Jari Tervo: Layla

Jari Tervo: Layla
Kustantaja: Wsoy 2011
Sivuja: 361

Alkoi äkkiä sataa lunta, suuria hiutaleita, kuin madonnanliljojen terälehtiä, ja liikenteen melu kaikkosi. Lumi päällysti ja valaisi jäätyneen auringon lailla kaikki paikat ja ymmärsin, miksi tätä maata kutsutaan valkoisten liljojen maaksi.

Jo kehdossa serkulleensa kihlattu nuori kurdityttö Layla pakenee sukuklaaninsa vihaa, sillä hääyönä valkoinen lakana ei värjäännykään vereen. Veljensä Nasirin avustamana Layla välttää siskonsa Asumanin kohtalon päätyä haudatuksi maakuoppaan, ja Laylan ajatuksissa alkaa siintää Finlandiya, maa jossa miehet ovat kuin Apollo ja jokainen nainen sekä mies osaa kirjoittaa. Samaan aikaan Finlandiyassa, Suomessa kauppatieteiden maisteri Armonlahti päätyy parittajaksi koittaessaan selvitä omista veloistaan. Armonlahti vuokraa Liisankadulta hienon asunnon, johon hän haluaa jokaiseen kolmeen huoneeseen naisen tienaamaan. Läpi Euroopan matkaava nuori Layla päätyykin lopulta Armonlahden alaisuuteen maksamaan omaa velkaansa tavalla, jota hän ei ensin voi käsittää millään. Liisankadun lukaalissa samaa "uraa" luova entinen teekkari, nykyinen alkoholisti Helena perehdyttää Laylan prostituution, prostaamisen perusasioihin ja karu arki Suomessa näyttäytyy todenteolla Laylallekin. Helenallakin on omat taistelunsa taisteltavana, sillä rappioelämän myötä hän menetti Ilmari-poikansa huoltajuuden ja prostaaminen näyttää ainoalta keinolta hankkia asuntoa ja rahaa, jotka ovat välttämättömät vaateet huoltajuustaistelussa.

Illan viimeinen laukesi vinkaisten hetkeä ennen Kymppiuutisten tunnaria.
Helena tajusi voivansa oppia vihaamaan miehiä.

Liisankadun lukaalin vakiosiakkaaksi päätyy myös filosofian ylioppilas Jaussi, jonka sisimmässä palaa muutoksen tuli. Jaussi ei jaksa enää kerryttää vihaansa vain foorumeilla samanhenkisten kanssa keskustellen, vaan päättää toimia. Samaan aikaan Laylan isä Memed ja omalla tavallaan Laylan kohtalon sinetöinyt veli Ismail matkaavat Euroopan läpi Suomeen Laylaa etsien. Suvun kunnian palauttamiseksi on vain yksi keino.

Laylan, Helenan, Armonlahden ja Jaussin tiet kohtaavat ja limittyvät kohtalokkainkin tavoin. Nämä omien elämiensä lainsuojattomat etsivät elämässä toki onneakin mutta usein vain keinoa selvitä edes seuraavaan päivään. Elämä kohtelee harvoin heistä ketään silkkihansikkain ja loppujen lopuksi ihmishenki tuntuu olevan vain kauppatavaraa siinä missä purkki maitoakin.

Tartuin Laylaan aika ristiriitaisin tuntein. Olin jo ehtinyt lukea useamman arvostelun kirjasta sekä huomannut myös mediassa näkyneen keskustelun liittyen mm. asiavirheisiin erisnimissä tai yleensäkin kurdeihin liittyvissä faktoissa. Isoa melua tuntuu aiheuttaneen myös osan käsitykset siitä, että Tervo kirjallaan laittaa kurdit hyvin ahtaaseen muottiin ihmisinä. Olen lukenut Tervolta aikaisemmin vain teoksen Kallellaan, josta pidin kovasti. Laylan aihepiiri tuntui niin kiinnostavalta, että se tuntui hyvältä teokselta jatkaa Tervon tuotantoon tutustumista. Myönnetään, että luin kirjan ensimmäiset 50-60 sivua jotenkin korostuneen kriitisesti, eikä sitä tietenkään helpottanut se, että törmäsinkin heti muutamiin ihan puhtaisiin kirjoitusvirheisiin. Kurdeihin liittyvien sanojen oikeellisuudesta en onneksi tiedä mitään, joten niiden suhteen en lukijana kokenut ongelmia tai tarvetta kyseenalaistaakaan. Toki sanojen prosti ja prostaaminen käyttö hieman aluksi hämmensi, koska en ikinä ole kuullut niitä käytettävän prostituutiosta puhuttaessa. Ensin ajattelin sen olevan kenties jotain "alan slangia", mutta mikäli nettikirjoituksista olen oikein ymmärtänyt, se ei sitä kuitenkaan ole. Kenties Tervo on halunnut luoda oman uudissanansa tai luonut tahtomattaankin nyt sellaisen?

