lauantai 3. joulukuuta 2011

Jonathan Franzen: Vapaus

Jonathan Franzen: Vapaus
Alkuteos: Freedom 2010
Kustantaja: Siltala 2011
Suomentanut: Raimo Salminen
Kansi: Harvey Macaulay
Sivuja: 634

Kysyttiinpä keneltä hyvänsä, Patty Berglund oli Ramsey Hillille voimavara, hyväntuulinen sosiokulttuurisen siitepölyn kuljettaja, sydämellinen mehiläinen. Hän oli yksi alueen harvoista kotiäideistä ja tunnettu siitä, ettei halunnut puhua hyvää itsestään eikä pahaa kenestäkään muusta.

Keski-ikäiset ja sangen keskiluokkaista arkea elävät Patty ja Walter Berglund olivat rakentaneet hyvää elämäänsä jo parinkymmenen vuoden ajan. Aikanaan kotoa lähtiessään nuori koripallotähtilupaus Patty oli päättänyt ottaa tulevaksi elämäntehtäväkseen olla sellainen vaimo, äiti ja kodinhengetär, mihin hänen äitinsä ei koskaan ollut kyennyt. Ja se mitä Patty halusi, sitä halusi myös Walter, joka ensi kohtaamisesta saakka oli tiennyt, että haluaa Pattyn. Huolimatta siitä kaikesta epäröinnistä, mitä nuori Patty oli monin tavoin ilmentänyt, eikä vähiten ilmaisemalla Walterin nähden kiinnostusta tämän rocktähden uraa aloittelevaa kämppistä Richardia kohtaan. Lopulta, eräs päivä erään motellin huoneessa numero 21 muutti kaiken ja Walter tiesi, että hän oli saanut Pattyn itselleen.

Seuraavana aamuna huoneessa 21, kirkkaassa päivänvalossa ja ikkunat avattuna ja haalistuneiden verhojen hulmutessa, he nauroivat ja itkivät ja naivat ilolla, jonka vakavuuden ja viattomuuden ajatteleminen tuntuu omaelämänkerturista nyt lähestulkoon kestämättömältä, ja itkivät vielä lisää ja naivat vielä lisää ja makasivat vieretysten hikisinä ja sydämet pursuen ja kuuntelivat mäntyjen kuiskintaa.

Aikuinen Patty oli nainen, joka muisti naapuruston lasten ja heidän vanhempiensa syntymäpäivät, toi tuoreita pikkuleipiä lautasella ovelle. Ympäristötietoinen Walter kulki ideologialleen uskollisesti pyörällä töihin parikymmentä vuotta ja halusi olla myös hyvä isä, sellainen mihin hänen isänsä ei koskaan kyennyt lastensa kanssa, ainakaan tasapuolisesti. Mutta sitten tapahtuu jotain, joka suistaa Berglundien perheen totaalisesti sivuraiteille. Naapurusto ihmetteleekin, kun Pattyn ja Walterin teini-ikäinen poika Joey muuttaa naapuriperheeseen, jonka kanssa heillä on alkanut välit tulehtua jo ennen Joeyn muuttoa. Aina niin iloisena ja sosiaalisena tunnettu, ihailtu Patty alkaa kuihtua silmissä, erakoitua ja muuttua kyyniseksi ja usein raivostuneeksi entisen minänsä kalseaksi varjoksi. Walter, joka on aina rakastanut luontoa ja yrittää tehdä oman osansa maapallon pelastamiseksi, pestautuu yllättäen ison energiayhtiön leipiin ja on tekemisissä kyseenalaisen vuorenlakilouhinna kanssa. Se, mikä heille molemmille oli niin selvää tuolloin parikymmentä vuotta sitten huoneessa numero 21, on enää vain kalpea aavistus, josta on vaikea saada lopulta enää vähäistäkään otetta. Ja kun Richard palaa Berglundien elämään, ei mikään eikä kukaan noudata enää tuttua kaavaa.

Ja hän oli kurkkuaan myöten täynnä sitä, täynnä loputonta selittelyä ja ymmärtämistä, ja niin hän paiskasi Pattyn lattialle ja nai tätä kuin mikäkin raakimus. Oivalluksen ilme, joka Pattyn kasvoille silloin levisi ja jonka täytyi olla hänen oman ilmeensä peilikuva, sai hänet lopettamaan melkein yhtä äkisti kuin he olivat pääseet alkuun. 

