi. Kirja on tosiaan luettu nyt jo monessa blogissa, ja jokainen lukija on ollut enemmän tai vähemmän, mutta kuitenkin vaikuttunut kirjasta. Kirjeitä kiven alle on ehdottomasti tämän vuoden TOP 10-kirjoissani. Kirja on luettu ainakin seuraavissa blogeissa:
Leena Lumi
P.S Rakastan kirjoja
Kirjava kammari
Kirjojen keskellä
Luettua
Erjan lukupäiväkirja
5/5
Ihanaa, että kirja oli sinulle noin voimakas positiivinen kokemus. Se on tosiaankin erittäin hyvä, vaikkei täysin minun makuuni. Olen kuitenkin aika tavalla (oman sukuni tarinan takia, minäkin) kiinnostunut kaikesta menetettyyn Karjalaan liittyvästä, joten siksikin halusin tämän ehdottomasti lukea. Puhumattakaan siitä, että pidin todella paljon Virtasen esikoisromaanista, Aidasta.
VastaaPoistaIhanaa, että tykkäsit tästä! Tämä on ehdottomasti minunkin vuoden topkympissä ja toivontoivontoivon että tämä on F-ehdokkaana:)
VastaaPoistaMinäkään en olisi ottanut tätä lukulistalleni ellei sitä olisi hehkutettu niin monessa blogissa. Tuo toivomus Finlandiaehdokkuudesta oli niin hyvä myyntipuhe, että tuskin maltan odottaa jotta pääsen tähän käsiksi.
VastaaPoistaMiten ihanasti ja kauniisti kirjaa kuvailet! Well done!
VastaaPoistaMinunkin mielestäni Virtasen teos ansaitsisi Finlandia-ehdokkuuden, vaikka se mielestäni on vain hyvä, ei huippuhyvä. Mutta siinä on kuvattu hienosti maamme historiaa ja tuotu esille naisnäkökulmaa sekä osoitettu oivaltavasti, miten pitkän varjon sota jälkeensä jätti. Ja kaiken lisäksi se on hyvin kirjoitettu ja rakennettu teos.
Tämä on todella sellainen kirja, jonka haluaa lukea toistekin. Uusia kotimaisia olen lukenut vähän, joten vertailukohteita ei juurikaan ole, mutta minusta(kin) tämän kirjan pitäisi löytyä sieltä Finlandia-listalta :)
VastaaPoistaOlipas hienosti kirjoitettu blogiarvio! Olen pian aloittelemassa tätä kirjaa ja kieltämättä hieman jännittää kaikkien blogikehujen jälkeen. Olen aika varma, että tulen pitämään kirjasta, mutta lukukokemus näyttää, onko tämä minulle hyvä vai huippuhyvä (Anna Elinaa lainatakseni). Kirjan teemat, kerronnan vahvuus ja totta kai karjalaisuus kiinnostavat kyllä kovasti.
VastaaPoistaTämä arviosi sai kirjan kuulostamaan niin paljon paremmalta kuin mitä se minusta oli. :) Minäkin luin tämän haltioituneiden blogiarvioiden vaikutuksesta, mutten sen kummemmin lämmennyt tarinalle. Finlandiaa en tälle antaisi, mutta onpa se palkinto mennyt kyllä huonommillekin..
VastaaPoistaKaroliina: Tässä oli myös jännää se, että jotenkin se lukukokemus vielä voimistui mielessä kun oli lukenut viimeisenkin luvun ja hetken antanut mielen sulatella ja työstää :)
VastaaPoistaSanna:Pidetään siis peukkuja, kun F-lista julkaistaan ;)
Susa P.: Kiva kuulla sitten kaima, mitä sinä pidät tästä ;)
Anna Elina: Minustakin erityisesti siksi toivoisin tämän saavan F-ehdokkuuden, että kirjassa on niin hienosti käsitelty Karjalan evakoiden historiaa väkevillä naiskohtalotarinoilla. Virtanen osaa kirjoittaa hyvin ja tarina pysyy kasassa loppuun asti.
Maija: Todellakin! Haluaisin lukea tämän itse asiassa aika pian uudestaan, ainakin osan luvuista ja sukeltaa siten vielä syvemmälle merkityksiin, asioihin.
Katja: Minulla aluksi vähän ne kaikki blogikehut pyöri mielessä ja mietin, että kyllä tämä hyvä on, mutta onko niin hyvä kuin moni sanoo. Tosin ainahan se kirja on subjektiivinen kokemus, olipa se ennakkokuvilla väritetty tai ei. Puolivälin jälkeen olin jo kuitenkin niin syvällä tarinassa, että kokemus nousi korkeammalle :)
Réa: Kuten Katjallekin jo kirjoitin, lukukokemus on niin subjektiivinen juttu ja se näkyy tämänkin kirjan kohdalla. Se mistä toinen haltioituu, toinen ei välttämättä syty lainkaan. Siitä olen samaa mieltä, että tosiaankin niitä ehdokkuuksia on jaettu välillä kyllä sellaisille kirjoille, saati sitten sitä palkintoa, että ei voi kuin ihmetellä. Mutta Virtasen kirja ei mielestäni häpeäisi sillä listalla yhtään vaan saisi olla ihan kirjallinen rinta rottingilla ;)
Luin jostain naistenlehdestä kirjailijasta jutun ja kirja jäi kovasti kiinnostamaan. Minulta kurjalta nämä blogijutut on jäänyt huomaamatta, mutta kiva kun vinkkasit.
VastaaPoistaVoi ihanaa että pidit tästä kirjasta noin kovasti!! <3 Minulle tämä on tämän vuoden paras kirja (tiedän sen jo nyt :), ja toivoisin NIIN kovasti kirjalle ja Virtaselle Finlandia-palkintoa!
VastaaPoistaKiitos linkityksestä! Hienon arvion kirjoitit hienosta kirjasta, kiitos Susa! <3
Joana: Pitäisikin kaivella itse tuo naistelehtien juttu, sillä kirjan myötä itse kirjailijakin kiinnostaa!
VastaaPoistaSara: Minäkin jännitän kovasti, että ONHAN kirja F-listalla, onhan!!
Susa, upea kirjoitus! Taidat olla yhtä karjalainen kuin minäkin...;-)
VastaaPoistaTiedätkö, tämä on myös minun tarinani. Kirjan luettuani soitin heti Virtaselle, sillä oli iahn pakko.
Minusta tuo kaksoismerkityksellinen Työ oli Marja-Leenalta oivallisesti keksitty. Pidän tavattomasti myös Virtasen kielestä, joka on laadukasta ja vetävää.
Minä eilen jossain blogissa (taisi olla Kirsillä...) ehdotin jo tälle kirjalle Finlandiaa. Joka tapauksessa tämä kirja saa Leena Lumi Finlandian, joka on arvo vuoden parhaalle kotimaiselle kirjalle.
Tiedätkö...tämä kirja: kyyneleitä. Onneksi lopussa syntyy lapsi, joka ei vanhoista tiedä.
Kiitos tästä!
♥
PS. Susa, en muista oletko lukenut Herta Müllerin kirjoja, Nobel-voittajan, mutta Virtasen kielessä on paljon samaa. Minähän olen hulluna Mülleriin, joten sekosin Virtasesta;-) Siis että tällaista syntyy meidän Suomessamme...
VastaaPoista