Sitten Layla kuitenkin tempaisi mukaansa, ja keskityin vain kirjan tapahtumiin, tunnelmaan, ihmiskohtaloihin. Tervon tyyli kirjoittaa yhteiskunnallisestikin aroista asioista on samalla aikaa kevyt otteeltaan, mutta vahva paino-arvoltaan. Prostituutio on Suomessakin ongelma ja vaikka usein ajatellaan, ettei seksin myynti ole rikos, mutta kuinka moni todella ymmärtää, miksi sen ostaminen on? On ahdistava ajatus, että Suomessakin olisi prostituoituina tyttöjä ja naisia vasten tahtoaan, tai ylipäätänsä missään maailmassa, kuten valitettavasti on. Jaussin henkilöhahmon myötä Tervo tuo esille myös Suomessakin tuttua kiihkomielistä ajattelua, jolla voi olla rankatkin seuraukset. Vaikka mediassa esille on noussut väite, että kirja esittää nimenomaan kurdit ikävässä valossa, en allekirjoita väitettä itse. Ei Tervo tässä kirjassa sen enempää meitä suomalaisiakaan esitä mitenkään ylevinä tai parempina, päin vastoin. Suomalaiset naiset ovat kirjassa usein enemmän tai vähemmän joko alkoholisoituneita tai muuten ongelmaisia ja nuoret tytöt jo teini-iästä lähtien miehenkipeinä ja humalahakuisina. Vaikea kuvitella, että kovin moni oikeasti lukee fiktiivistä teosta sillä ajatuksella, että kirjassa esitetyt ihmisryhmät ovat kirjailijan tai muidenkaan yleinen käsitys ko. ryhmästä. Siksi koen kirjaan liittyvän mediakouhkaamisen jopa hieman huvittavana. Ennen kaikkea toivoisin ihmisten kirjan myötä ajatteleva, mitä Tervo sillä haluaa sanoa.

Kaiken kaikkiaan Tervo on mielestäni kirjoittanut suht vahvan teoksen ihmisyydestä ja sen mittareista. Minkä arvoinen ihmishenki lopulta on ja kuka sen määrittää? Mikä valta ihmisellä itsellään on omaan itseensä? Aiheestaan huolimatta kirja ei ole raskas, mikä johtunee Tervon otteesta tekstiin. Se on tavallaan myös asia, missä liikutaan välillä melkein heikoilla jäillä, sillä ihmiskauppa ja prostituutio eivät ole asioita, joiden yhteydessä vitsailu tuntuu sopivalta. Mielestäni Tervo kuitenkin onnistuu välttämään nuo sudenkuopat tyylikkäästi. Tietyssä määrin tarinan juoni on ennalta-arvattava, mutta varsinkin loppupuolella se tarjoili minulle ainakin muutamia isojakin yllätyksiä, jotka suorastaan ahdistivat. Tarinan vahvuus syntyy kuitenkin niistä asioista, joita Tervo haluaa nostaa esille ihmisten kohtaloiden ja tekojen taustalta. Tervon luomat henkilöt eivät monikaan ole missään määrin rakastettavia, mutta kirjan edetessä heihinkin suhtautuu ymmärtävämmin. Kirjan kirkkain tähti minulle oli nuori Layla, tuo vanilaisen kissan silmät omaava pieni taistelija.

Hän muisti aina isänsä opetuksen. Kun kurdilla on nälkä eikä taskussaan kurusin kurusia, hänellä on kuitenkin kunniansa. Kun kunnia katoaa, katoaa elämä. Elämä on kunnia. Ei muuta.

