perjantai 27. tammikuuta 2012

Kaarina Davisin haastattelu

Kaarina Davis kotonaan Alhonlahdessa upean luonnon ympäröimänä

Tausta tälle haastattelulle löytyy blogistani Irti oravanpyörästä -arvostelun yhteydestä, tästä linkistä. Kaarinan tarkemman esittelyn puolestasi löydät hänen omilta blogisivuiltaan täältä. Kun minulle tarjoutui mahdollisuus Irti oravanpyörästä teoksen lukemiseen ja sen yhteydessä Kaarinan haastatteluun, se kaikki tuli minulle erittäin hyvään hetkeen oman elämän kannalta. Koitan kovasti omassa elämässäni pohtia asioita, jotka tuovat tarpeetonta stressiä tai vievät voimavaroja. Erityisesti sitä, kuinka omassa arjessa voin hiljentää ja keskittyä niihin olennaisiin ja tärkeisiin asioihin. En ole tällä hetkellä työelämän oravanpyörässä, mutta sekin aika koittaa tänä vuonna kun poikaseni lähtevät hoitoon ja minä palaan työelämän haasteisiin. Kaarinan filosofia Irti oravan pyörästä -teoksen taustalla on hyvin laaja-alainen eikä missään nimessä keskity vain siihen, kuinka irroittautua työelämän oravanpyörästä. Kaari kertoo kirjassa oman tarinansa, kuinka hän pystyi omassa elämässään luopumaan turhasta ja saamaan tilalle onnellisuutta ja harmoniaa. Sain itse kirjasta paljon vinkkejä ja ajatuksia siihen, miten minä pystyn omaa arkeani tarkkailemaan tavalla, jonka tavoitteena on pyristellä irti erilaisista oravanpyöristä elämässäni, sillä niitä löytyy ihmisellä yllättävistäkin paikoista. Nyky-yhteiskunta suorastaan tönii ihmistä kohti materialistisempaa, suoristuskeskeisempää elämistä, jossa lopulta inhimillisyydellä voi olla pieni sija. Ihminen täyttää elämänsä asioilla, jotka loppujen lopuksi vain kuormittavat hänen olemistaan. Halutaan koko ajan lisää ja enemmän, ilman että pysähdytään miettimkään mitä todella tarvitsemme. Toisaalta merkittävä tekijä on työelämän raaistuneet vaateet suorastaan yli-ihmisestä, jonka pitää jaksaa painaa pitkää päivää. Iltalehtien lööpit ovat varsinkin viime aikoina kertoneet monista surullisista tragedioista ja väkisin tulee mieleen, kuinka moni niihin päätyneistä teoista on ajettu jo niin selkä seinää vasten, ettei enää vain jaksa? Mistä syntyy se ajatus, että ihmisen pitää oman jaksamisen uhalla suorittaa niin henkilökohtaisessa kuin työelämässä? Toisaalta liian moni ihminen itse ajaa itsensä pisteeseen, jossa arjesta tulee elämisen sijaan selviytymistä. Ihminen unohtaa olevansa lopulta itse se aktiivinen toimija elämässään ja sen sijaan heittäytyy yhteiskunnan uhriksi. On helpompi syyttää kaikesta muita ja yhteiskuntaa kuin myöntää, että monessa asiassa me oikeasti hyvin pitkälti olemme oman onnemme seppiä.

Irti oravanpyörästä- arvostelun yhteydessä kerroin, että Kaarina vastailee haastattelussa mielellään myös lukijakysymyksiin ja kysymyksen lähettäneiden kesken arvotaan yksi Irti oravanpyörästä- teos. Kiitokset kaikille kysymyksen lähettänelle, tällä kertaa onni suosi J-M:ä Porvoosta, saat kirjan ensi viikolla! Tässä siis vihdoin Kaarinan haastattelu kokonaisuudessaan:


1. Jos haluaa nuorena irrottautua työelämän oravanpyörästä (muuttaa omaan taloon ja elää osin omavaraisesti), onko sinulla siihen mahdollisesti neuvoa, miten tuo voisi olla mahdollista? Onko mielessäsi vinkkejä tai ajatuksia, muuta neuvoa kuin raataa töissä ensin vuositolkulla, jotta saa rahat millä ostaa oma tupa ja pihamaa? (Lukija)
Suosittelen lukemaan kirjani Irti oravanpyörästä sekä kotisivuiltani Usein Kysytyt Kysymykset.