Patty ja Walter ovat kuin ketkä tahansa meistä, inhimillisiä, erehtyväisiä, vapautta eri tavoin elämässään tavoittelevia ihmisiä. Vapaus on suorastaan satuttavan terävä mutta inhimillisyydessään lohdullinen läpileikkaus avioliittoon, jonka suojamuurit parin vuosikymmenen jälkeen alkavat rakoilla voimakkaasti. Se, mikä ensin näyttäytyy lukijalle paikoin melkein koomisena, muuttaakin muotoaan jonnekin surun ja haikeuden välimaastoon. Vapaus on kuitenkin niin paljon muutakin kuin "vain" avioliittotarina, sillä se on myös rikas monikerroksinen sukutarina kertoen niin Walterin kuin Pattyn vanhempien, sisarten sekä myös heidän lastensa Joeyn ja Jessican vaiheista nyt ja ennen. Franzen osaa uskomattoman taidokkaasti hyppiä ajanjaksosta ja henkilöstä toiseen, ilman että lukijana kertaakaan hämmentyy siitä, missä kulloinkin mennään. Pattyn ja Walterin vanhempien tuominen tarinaan vahvistaa sitä syvää teemaa, kuinka tahtomattaankin kannamme usein mukanamme vanhempiemme henkistä perimää. Tavoittelemmepa kuinka kovasti tahansa erilaisia ratkaisuja kuin vanhempamme, katsooko kuitenkin lopulta peilistä omat esi-isämme tekoineen silmiimme ja huomaamme väkisin olevamme heidän kaltaisiaan aina jossain määrin? Franzenin luomat henkilöt ovat jotenkin hengästyttävän todellisia huikeine dialogeineen. Harvoin kiinnyn kirjan henkilöihin niin kovasti, kuin nyt tein.

Toisaalta Vapaus on myös kuvasta erityisesti 70-luvulta nykyhetkeen amerikkalaisessa yhteiskunnassa keskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, kuitenkin älykkäästi etuoikeutettua elämää kyseenalaistaen. Isossa osassa erityisesti Walterin kautta on ihmisen suhde luontoon. Kuinka kauan ihminen voi itsekkäästi vain kuluttaa ja tuhota maapalloa vailla isompia seuraamuksia? Yhteiskuntakritiikki kohdistuu myös suoraan Yhdysvaltoihinkin erityisesti Lähi-Idän kriisien kautta, mutta Franzen osaa tehdä sen paasaamatta ja osoittelematta. Vapaus on pohjimmiltaan tarina ihmisyydestä vapauden luoman illuusion mutta myös taakan alla. Se näyttää, että vapaudella on todellakin hintansa, mutta usein hyvin erilainen mitä oletamme.

Hänellä oli joka päivä koko päivä aikaa keksiä jokin säällinen ja tyydyttävä tapa elää, ja kuitenkin kaikki hänen valintansa ja kaikki hänen vapautensa näyttivät vain lisäävän hänen kurjuuttaan. Omaelämänkerturin on likimain pakko tehdä se loppupäätelmä, että hän sääli itseään siksi että oli niin vapaa.

Kiitos Katjan arvostelun Vapaudesta ja Karoliinan arvostelun Franzenin Muutoksesta, sain tietää tällaisen kirjalijan olemassaolosta ylipäätään. Kun luin vielä anni.M:n innostuneen arvion tästä, kiinnostus nousi entisestään. Kun sitten sain kirjan käsiini, minulle tuli pitkästä aikaa se jännä tunne, että tässä on ns. minun kirja. Kirja johon tulen varmasti ihastumaan. Silti se hieman yllätti, miten voimakkaasti Vapaus minut koukutti ja lumosi alkumetreiltään saakka. Lukiessa varsinkin alussa Pattyn ja Walterin sekä Richardinkin välisiä dialogeja, melkein läpsin käsiäni välillä yhteen, että miten joku voi kirjoittaa niin hyvin! Sen lisäksi että Vapaus on erittäin rikas ja monikerroksinen tarina, se on myös taidokkaasti kirjoitettu. En kertaakaan lukiessani tätä huikeat 634-sivuista teosta ajatellut, että en jaksa tai hyppäänkö muutaman sivun yli. Nautin kirjasta alusta loppuun ja nyt tunnen aikamoista tyhjiötä sen suhteen, mihin pystyn seuraavaksi tarttumaan. Minulle kävi vähän kuin Pattylle, kun se mihin on pitkään intensiivisesti keskittynyt, loppuu, niin väkisin putoaa jonkinlaiseen tyhjiöön. Vapaus on yksi parhaimpia lukukokemuksia minulle tänä vuonna. Kuun lopulla, kunhan saan vähän tunnetasolla etäisyyttä kirjaan ja tarkastelen koko lukuvuottani, nähdään, oliko jopa parhain. Voisin kertoa tästä kirjasta niin paljon. Voisin kertoa Bobby-kissasta, joka katosi. Latvakerttulien pelastamisesta. Äidin liian intensiivisesti suhtautumisesta poikaansa. Hullusta ystävästä. Nuoresta kiihkosta. Vaietusta rakkaudesta. Seksistä jonka aikana tekee mieli ajatella vain kaikkea muuta paitsi sitä. 80- tuumaisesta plasmatv:stä. Voisin kertoa niin monesta asiasta, mutta sanonkin vain, että lukekaa itse kirja ja vapautukaa!