Ja kun Tervosta on kyse, puhutaan aina myös siitä isosta F:stä. Kyllä Layla varmasti paikkansa listalla olisi ansainnut, mutten tiedä, olisiko Laylalla ollut ainesta palkintoon asti vahvuuksistaan huolimatta. Kirjablogistaniassa Laylasta on kuitenkin pidetty ja itse liityn samaan joukkoon. Tammikuussa julkaistaankin blogistanian omat F-ehdokkaat, saa nähdä, päätyykö Layla sille listalle!

Laylan ovat lukeneet myös mm. ( Vinkkaa jos en ole hoksannut arviotasi, linkitän mielelläni!)
Jori
Amma
Booksy
Erja
Kirsi
Tessa
Minna
Norkku

Kohtaloni ei kiinnosta ketään.
Vain niitä, jotka tahtovat minut tappaa.        


3/5

Kommentit

  1. Susa, nyt kommentoin tähän prosti ja prostaaminen -asiaan. Tosi moni on ihmetellyt sanoja ja minun kyllä tekisi mieleni väittää, että olen törmännyt niihin jossakin muussakin yhteydessä, kenties jossakin dekkarissa! Mutta en kyllä ole ollenkaan varma ja kun kaikkien muiden silmään käsitteet ovat häiritsevästi pistäneet, saatan hyvin olla väärässä. No, se nyt ei ehkä olekaan olennaisin asia.

    Mitä tulee kurdeihin, kyllähän Tervo tuo esille sitä, että Suomessakin naisia kohdellaan huonosti, tosin eri syistä ja lähtökohdista. Jäin kuitenkin miettimään, tuleeko Tervon viesti tarpeeksi selväksi sellaiselle lukijalle, joka kenties omaa jo valmiiksi maahanmuuttokriittisiä ja rasistisia ajatuksia. Tosin kylläpä Jaussin jälkikohtalosta voi jo vetää aika suoraan johtopäätökset Tervon kannasta. Hieno ja ajatuksia nostattanut romaani joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  2. Amma: Olisi kyllä mielenkiintoista saada kuulla Tervolta itseltään tuon sanan lähtökohdista, eikö vain! Siis sananahan se on ymmärrettävä ja ns. suuhun sopiva, prosti, mutta aluksi hassu ja vieras, kun en koskaan ennen itse ollut siihen törmännyt ja pitikin vähän haeskella sitä.

    Samaa keskustelua herätti Härkösen Onnen tunti. Osa ihmisistä on ollut suorastaan raivoissaan, että se antaa ihan kauhean väärän kuvan niistä vanhemmista, joiden lapset huostaanotetaan ja sijoitetaan. Tervon kirjan kohdalla jotenkin uskon, että jos lukija jo valmiiksi omaa tietynlaisen voimakkaan asenteen, ehkei kirja sitä toki hälvennä, mutta yhtä lailla sellainen lukija näkee kaikki muutkin vastaavat asiat samalla intensiteetillä kärjistäen. Että siis tietty vastuuhan se on meillä lukijoillakin. Ja jos nyt oikein hämmennän omaa kommenttiani, niin kuitenkin ymmärrän sen, että osa ärtyy noin kärjistetyistä ihmistyypittelyistä ylipäätänsä vaikka tietäisi, ettei se ole edes kirjalijan saati yleisempi mielipide. Jaussin kohtalo tosiaan minunkin mielestäni tuo sitä tiettyä kontekstia tarinaan sen suhteen, mikä on oikein ja mikä väärin.

    VastaaPoista
  3. Hieno ja aseistariisuvan suora juttu taas kerran =)

    Tuo on hyvä huomio, että kirjan voi lukea kukin omista lähtökohdistaan johtuen vähän eri tavalla... Siis kukin peilaa siihen omia odotuksiaan ja oletuksiaan; jos on ikään kuin valmis lukemaan lokeroivana, ehkä lukeekin.

    Ilmiö on todellinen; siitä pitää voida kirjoittaa. Vaikka Tervon tyylistä voi olla montaa mieltä, on minusta hyvä juttu, että menestyskirjailija tarttuu "isoihin" kysymyksiin.

    VastaaPoista
  4. Olen varmaan kommentoinut saman kaikkiin Layla-postauksiin mutta sanonpa nyt vielä kerran;) Minä en ole lukenut yhtään Tervoa eikä tähän saakka ole oikein kiinnostanutkaan, mutta tämä uutuus kiinnostaa aiheeltaan aika paljon.

