Maarit Verronen: Normaalia elämää

Maarit Verronen: Normaalia elämää
Kustantaja: Tammi  2009
Sivuja: 155

-Jatketaanpa sitten, ja sinä pidät huolen, etten minä tule kovin pahasti kiduttaneeksi tai vammauttaneeksi ketään. Jos olisit oikein rehellinen, raportoisit minusta eteenpäin, mutta etköhän sinäkin olen niitä, joilla oma ura on etusijalla.
Jelisa nipisti itseään. Hän ei ollut varma oliko juuri kuullut Pirjo S:n sanovan tuon kaiken.


Maarit Verrosen Normaalia elämää tarjoilee lukijalleen tilanteita, jotka vaikuttavat ulospäin suorastaan tylsän normaaleilta, mutta ovatkin pinnan alla tarkkanäköisiä ja paikoin absurdeja kertomuksia ihmisistä erikoisissa tilanteissa. Ennen kaikkea se pureutuu ihmisen käsitykseen siitä, mikä on normaalia ja mikä ei, kun epänormaalista tulee puistattavalla tavalla normaalia. Vai miltä kuulostaa veljekset, jotka käärivät kuolleen äitinsä lakanan alle piiloon ehtiäkseen viedä arvokasta omaisuutta itselleen jemmaan vain perintöveron välttääkseen? Tai duunari, joka löytää lautapaketista silpoutuneen ruumiin, mutta poliisin sijaan soittaakin iltapäivälehdille? Tai entä kun parisuhteessa ainoa mikä enää kotiin tullessa kiinnostaa, on se että onko puoliso muistanut ruokkia kalat?

Verrosen kirjassa ihmisten kohtaamissa tilanteissa korostuu yhteiskuntamme vitsaus, kun oman edun ja maallisen mammonan tavoittelu ajaa oikeudenmukaisuuden sekä rehellisyyden ohitse niin, että hitaampia heikottaa. Verrosella on selvästi vahva kyky sinänsä pienieleisen mutta tarkkanäköisen proosan muodossa peilata ihmistä monelta kantilta. Pintapuolisesti ja nopeasti luettuna voi tulla jopa tunne, että mikä tässäkin nyt oli se idea, mutta novelleiden älykkyys piilee niiden tarkkanäköisyydessä sekä todella vahvassa jälkimaussa sekä, sillä se iskee lujaa. Näitä tarinoita ei siis kannata lukea putkeen ja hosuen, vaan antaa vähän aikaa mielen makusteluun. Ymmärtääkseni Verronen on kirjoittanut paljon dystopiaan liittyviä teoksia, mutta tämä novellikokoelma nojaa vahvasti juuri tähän hetkeen ja toimii kyllä aika oivaltavan yhteiskuntakuvauksenakin. Niin voimakkaasti se heijastelee ilmiöitä, joiden keskellä mekin elämme: kyvyttömyys välittää toisista, itsekkyys, ahneus, muiden hyväksikäyttö, oman edun moraaliton tavoittelu. Verroselta on tulossa ensi kuussa Vanhat kuviot -novellikokoelma, jonka aion ehdottomasti lukea.

Novellit ovat jaettu neljään osaan: "Tähän kaikki pyrkivät", "Ei sillä enää ole merkitystä", "Ei kuulu kenellekään" sekä  "Muuten ei voisi olla". Nuo jaottelut kuvastavatkin hyvin tarinoiden luonnetta. Omat suosikkini novelleista ovat Hammaslääkäri, Hoitaja sekä Opettaja.

4/5

PS: Myös Booksy , Luru ja Jori ovat lukeneet Normaalia elämää ja tykänneet!

Kommentit

  1. Missä arvosana, kysyn vaan? ;D Vai loppuiko pisteiden anto alkuunsa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HUPS! :) Ei loppunut ei, vastahan mää vauhtiin alan päästä ;)

      Ehdottomasti 4/5

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin näistä vähän karmivista novelleista. Etenkin tuo Hammaslääkäri jäi mieleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googletinkin juuri sinunkin arviosi mukaan tuohon linkittelyyni!

      Nämä olivat kyllä jännällä tavalla karmivia, kun pintapuolisesti tosiaan moni tilanne näyttäytyi ihan tavallisena, esimerkiksi se Hammaslääkäri-juttukin. Jänniä tosiaan!

      Poista
  3. Jees, tykkäsin myös tästä. Verrosella on jonkin verran noita dystopioita mutta myös näitä nykyaikaan sijoittuvia dystooppisia/kyynisiä tarinoita (ja siellä täällä myös niitä toiveikkaampia tekstejä). Nämäkin ovat merkillisiä mutta hyvin voisin kuvitella muutamankin jutun käsiteltäväksi huomisessa Iltiksessä :)
    Ja juu, Hammaslääkäri oli pelottava...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ihan kiinnostaa dystopiatkin, eli varmaan tulee luettua Verroselta niitä selkeästi sellaiseksi luokiteltavia teoksia!

      Tällaiselle hammaslääkärikammoiselle erityisesti tuo Hammaslääkäri nosti kyllä ihokarvat pystyyn....;)

      Poista
  4. Kiva kun Verrostakin näkee blogeissa! :) En ole tainnut lukea häntä pariin vuoteen, mutta pidin todella paljon esim. Pieni elintila ja Kylmien saarten soturi -teoksista. Tämäkin pitää lukea joskus!

    VastaaPoista
  5. Minä en ole vielä lukenut Verrosta, mutta nyt kiinnostuin todella. Arkielämä, dystopia ja absurdius kiehtovat kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä kiehtova ja erilainen kokoelma, suosittelen!

      Poista
  6. Kiva kun muistutit tästä kirjasta. Olin ajatellut lukea juuri tämän Verroselta kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti mielessäni.

    VastaaPoista
  7. Vaihteeksi pahasti myöhässä... mutta siis, kivaa että tykkäsit tästä! Ja kiitos Vahvat kuviot -vinkistä, se pitää varmasti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä odotan kyllä suurella mielenkiinnolla tuota Verrosen uusinta!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)