sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Ian McEwan: Sovitus

Ian McEwan: Sovitus
Alkuteos: Atonement (2001)
Kustantaja: Otava 2002
Suomentanut: Juhani Lindholm
Sivuja: 381

Tyttö kulta, niin nuori ja viehkeä sä oot, 
vaan elämänkokemusta vailla, ja vaikka luulet
ett' on maailma jalkojesi juuressa,
se voi nousta ja astua päällesi

Eräänä kauniina kesäpäivänä vuonna 1932, 13-vuotias Briony näkee huoneensa ikkunasta isosiskonsa Cecilian ja siivoojan pojan Robbien ja ymmärtää näkemänsä väärin. Brionyn väärinymmärrys käynnistää pikkuhiljaa traagisten tapahtumien ketjun. Briony saa huomata olevansa jossain lapsuuden ja nuoruuden hämmentävässä välimaastossa. Jälkikäteen ajattelen hetkissä, kun lapsuus loppuu hätkähdyttävällä tavalla, sillä Briony syyllistyy lopulta rikokseen, jolla on kauaskantoiset seuraukset.

Brionyn elämä oli päällisin puolin ollut miellyttävää ja suojattua, eikä hän ollut vielä koskaan joutunut toden teolla napit vastakkain kenenkään kanssa. Nyt hän sai tuta, mitä se oli. Aivan kuin olisi sukeltanut uima-altaaseen kesäkuun alussa; piti vain pakottautua tekemään se.


Kun aamu valkenee kartanossa, ei mikään ole enää ennallaan. Näihin hetkiin kylvetäänkin Brionyn loppuelämän mittaisen sovituksen siemenet. McEwan jakaa tarinan kolmeen osaan, joista pisin on juuri tuon pitkän ja helteisen kesäpäivän, tragedian alun kuvaus. Toisessa osassa kuvataan toista maailmaansotaa Robbien näkökulmasta sekä seurauksia, joita Brionyn alulle laittama tragedia jätti jälkeensä. Kolmannessa osassa eletään nykyhetkeä ja kaikki siihen asti kerrottu näyttäytyykin pian uudessa valossa. Kaikkien osien taustalla vahvana teemana on nimenomaan Brionyn elämänmittainen sovitus teostansa, mutta voiko hän koskaan saada sitä täysin? Onko lopulta olennaisempaa sovituksen saaminen vai itse yrittäminen?

Sovitus on siitä erityinen kirja, ettei siitä halua kertoa tämän enempää, koska kirjan rikkaus on mielestäni ehdottomasti sen juonen monikerroksisuudessa. Se kantaa isoja teemoja kuten lapsuuden loppu, lapsen käsityskyvyn rajallisuus, syyllisyys, rakkaus, sodan seuraukset ja nimensä mukaisesti ennen kaikkea sovitus. Sovituksessa McEwan mielestäni näyttää taitonsa, koska pystyy rakentamaan ehjän kokonaisuuden niin monista isoista teemoista kaiken lopulta yhteen sitoen. Koska en halua kertoa juonesta tämän enempää, kerron enemmän itse lukukokemuksesta, sillä se oli kerrassaan erikoinen ja siihen liittyy myös kritiikkini kirjan suhteen.

Olen nähnyt Sovituksen elokuvana ja ihastuinkin siihen varauksetta. Sovitus valikoitui lukupiirimme kirjaksi ja aloinkin lukemaan sitä suurin odotuksin. Olin juuri lopettanut edellisen kirjan, jo alusta asti tapahtumarikkaan Shafakin Kirotun Istanbulin ja nyt yhtäkkiä putosinkin Sovituksen myötä raukean helteiseen kesäpäivään vuonna 1932, kun yhtä päivää kuvaillaan parisataa sivua. Ja tässä oli nyt se minun kompastuskivi, sillä meinasin todenteolla tuskastua. Pakko kuitenkin sanoa, että pidän useinkin sellaisesta viipyilevästä kuvauksesta ja McEwan tekee sen tässä taidokkaasti, mutta jotenkin nyt vain oli liian levoton mieli pystyä suoranaisesti nauttimaan siitä. Ellei kirja olisi ollut lukupiirimme seuraava kirja, olisin saattanut laittaa sen hyllyyn odottamaan parempaa aikaa keskittymiselle. Elokuvan myötä kuitenkin tiesin, että kun kesäpäivän kuvaus vaihtuu iltaan, alkaa tapahtua ja sitten mennäänkin samalla intensiteetillä kirjan loppuun asti. Mukavaa oli myös se, etten näköjään muistanutkaan muutamaa merkittävää asiaa juonesta ja siten kirja tarjosi enemmän elämyksiä kuin osasin odottaa. Onhan tämä siis hieno kirja, ja ihmettelen jos joku ei tunnista sen ansioita, mutta se alku...voi että se otti lujille! Tuollaiset alut ovat vähän riskaabeli juttu, sillä väittäisin, että jos se viipyilevä tyyli ei yleensäkään kiinnosta, kirja voi jäädä lukematta ja siten koko tarinan hienous kokematta.