    Hieno arvio!:)

    VastaaPoista
  5. Minusta Tervolta oli hieno pointti juuri tuo Helenan ja Laylan rinnastaminen, vaikka kunniamurha ei ole meillä käsitteenä käytössä, mutta valitettavasti kyllähän meilläkin tätä tavallaan harrastetaan. Juurikin mediassa on ollut se surullinen juttu, jossa isä poltti lapsensa. Ei ehkä varsinainen kunniamurha, mutta jotain sinnepäin.

    Meilläkin on monesti sama ruusuinen kuva Finlandyasta kuin kenties Laylallakin, mutta ihmiskauppa se täällä lintukodossakin jyllää. Hyvä että Tervo sanoo sen ääneen.

    VastaaPoista
  6. Mä en ole vieläkään pystynyt lukemaan alkua pidemmälle Laylaa, mutta päätin yrittää ihan piakkoin.

    Mua ärsyttää lähinnä se, että kurdeja kuvataan aina samasta lähtökohdasta käsin. Samoin kuin maahanmuuttajia Suomen kirjallisuudessa. Ehkä se aika tulee vielä, että maahanmuuttaja voi olla ihan tavallinen ihminen. Tarkoitan niin, että sillä teoksen henkilöllä olisi maahanmuuttajatausta, mutta henkilöhahmona olisi ihan ns. tavallinen, jolla tavalliset ongelmat. Vähän niin kuin Zadie Smithin ja Jhumpa Lahirin teoksissa, joissa on kaikenlaisia ihmisiä.

    VastaaPoista
  7. Booksy: Minusta se juuri korostuu tällaisten arkojenkin ja puhuttelevien aihepiirien kirjojen kohdalla, tuo ajatus, että ihmiset lukevat hyvinkin erilaisista lähtökohdista tavallaan.

    Sanna: Minäkin olen lukenut tätä ennen vain sen Kallellaan, eikä se ollut edes fiktiivinen teos. Layla oli nyt ensimmäinen Tervon fiktiivinen, mistä kiinnostuin kovasti.

    Norkku: Siis nimenomaan, vaikka Suomi monessa asiassa on kuin lintukoto, niin ei silti saisi unohtaa, että täälläkin todellakin riistetään ihmisiä monella tapaa, kansallisuuteen katsomatta. Ja vaikka meillä ei tosiaan nuo kunniamurhat sillä tavalla ole osa kansallista arkeamme, nuo perhetragediat ovat minustakin tietyllä tapaa samanlaista ilmentymää.

    Mari A.: Tuokin on kyllä totta, että harvoin suomalaisessa kirjallisuudessa maahanmuuttaja on ihan samassa suhteessa tavallinen henkilö kuin suomalainenkin, vaan yleensä maahanmuuttajan tarina on jotenkin poikkeuksellinen ja kärjistettykin. Toisaalta minusta kirjassa juuri Layla ja Tamarakin esittäytyvä älykkäimpinä ja kaunissieluisimpina kuin kukaan muu kirjassa, varsinkaan suomalainen.

    Kuitenkin itse koen, että vaikka se maahanmuuttajataustainen ongelmineen olisi kirjassa hyvinkin kärjistetty, niin Tervonkin kirjassa on kuitenkin se tarkoitus/pointti, joka on tärkein: saada ihmiset avaamaan silmänsä epäkohdille joita täällä rakkaassa kotimaassammekin monella tapaa ilmenee.

    VastaaPoista
  8. Kirjoitan Laylasta huomenna, mutta alotin sen samoin kriittisesti ja sulin sittemmin. ;) Kirjalla on ansionsa, ehdottomasti! Finlandiasta mietin samaa kuin sinä - yhtä hyvin olisi voinut olla ehdokkaana kuin joku muukin, mutta toisaalta Layla pääsee bestselleriksi muutenkin.

    VastaaPoista
  9. Ina: Täytyykin tulla heti sitten katsomaan, millaisia fiiliksia sulla oli tästä!

    VastaaPoista
  10. Joo, sitä vähän ajan takaa, että maahanmuuttajataustaisen henkilön ongelmat ovat ihan samoja kuin meidän muidenkin. Toivottavasti näitä kunniamurhakirjoja ei enää tule yhtään, kun niitä on jo tullut jokaiselta kirjailijalta. Kunniamurhia yleisemmin ne ihmisten ongelmat ovat ihan niitä samoja taustaan katsomatta. Suomalaisten ongelmina kirjoissa (esim. Nenäpäivä) on yksinäisyys ja yhteiskunnasta syrjäytyminen. Olisi jotenkin piristävää, jos vaikka maahanmuuttajataustaisen sallittaisiin kärsiä näistä samoista asioita. Voihan olla, että maahanmmuuttajakin joskus kärsii ihan samoista asioista: kun oma suku asuu toisella puolella maapalloa, niin voi olla jotenkin yksinäistä.