Irti oravanpyörästä -teoksen esittely Kaarina Davisin nettisivuilla 
Usein kysytyt kysymykset

Niissä pohdiskelen juuri näitä asioita. Ehkä olennaisinta on kiinnittää huomiota kysymyksenasetteluun: ”muuttaa omaan taloon” ja ”ostaa”. Tarvitseeko meidän aina omistaa ja ostaa asioita? Oravanpyörästä pääsemiseksi ei tarvitse olla omaa tonttia ja tupaa. Haluamme paljon asioita. Ne ovat eri asioita kuin mitä tarvitsemme. Elinolosuhteemme ovat usein aika hyvät jo nyt, niitä kannattaa vaan viritellä ja tuunata hiukan: asettaa kohtuullisempia tavoitteita ja nähdä kompromissien tarjoamat huikeat mahdollisuudet. Vuokralla asuminen nähdään usein jotenkin huonona vaihtoehtona. Vuokralainen on kuitenkin hyvin vapaa. Omaisuus ja velka ovat rasitteita. Aina pitää miettiä korjauksia, kunnostuksia, kuluja, riskejä ja vakuutuksia jne. ja on eräällä tavalla varsin sidottu paikkaan ja muistoihin. Mitä vähemmän omistaa, sen vapaampi on. Se on todellista rikkautta. 

Esimerkiksi kerrostaloasuminen vuokralla puutarhapalstoineen on hyvä vaihtoehto. Viljelypalstan vuokraus ei maksa kuin muutaman euron vuodessa, lähimetsästä ja järvistä saa käytännössä ilmaiseksi ruokaa, kansalaisopistot (tai ystävät ja sukulaiset) opettavat puuttuvat taidot. 
Elämä muuttuu mielenkiintoiseksi seikkailuksi, kun oppii uusia taitoja ja tapoja nähdä elämää. Ei ole tarvetta suurelle irtiotolle, jos elämä (ja työ) muuttuu mielekkääksi ja mielenkiintoiseksi. Elämän yksinkertaistaminen ja hidastaminen onnistuu niin kaupungissa kuin maalla, vuokra-asunnossa kuin omassa talossa. Konsteja on juuri niin monta kuin on ihmistäkin. Vain luovuus ja mielikuvitus ovat rajana.

2.Kirjasi ovat rohkaisseet varmasti monia tekemään isoja muutoksia elämässään - tai ainakin harkitsemaan niitä. Minkä verran saat lukijapostia, jossa kysytään ihan suoraa neuvoa käytännön asioihin liittyen? Esim. kasvimaan hoidosta, remontista tai raha-asioista. Ja oletko vastaillut? Kun kirjasi lukee, tulee helposti sellainen tunne "kuin tuntisi sinut", ja varmaan moni siksi kokee sinut helposti lähestyttäväksi. (Lukija)
Lukijapostia tulee paljon. Kiitos lukijoilleni! En pysty vastaamaan kaikille yksityiskohtaisesti. Siksi yritän koostaa kysymyksistä Usein Kysyttyjä Kysymyksiä ja blogikirjoituksia, jotta mahdollisimman moni saisi yksityiskohtaisempaa tietoa kysymyksiinsä.

