Alkuteos: Kartography 2002
Kustantaja: Gummerus 2011
Suomentanut: Kristiina Drews
Sivuja: 392
Kuinka mitata rakkautta? Kuinka erottaa se itsekkyydestä? Ajatella kaikkia niitä tulevaisuuksia jotka olisivat voineet olla, menneisyyksiä joita emme koskaan ymmärtäisi, kaikkea mitä me nykyisyydessä salaamme toisiltamme että itseltämme - ja niitä tulevaisuuksia jotka yhä voisivat toteutua. Onko rakkaus vahvin, kun se pitää kiinni, vai kun se päästää otteestaan?
Levoton, väkivaltainen, sykkivä Karachin kaupunki luo taustan kahden pakistanilaisnuoren jo vauvana syntyneelle siteelle. Karim ja Raheen, ystävyyyden toisiinsa kietomat nukkuvat nikama nikamaa vasten, hämmentävät muita puhumalla anagrammein ja eivät osaa kuvitella elämää ilman toisiaan. He eivät osaa pelätä Karahcin levottomuuksia, joista heidän vanhempansa tuntuvat niin usein olevan huolesta suunniltaan. Tietynlaista turvallisuutta ja etuoikeuksia tuo kuuluminen ns. parempaan väkeen, eliittiin. Heille ristiriitojen repimä Karach on kuitenkin koti, jonka kaduilla ei ole nimiä, vaan syvempi selitys.
Tällä kujalla ei ole nimeä, se on kuja joka lakkaa olemasta kun kuu katoaa taivaalta, mutta kuja se on silti, ja se kertoo Karachista paljon enemmän kuin mikään reittikartta.
Heidän vanhempansa jakavat myös keskenään pitkän ystävyyden, josta nuoret eivät kuitenkaan tunnu tietävän aivan kaikkea. Kun Karim kiinnostuu melkein pakkomielteisesti kartoista ja niiden piirtämisestä, Raheen aistii jo ilmassa muutoksen tunnun, mutta ei vielä tiedä minkälaisen. Väkivaltaisuudet lisääntyvät Karachin kaduilla ja laukaisevat käyntiin myös tapahtumaketjun, jonka johdosta Karimin perhe muuttaa Lontooseen pakoon levottomuuksia. Se, minkä piti olla iäti, olikin nyt väkisin erotettu ja Raheen perheineen hyvästelee itkevän Karimin perheineen lentokentällä.
Yhtäkkiä se, mikä heitä ennen yhdisti, tuntuukin erottavan heidät. Karach. Vuosien kuluessa heidän yhteydenpito vähenee ja vahva ystävyys alkaa olla enää etäinen muisto menneestä. Kuitenkin molempien sydämessä kytee yhä se liekki, jonka lämmössä he saivat nauttia ja iloita lapsuuden ja nuoruuden. Lopulta eräänä kesänä, kun etniset levottomuudet leviävät entistä voimakkaammin Karachin kaduille, heidän on pakko kohdata toisensa. Mutta mikään ei tunnu enää olevan ennallaan, niin heidän välillään kuin rakkaassa Karachissakaan. Kun vanhojen salaisuuksien ja vaiettujen tunteiden vyyhti lähtee purkautumaan, heidän molempien on pakko kohdata totuus. Niin Karimin kuin Raheenin sekä heidän vanhempien historia näyttäytyy hyvin erilaisena kuin koskaan ennen ja lopulta jäljelle jää kysymys siitä, mikä meille on todella tärkeintä.
Kaunis, koskettava, leikittelevä, elävä, lohdullinen, pakahduttava. Sitä kaikkea on Kamila Shamsien Kartanpiirtäjä ja siltikään noilla sanoilla ei voi kuvata kaikkea sitä, mitä tarina sisällään pitää. Tämä on ensimmäinen lukemani Shamsien kirja ja ihastuinkin hänen tyyliinsä kirjoittaa jo kirjan ensimmäisillä sivuilla. Shamsien ote sinällään kirjamaailmassa tuttuun tarinaan ihmiskohtaloista lähi-idän levottomuuksien keskellä on jotenkin uusi ja virkistävän erilainen. Karimin ja Raheenin perheet kuuluvat tietyllä tapaa paikalliseen eliittiin ja jo se luo puitteet erilaiselle tarinalle. Väkivaltaisenkin Karachin arki on nimittäin paremmissa oloissa eläville usein yllättävän normaalia ja hyvää. Nuoret viettävät onnellisia päiviä yhdessä aikaa viettäen, autolla katuja kruisaillen musiikin soidessa. Vaikka väkivaltaisuudet ja levottomuudet ovat usein läsnä taustalla ainakin, ne eivät kuitenkin luo liian syvää säröä nuorten turvallisuuden tunteeseen. Toisaalta he ovat niin tottuneet Karachin eloon, että se mikä ulkopuolisesta olisi pelottavaa, on heille arkea. Jossain vaiheessa kuitenkin se huoleton lapsuus ja nuoruus loppuu, kun hekin joutuvat kohtamaan levottomuuksien ilmentymiä omin silmin. Levoton, sykkivä Karachi on kuin uinuva tulivuori, joka yhtäkkiä ryöpsäyttää kaduilleen väkivallan kuin tulisen laavan. Joskus kuitenkin suurin sota käydään ihmisten mielissä.