    Mutta, parasta että maahanmuuttaja hymyilee, kuten eräskin vietnamilaisperhe, ja näyttää että on tyytyväinen elämäänsä meidän kultamaassa.

    Mutta, ehkä luen tervoni, niin ymmärrän paremmin...

    VastaaPoista
  11. Mari A.: Ymmärrän kyllä pointtisi täysin ja totta kai olisi hienoa, että jos kotimaisessa kirjallisuudessa kirjoitetaan maahanmuuttajista tai sellaisia kirjan henkilöinä on sivu"roolissakin", ettei aina sen tarvitsisi olla niin ongelmallista tai kärjistettyä tai ylipäätänsäkään korostettua. Kai se siis tavallaan kuvastaa tätä meidän Suomen eloa, miten kuitenkin monelta osin vielä maahanmuuttajiin suhtaudutaan, vaikkei mistään rasistimistakaan olisi edes kyse.

    Viitateen tuohon erääseen Vietnamilaisperheeseen, jos oletan sen olevan se, kenen kohtalosta tällä viikolla mediassa on puhuttu, on järkyttävää nähdä, millaisia isoja epäkohtia suomalaisen byrokratian rattaistossa vielä nykypäivänäkin on. Järjettömiä suorastaan.

    En minä ainakaan halua/oleta, että maahanmuuttajan pitäisi tänne tullessaan ottaa kaikki ikäväkin vastaan ja vain kiitollisena kumartaa, että hyvä maa, kiitos kiitos. Mutta jos puhutaan Tervon kirjasta, niin tokihan se on kärjitetty kohtaloa, päätyä Suomeen seksiorjaksi, ja onhan se aika alleviivaavaa. Mutta enemmän minä silti ajattelen, että hyvä että Tervo kirjoittaa tuollaisesta asiasta, joka lienee on siis täällä Suomessakin ihan mahdollista, vaikka se olisikin kärjistettyä. Toinen vaihtoehto on, että hän olisi kirjoittanut kirjan, missä Layla käy Suomessa töissä K-marketissa, löytää kivan Suomi-miehen ja happy end. Se toki olisi lisännyt ehkä sitä tasavertaisuuden tunnetta, mutta olisiko se nostanut tuollaista mediahälyä, mitä nyt on ollut? Sen hälyn myötä ehkä edes vähän ihmisten tietoisuus taas lisääntyy siitä, että miten pakolaisia, laillisia tai laittomia meidän kultaisessa maassamme kenties kohdellaan.

    VastaaPoista
  12. Niin, toki pitäisi lukea tuo Tervo, ennen kuin jatkan =). Itsekinhän olen vähän ennakkoluulojeni orja, kun vieroksun Tervon kirjaa. Tosin aion kyllä ennakkoluuloni haudata ja syventyä siihen kirjaan.

    Tuota mietin, että kenen eduksi mediahäly koituu tässä tapauksessa... Tarkoitan vain sitä, että olisiko aika jo muuttaa näkökulmaa kotimaisessakin kirjallisuudessa..

    VastaaPoista
  13. Minua ei koskaan ole kiinnostanut yksikään Tervon kirja. Ne voivat olla vitsikkäitä, mutta eivät herätä tunteita. Laylan uskon syntyneen täysin laskelmoivasti. Prostituutio vetää aina. Aika monta Layla-kirjaa tai kirjan tekijää näyttää olevan google-bookissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokihan Tervon kirjat ovat usein tietyllä tapaa suunnitellun oloisia, mutta niin on toki moni muukin kirja. Tässä kirjassa tosin aihepiiri on sellainen, että jos olettaa kirjan olevan kovin "laskelmoitu", voi se viedä tarinalta pohjaa. Tuohon en sen enemmälti ota kantaa, onko tässä joillekin sitten se prostituutio itsessään se pointti, miksi kirja kiinnostaa. Itse koin tarinan arvot ja jipon olevan vähän muualla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)