3.Miten ohjeistaisit toistaiseksi lapsetonta pariskuntaa "irti oravanpyörästä" elämän tyyliin. Lapsia haluaisimme muutaman vuoden sisällä, velkaa eikä lainaa ole, asumme vuokralla. Millaisia olisivat tärkeimmät piirteet johon kiinnittää huomiota ennen lapsia? (Lukija)
Mielenkiintoinen kysymys! Isot ja tärkeät elämänmuutokset vaativat aikaa. Hyvä, että mietitte niitä jo nyt. Mitkä ovat teille tärkeitä arvoja ja tavoitteita? Monet haaveilevat pääsevänsä ”irti oravanpyörästä”, mutta he eivät ole selkeästi määritelleet itselleenkään mitä se heille tarkoittaa. Silloin oravanpyörästä irrottautuminen on vaikeaa, jos vain haaveilee ja ajelehtii. Pitää olla suunnitelmia. Mitä ”irti oravanpyörästä” tarkoittaa itse kullekin? Lyhyempiä työpäiviä? Alanvaihtoa? Mahdollisuutta hoitaa lapsia kotona? Työskentelyä kotona? Mahdollisuus kävellä ja pyöräillä työpaikalle, kouluun, tarhaan ja palveluihin? Oppia elämään luonnonläheisemmin ja ekologisemmin? Löytää ja luoda ympärilleen lähiyhteisö, joka auttaa ja tukee? Kun selkeät tavoitteet ovat tiedossa, pitää pienin askelin luoda sellaista elämää, joka heijastelee omia arvoja. Nykyelämä ei ole yksinkertaista ja helppoa. Lasten kasvattaminen ei ole yksinkertaista ja helppoa. Lasten myötä elämän prioriteetit muuttuvat täysin. Uskon, että elämää kannattaa yksinkertaistaa ja tasapainottaa. Mikä elämässä on tärkeintä?

Keskustelin erään äidin kanssa elämän yksinkertaistamisesta ja kohtuuteen tyytymisestä. Heidän perheellään on selvät pelisäännöt. He elävät vapaaehtoisesti vaatimattomammin. Esimerkiksi lapsella on sellaiset lelut, jotka ovat kestäviä ja niitä on sen verran vähän, että ne mahtuvat siististi yhteen laatikkoon. Lapsi arvostaa lelujaan ja ne ovat sellaisia, että hänenkin lapsensa voivat niitä sitten aikanaan käyttää. Ongelmaksi ovat muodostuneet juhlapäivät ja sosiaaliset kuviot. Vanhemmat ilmoittavat vieraille, että emme tarvitse leluja. Lapsi on kuitenkin isovanhempiensa ainoa lapsenlapsi, kummiensa ainoa kummilapsi, parhailla kavereilla ei ole vielä lapsia, joten kielloista huolimatta he kantavat lapselle armottoman kasan turhia leluja. Toisaalta lapsi juttelee koulussa kavereidensa kanssa ja vertaa perheiden elämäntapaeroja ja kyselee vanhemmiltaan: ”Ollaanko me köyhiä?”. Toisin sanoen perhe pärjäisi mainiosti mutta ongelmat ja paineet tulevat kodin ulkopuolelta. Muiden on vaikea kunnioittaa heidän elämänarvojaan.

Ekologiset asiat nousevat tärkeiksi lasten syntymän myötä. Meidän pitäisi jättää maapallo seuraavalle sukupolvelle, eli omille lapsillemme, paremmassa kunnossa kuin millaisena sen saimme. Meidän pitäisi nähdä ainakin viiden seuraavan sukupolven yli. Mielestäni tärkeimmät elämän eväät lapselle on hyvä, terve itsetunto, rakastavat ja huomaavaiset vanhemmat, turvallinen ja lämmin koti. Emme tarvitse aineellisten asioiden pönkitystä, kun elämme henkisesti rikasta elämää.

4. Suosittelisitko kirjoja (mieluiten suomeksi) jotka käsittelevät "irti oravanpyörästä" aihetta tai muita sinuun vaikutuksen tehneitä kirjoja. (Lukija)
Kirjoitin Irti oravanpyörästä–kirjan, koska mistään ei löytynyt tätä aihetta käsittelevää kirjaa. 
En osaa suositella mitään tiettyjä kirjoja, vaan suositan lukemaan mahdollisimman paljon kaikkea erilaista. Luen kaikenlaisia kummallisiakin kirjoja. Ystäväni pyörittelevät päätään ja sanovat: ”mitä sinä nyt tuollaista luet?!” Mielestäni on tärkeää avata mielensä kaikenlaiselle uudelle ja lukea kirjoja, joita ei koskaan ajattelisi lukevansa. Näin ylittää omat sisäiset muurinsa ja oppii näkemään asioita eri näkökulmista. Esimerkiksi elämänkerroista oppii eri ajattelutapoja, joiden avulla on helpompi tehdä omaan elämään kaipaamiaan muutoksia.