5/5

9 kommenttia:

  1. Kuulostaa upealta, tämä pitää lukea! Kiitos Susa sinulle tästä arviosta.

    (toisaalta nyt tuntuu että on lukenut tosi monta tämän tyylistä kirjaa, joten odotan ihan mieluusti tuonne ensi vuoden puolelle, tästä kun on sen verran varauksia että ei tätä ihan heti saa kösiinsä :D )

    VastaaPoista
  2. oi! kirjoitat hyvin ja silti huomaan että tästä on jotenkin mahdotonta tallentaa arvioon se taika, joka kirjassa on. Tai itse ainakin huomasin sen, sinällään juonessa ei ole mitään niin ihmeellistä... mutta nuo mitä kerrot lukukokemuksesta saivat hymyilemään, noin se minullakin meni - TAPUTUKSIA!

    mahtavia lainauksia, näköjään yksi samakin meillä :)
    ja kiitos linkityksestä.

    VastaaPoista
  3. Susa, minä olisin takuulla ottanut samat lukunäytteet;-) Mielettömän hyvä arvostelu, joka innoittaa minut hankkimaan tämän kirjan itselleni. Tosin kuittaan sen sitten sinulle tänne, en vie blogiin, sillä tähän ei ole enää mitään lisättävää. Minun tuli niin kuuma ja olet aivan oikeassa: Tämä on kirja minulle!

    Mitähän Lumimies tuumaa kun toivon KIRJAA joululahjaksi...

    Kiitos vinkistä sekä upeasta esittelystä!


    VastaaPoista
  4. Vapaus on kyllä hieno kirja, minullakin takuulla yksi vuoden top 10:een päätyvistä romaaneista. Jotenkin sellainen, joka jää mieleen elämään. Minulla tämän lukemisesta on jo muutama viikko, mutta Berglundit ovat voimakkaina mielessäni.

    Siksi lähetänkin Linnealle terveisiä, että lue ihmeessä tämä. Tai siis taidat joka tapauksessa lukea. :) Mutta, vaikka kirja juonensa ja teemojensa puolesta tuntuu samanlaiselta kuin monet muut, on Franzenilla joku ihmeellinen ja eri tavalla tarkkanäköinen taito kirjoittaa jotain ainutlaatuista, jotain suurta.

    Susa kirjoitit tästä hienosti. Ja kiitos linkityksestä. <3

    VastaaPoista
  5. Voi ei, teidän ihanien blogistien arvioiden takia tämä on kyllä pakko lukea! Tulee sellainen tunne, että tämä on jotain ihan erilaista ja vielä parempaa, kuin mitä osaa odottaakaan. Kiitos Susa!

    VastaaPoista
  6. Voi ei, olin just päättänyt jättää tämän sittenkin väliin, mutta enhän mä tämän luettuani enää voikkaan!

    Aplodit myös sulle Susa, ehtispä pian päästä taputtamaan Vapaudellekin.

    VastaaPoista
  7. Hitsit, nyt sä sitten teit sen - minä jolla ei ole koskaan aikaa lukea päädyin tekemään tästä varauksen kirjastoon. :p

    VastaaPoista
  8. Uskaltaudun varmaan jossain vaiheessa tämän kimppuun, mutta varmasti vähän myöhemmin vasta.

    Jotenkin ei houkuta aiheeltaan, mutta sitten taas kiinnostaa lukea, kun moni on kehunut kovasti.

    VastaaPoista
  9. Linnea:Tämä on siitä jännä, että vaikka aihe on tietyllä tapaa tuttu kuin monessa muussakin tämänkin vuoden kirjassa, niin silti tämä oli vain niin erityinen!

    anni.M: Siis nimenomaan! On tosi mahdoton tuoda jotenkin itse esille sitä kirjan taikaa niin selitettynä, että kirjaa lukematon tajuaa jujun. Liekkö se vain on tuo Franzen niin taituri kirjoittamaan, että se taika selviää vain itse lukemalla ;)

    Leena Lumi:Kerro sitten kun olet tämän saanut ja lukenut, että mitä mietit. Minusta tämä vaan on niin sinun kirjasi, että melkein pääni pistäisin pantiksi ;)

    Katja: Minulla oli ihan melkeinpää fyysisestikin jäytävä ikävä tämän kirjan maailmaan, Berglundien pariin sen pari päivää tosi voimakkaana. Yhä heitä mietin ja sitä, miten hieno kokemus Vapaus olikaan.

    Maria: Tässä kirjassa on niin monenlaisia mielenkiintoisia juttuja, hienouksia, että uskon tämän kyllä olevan monen muunkin Kirja.

    Erja: Oi, lue ihmeessä jos käsiisi saat!!

    Sarita: Jee, tule sitten kertomaan kun olet lukenut, että mitä pidit!

    Mari A.:Niinhän se on, että vaikka kuinka joku kirja on kehuttu ja ylistetty, ei se kuitenkaan ole kaikkien kirja. Esimerkiksi Rakkauden aikakirja on hyvä esimerkki täällä blogistanissa, miten osa ylisti ja osa ei vain lämmennyt. Jos tämä ei aihepiiriltään kiinnosta, niin tämä on toki aikamoinen järkäle alkaa vähän vastentahtoen lukemaan, mutta kyllä se alku aika pian varmaan näyttää, onko kirja omaan makuun.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)