Tarina rakentuu palapelimaisesti erityisesti niin Karimin ja Raheenin nuoruudesta 13-vuotiaina, ajasta seitsemisen vuotta myöhemmin sekä heidän vanhempiensa merkittävistä tapahtumista 70-luvulla. Hetkittäin menin sekaisin varsinkin noissa vanhempien historiaan liittyvissä osuuksissa, että kuka oli kukakin ja teki mitäkin, mutta en kokenut sen kuitenkaan vaikuttavan mitenkään korostetun häiritsevästi lukukokemukseen onneksi. Ja kaikki tuo hetkittäinen haparointi palkittiin vielä kirjan loppu puolella kun tarinan monet langanpäät sidottiin niin hienosti yhteen, vaikutuin aika tavalla! Kartanpiirtäjä on erittäin vahva tarina ystävyydestä poikkeuksellisissa oloissa, mutta myös ääni ihmisyydelle erilaisten rajojen sisällä ja niiden ulkopuolellakin.
Voivatko enkelit nukkua selätysten?
Jos eivät voi, kuinka he kadehtivatkaan meitä ihmisiä!
Kartanpiirtäjän ovat lukeneet myös ainakin Mari A., Zephyr, anni.M ja Sanna!
PS: Ja hienolle tarinalle on saatu kyllä todella upea kansikin, kuin taideteos!
4/5
Tämä vaikuttaa kyllä moniulotteiselta, hienolta ja kauniiltakin kirjalta - ihmiseen uskovalta. Kartanpiirtäjä on omassakin hyllyssäni, joten täytyy jossain vaiheessa lukea.
VastaaPoistaSusa, hyvin samatunnelmaisena tulee oma kokemukseni Shamsien kirjasta vuoden alussa.
VastaaPoistaMinulla oli mukana vertailu, koska olen lukenut Poltetut varjot, mikä jätti mieleeni maailmankaikkeuden vaikuttavimman kirjan aloituksen. Nämä kirjat molemmat yhdessä vain vahvistavat käsitystäni siitä, että Shamsie osaa kirjoittaa lumovoimaisesti.
ihanaa, että sinäkin ihastuit näin kovasti! harvinaisen yksimielisiä olemme bloggareina olleet tästä :) itsekin huomasin tuon, että henkilöissä meinasi mennä sekaisin takautumissa varsinkin, mutta loppu palkitsi. Shamsie on kirjoittanut aika monta kirjaa, toivottavasti lisääkin suomenettaisiin.
VastaaPoistaKansi on todella kaunis!
Katja: Tässä on tosiaan aika moniulotteinen tarina ja luulen, että siksikin useampi keskenään erilainenkin lukija saa tähän hyvin tarttumapintaa!
VastaaPoistaLeena:Minua nyt ihan harmittaa, etten ole vielä lukenut Poltettuja varjoja, sillä moni sitä on kehunut. Toisaalta myöhäistäkös tässä, luen vaikka alkuvuodesta :)
anni.M: Se miten Shamsie selitti ne kaikki menneisyyden jutut, oli niin hienoa, koskettavaa!
Tämä on kyllä näin jälkeenkinpäin yksi tämän vuoden parhaita ja mieleenpainuvimpia lukukokemuksia. Shamsie kirjoittaa upeasti:) Odotan, että luet myös Poltetut varjot!:)
VastaaPoistaVoi että, tätä on niin kehuttu. Kuten myös Shamsien ensimmäistä teosta, olen molemmat ostanut itselleni luettavaksi, mutta vielä ei ole ollut niiden hetki. Alunperin minun piti ottaa ne mukaan tänne joululomalle, mutta en saanut enää kirjakiloja matkalaukkuun mahtumaan.
VastaaPoistaOlen hulluna palapelirakenteisiin, kuten tiedät. :)
Itse olen lukenut Shamsielta Poltetut varjot, ja odotan sitä kovasti. Tämä kirja löytyy myös erään lähipiirini lahjapaketista jouluna! ;)
VastaaPoistaTämä oli hieno kirja ja jännää siinä oli erityisesti se, miten siinä kuvattiin Karachia. Siis kaupunkia kuvattiin lähinnä niin, että siellä ei oltu, vaan se eli muistoissa ja mielessä. Ja kartassa.
VastaaPoistaHieno kirja.
Oli muuten pakko käydä googlettamassa, että onko Pakistan lähi-itää, kuulostaa niin kaukaiselta maalta, että voisi olla lähellä. Näköjään se laajalla mittakaavalla on =)
VastaaPoistaOlipa kiva lukea vielä yksi myönteinen arvio tästä kirjasta, ja vielä sellaiselta, jolle tämä oli eka Shamsie. Minäkin aion tämän lukea jossakin hyvässä välissä - se on ollut suunnitelmissa jo muutaman kuukauden. :) Ja olen samaa mieltä kannesta: se on upean kaunis!
VastaaPoistaKatselin itsekkin juuri toissapäivänä tätä kirjaa kirjakaupassa, pitääkin varmaan joulunjälkeen käydä hakemassa.
VastaaPoistaSanna: Pidin tästä niin paljon, että ehdottomasti aion lukea Poltetut varjot nyt tulevana vuonna!
VastaaPoistaHanna:Palapelirakenteet kirjassa ovat niin kiehtovia ;)
Katri: Tämä on kyllä erittäin upea lahjakirja, niin sisäisesti kuin ulkoisesti ;)
Mari A.:Totta! Kiehtova, sykkivä Karachi tuli todeksi enemmän päähenkilöiden muistoissa, puheissa, ajatuksissa mitä konkreettisesti vaikka tuoksuina, näkyinä jne.
No, ehkä lähi-itään sijoittuminen on vähän siinä ja siinä, mutta ymmärtänette kaikki pointin mitä sillä takaa hain?
Karoliina:Kiva kuulla sitten sinun ajatuksiasi tästä!
Jenni:Hae ihmeessä, tämä kirja on ihana saada omaankin hyllyyn kyllä.