Kun lakkaa lukemasta (ja tekemästä) sitä mitä kaikki muutkin lukevat (ja tekevät), tai olettavat sinun lukevan (tai tekevän), tapahtuu jännittäviä asioita!

5. Mikä on suurin positiivinen asia, jonka kaksi kirjoittamaasi teosta ovat tuoneet elämääsi vai pystyykö suoraan osoittamaan, että jotkut asiat ovat suoraan seurausta niistä?
Positiivisia asioita on paljon. Ei voi mainita vain yhtä. Kirjojen julkaisu on ollut osoitus siitä, kun alkaa suhtautua luottavaisesti elämään, se saa yllättäviä käänteitä. Kyselin aikoinaan ystäviltäni neuvoa mille alalle minun kannattaisi hakeutua. Mikä olisi minulle luonteva ala? Minut nähtiin ikuisena hoitajana. Kukaan ei osannut neuvoa. En itsekään nähnyt rakkaassa harrastuksessani kirjoittamisessa (laajassa kirjeenvaihdossa) ratkaisuja. Jouduin hakemaan pitkään uutta elämänsuuntaa.

Jokin aika sitten koulukaverini vuosien takaa soitti ja kyseli kuulumisia. Kun hän kuuli mitä touhuan nykyään, hän tokaisi: ”Niinpä tietysti, olisihan se pitänyt arvata. Koulussa kirjoitit luentomuistiinpanojen lisäksi aina vähintään kahta kirjettä samaan aikaan. Olit aina kirjoittamassa.” Olen oppinut, että usein lähellä olevat, itsestään selvät ja rakkaat asiat tarjoavat ratkaisuja.
Tiedän helpottaneeni monen ihmisen elämää ja edesauttaneeni jollakin tavalla ihmisten ja luonnon hyvinvointia. Olen saanut paljon uusia ystäviä, iloa, voimia, mielenkiintoisia tilaisuuksia ja tarjouksia. Pystyn työskentelemään kotoa käsin ja saan elantoa. Tunnen tehneeni jotain suurempaa, jotain mihin en uskonut yltäväni. Se on muuttanut suhtautumistani elämään. Nyt on helppoa uskoa, että kaikki on mahdollista.

6. Missä toivoisit näkeväsi itsesi kymmenen vuoden kuluttua?
Luonnon keskellä. En osaa ajatella niin kauas. Yritän elää tätä päivää mahdollisimman täydesti. Eihän sitä tiedä elänkö edes kymmenen vuoden päästä (ainakin silloin olen varmasti luonnon keskellä). Toivon että olen voinut esimerkilläni vaikuttaa suhtautumisessamme elämään. Että näkisimme jatkuvan kasvun kestämättömyyden. Että näkisimme itsestään selvän, aivan nenämme alla olevan onnen: luonnon. Meidän pitäisi varjella sitä kaikin keinoin.

7. Mikä on mielestäsi oravanpyörässä elävän nyky-ihmisen suurin kompastuskivi mielekkään elämän tavoittelussa?
Niitä on paljon. Kiire, päämäärättömyys, itsekurin puute, mukavuudenhalu, kyvyttömyys kestää sosiaalista painetta, pelot. Käsittelemme tunteitamme huonosti. Haemme lohtua, korvikkeita ja ratkaisuja materiaalisista asioista. Emme näe mitä meillä jo on, vaan sen mikä meiltä (mukamas) puuttuu. Mietimme liikaa mitä muut ajattelevat tekemisistämme. Odotamme ulkopuolelta (esimerkiksi yhteiskunnalta) apua, emmekä itse kääri hihoja. Unohdamme sen tärkeän tosiasian, että kuolemme jonain päivänä. Elämme kuin meillä olisi toinen elämä jossain varalla.

