Maarit Verronen: Normaalia elämää

Maarit Verronen: Normaalia elämää
Kustantaja: Tammi  2009
Sivuja: 155

-Jatketaanpa sitten, ja sinä pidät huolen, etten minä tule kovin pahasti kiduttaneeksi tai vammauttaneeksi ketään. Jos olisit oikein rehellinen, raportoisit minusta eteenpäin, mutta etköhän sinäkin olen niitä, joilla oma ura on etusijalla.
Jelisa nipisti itseään. Hän ei ollut varma oliko juuri kuullut Pirjo S:n sanovan tuon kaiken.

Maarit Verrosen Normaalia elämää tarjoilee lukijalleen tilanteita, jotka vaikuttavat ulospäin suorastaan tylsän normaaleilta, mutta ovatkin pinnan alla tarkkanäköisiä ja paikoin absurdeja kertomuksia ihmisistä erikoisissa tilanteissa. Ennen kaikkea se pureutuu ihmisen käsitykseen siitä, mikä on normaalia ja mikä ei, kun epänormaalista tulee puistattavalla tavalla normaalia. Vai miltä kuulostaa veljekset, jotka käärivät kuolleen äitinsä lakanan alle piiloon ehtiäkseen viedä arvokasta omaisuutta itselleen jemmaan vain perintöveron välttääkseen? Tai duunari, joka löytää lautapaketista silpoutuneen ruumiin, mutta poliisin sijaan soittaakin iltapäivälehdille? Tai entä kun parisuhteessa ainoa mikä enää kotiin tullessa kiinnostaa, on se että onko puoliso muistanut ruokkia kalat?

Verrosen kirjassa ihmisten kohtaamissa tilanteissa korostuu yhteiskuntamme vitsaus, kun oman edun ja maallisen mammonan tavoittelu ajaa oikeudenmukaisuuden sekä rehellisyyden ohitse niin, että hitaampia heikottaa. Verrosella on selvästi vahva kyky sinänsä pienieleisen mutta tarkkanäköisen proosan muodossa peilata ihmistä monelta kantilta. Pintapuolisesti ja nopeasti luettuna voi tulla jopa tunne, että mikä tässäkin nyt oli se idea, mutta novelleiden älykkyys piilee niiden tarkkanäköisyydessä sekä todella vahvassa jälkimaussa sekä, sillä se iskee lujaa. Näitä tarinoita ei siis kannata lukea putkeen ja hosuen, vaan antaa vähän aikaa mielen makusteluun. Ymmärtääkseni Verronen on kirjoittanut paljon dystopiaan liittyviä teoksia, mutta tämä novellikokoelma nojaa vahvasti juuri tähän hetkeen ja toimii kyllä aika oivaltavan yhteiskuntakuvauksenakin. Niin voimakkaasti se heijastelee ilmiöitä, joiden keskellä mekin elämme: kyvyttömyys välittää toisista, itsekkyys, ahneus, muiden hyväksikäyttö, oman edun moraaliton tavoittelu. Verroselta on tulossa ensi kuussa Vanhat kuviot -novellikokoelma, jonka aion ehdottomasti lukea.

Novellit ovat jaettu neljään osaan: "Tähän kaikki pyrkivät", "Ei sillä enää ole merkitystä", "Ei kuulu kenellekään" sekä  "Muuten ei voisi olla". Nuo jaottelut kuvastavatkin hyvin tarinoiden luonnetta. Omat suosikkini novelleista ovat Hammaslääkäri, Hoitaja sekä Opettaja.

4/5

PS: Myös Booksy , Luru ja Jori ovat lukeneet Normaalia elämää ja tykänneet!