8. Suunnitteletko tai kirjoitatko jo uutta teosta, ovatko lukijasi toivoneet sinun pureutuvan uuden teoksen myötä johonkin tiettyyn aiheeseen?
Kyllä, suunnittelen ja kirjoitan. Lukijani ovat toivoneet kuulevansa lisää elämästä Alhonlahdessa ja sen suuntaista tekstiä yritän koostaa. Blogikirjoituksissani tulen antamaan jatkossa enemmän elämänhallintavinkkejä luonnonläheisempään, ekologisempaan ja yksinkertaisempaan elämään.

Lämmin kiitos Kaarinalle haastattelusta! Ihania talvipäiviä sinne Alhonlahteen!



11 kommenttia:

  1. Oli mukava lukea tämä haastattelu, joka antaa paljon ajattelemisen aihetta. Uskon, että itse kunkin elämänlaatu paranisi, jos edes pienesti pyrkisi irti siitä ainaisesta kiireestä ja oravanpyörästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Ei tarvitse tehdä välttämättä isoja muutoksia niin elämänlaatu voi huomattavasti jo parantua.

      Poista
  2. Kiitos, tämä oli ihana haastattelu :)
    -Eva-

    VastaaPoista
  3. Hieno haastattelu, ja kiinnostavia ajatuksia! Vaikka olen tosiaan kirjan lukenut, tästä sai paljon uutta.

    VastaaPoista
  4. Kiitos hyvästä haastattelusta Susalle sekä Kaarinalle. Kiinnostavia ajatuksia!
    - Hannele

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Hannele, kiva jos tästä oli iloa ja heräsi uusia ajatuksia!

      Poista
  5. Toisin kuin Kaarina D. tässä sanoo, aihetta käsittelevää kirjallisuutta on mielestäni paljon. Tässä yksi http://leenalumi.blogspot.com/2010/08/pysahdy-olet-jo-perilla.html

    Ja hyllyssäni odottaa jo toinenkin ja kuinka monta olenkaan lukenut ennen blogia.

    Se, mikä tässä haastattelussa nyt erotti Davisin mielipiteet tai tyylin aikaisemmista oli konkreettinen ote, miten elää, että ei olisi oravanpyörässä eli vaihtoehtona vaikka vuokralla asuminen, mikä ei Suomessa ole koskaan saanut sitä suosiota kuin muualla maailmassa.

    MINÄ tekisin kaiken, kuten Davis sanoo, mutta meidän perheen Järki vastustaa. Haluaisn myydä koko ison talon puutarhoineen pois ja lähteä loppuelämäksi Eurooppan kiertolaiseksi. Asua vähän aikaa Englannissa, Irlannissa ja vaikka jossain Salzburgin lähelläkin, mutta Järki eli Lumimies haraa vastaan. Koen usein suorastaan pakokauhua siitä, että olsimme koko ikämme vain tämän rakkaan, mutta raskaan kivitalon ylläpitäjiä...Olin ajatellut vähän muuta.

    Minusta näitä kirjoja tarvitaan aina. Joku kommentoi minulle johonkin elämäntapa tai -valintakirjaan, että kyllähän näitä on ja kuka näitä tarvitsee. No, näitä todellakin tarvitaan, sillä ihminenhän ei huomaa juuri itsestäänselvyyksiä ellei niitä kiikuteta ihan kasvojen eteen.

    Kunpa olisin lokin huuto ja meri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten, että tavallaan samaa filosofiaa tarjoavia kirjoja on tarjolla, eli kirjoja missä kehoitetaan ihmistä kuuntelemaan sisintään, rauhoittumaan jne. Tällaista tosielämään sijoittuvaa yhden ihmisen tarinaa ei ole tainnut olla tai en muista ainakaan. Tai juuri tuo mitä mainitsit, että tässä kirjassa on hyvin konkreettinen ote siihen, miten voi irrottautua oravapyörästä tai ainakin jossain määrin rauhoittaa elämäänsä.

      Niinhän se elämä tahtoo usein mennä, että huomaamme elävämmekin toisenlaista unelmaa mitä kuvittelimme aikanaan ja vaikka sekin on rakasta unelmaa, voi siinä silti olla omat raskaatkin piirteensä.

      Poista
  6. kiitos Kaarina - mahtava haastattelu - vielä kun uskaltaisi hypätä pois tästätehokkusjokapäivätuotatöistä..-halit !Kirsi

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)