Erityisen kiehtovaa tarinassa on Brionyn persoonan sisäinen maailma 13-vuoden iässä. McEwan suorastaan asettautuu nuoren tytön mieleen ja kuvaa sitä tietynlaista naiviutta yhdistettynä yhtä aikaa epävarmaan mutta toiveikkaaseen ajatuksenjuoksuun häkellyttävän hyvin. Toisen maailmansodan läsnäolo kirjan toisessa osassa on myös kiinnostavaa ja näyttäytyy useamman henkilön silmin. Kirjan viimeinen ja lyhyt kolmas osa on kuin piste iin päälle. Ja vaikka tiesin sen kulun elokuvan myötä, silti liikutuin aika voimakkaasti. Oli se vaan niin hieno! Joten, pelkän alun perusteella olisin antanut ehdottomasti "vain" kolme pistettä, mutta koko kirjan luettua sillekin antaa jotenkin enemmän positiivista painoarvoa, ja kokonaisuutena kirja on ehdottomasta neljän pisteen arvoinen. Sovitus on hyvä esimerkki siitä, että joskus sen hyvän lukukokemuksen eteen voi joutua vähän tekemään työtä ;)

Briony ei milloinkaan voisi lohduttautua sillä, että häntä olisi painostettu tai peloteltu. Sellaista ei tapahtunut. Hän putosi omaan kuoppaansa, marssi itse rakentamaansa labyrinttiin ja oli liian nuori, liin kauhuissaan, liian miellyttämishaluinen kääntyäkseen takaisin kesken kaiken.

4/5

1 piste Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen

23 kommenttia:

  1. Minä taisin ihan tosissani tuskastua tähän kirjaan, lukemisesta tosin on jo niin monta vuotta että muisti vähän heittelee. Ei tämä siis minusta huono ollut mutta ehkä se oli juuri tuo viipyilevyys jaja. Vaikka kyllä minäkin pidän viipyilevistä kuvauksista. Mietin jo tässä, että onkohan McEwan mies minulle.. Ajattelin yrittää vielä ainakin Poltetta jos se fysiikan läsnäolo jotenkin pehmentäisi suhtautumistani ;)

    Kiinnostava arvio kyllä Susa ja aloin ihan miettimään, että pitäisikö minun kuitenkin joskus vielä yrittää lukea tämä uudelleen tai vaikka katsoa se elokuva jos se kerran on hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katso ihmeessä ainakin se elokuva!

      Poista
    2. Oi, elokuvassahan on Benedict Cumberbatch eli ihana "Uusi Sherlock", onhan tämä nyt katsottava sitten :))

      Poista
  2. Minulla elokuva odottaa yhä katsomistaan, mutta muistan kuinka tuskastuttava tämä olikaan!
    Joissakin kirjoissa viipyilevyys sopii minullekin, mutta tässä se tuskastutti. Minähän olisin jättänyt kirjan kesken ellei se olisi ollut tenttikirja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli hilkulla kesken jättäminen tai lukemisen siirtäminen otollisempaan hetkeen, ellei huomenna olisi lukupiiri kirjan tiimoilta ;)

      Poista
  3. Minustakin tämä oli tyyliltään vähän turhan raskas, mutta juonen ja henkilöhahmojen puolesta tyydyttävä; loppu toimi ja 'pelasti' paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minusta erilaista Ian McEwania, mihin kahden aiemman kirjan perusteella totuin. Jotenkin sellaista pehmeämpää ja pohdiskelevaa, alleviivaavaa. Ehkä enemmän pidän siitä vähän rosoisesta ja provosoivastakin McEwanista..

      Poista
  4. Kirja odottaa hyllyssä, telkussa filmikin.

    VastaaPoista
  5. Itsekin ihastuin tähän elokuvaan - ja siksi päättelin, että kirjan täytyy olla huono kun eihän molemmissa voi onnistua :D Mutta kun esimerkiksi Michael Cunninghamin The Hours lunasti odotukset, olisi ehkä aika miun uskaltaa tämänkin kirjan suhteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Tunnit oli leffana ihana, kirjana en ole vieläkään lukenut.

      Uskalla vaan ;)

      Poista
  6. Minä olen miettinyt, mikä olisi seuraava McEwanini. En ole lukenut kuin Rannalla, johon ihastuin suuresti. Ajan lapsi se ei ole eikä varmasti Sementtipuutarhakaan. Sovitusta mietin, mutta ehkä sittenkin joku muu... Tosin ihana kuulla, että loppujen lopuksi tämä oli sinulle hieno lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rannalla olikin tosi hyvä kyllä monella tapaa! Sementtipuutarhaa en ehkä suosittelisi seuraavaksi..

      Poista
  7. Minuakin nyt arveluttaa vähän.. Elokuva oli tosiaan upea ja arvostan McEwania kahden luetun kirjan perusteella hirmuisesti. Olin ajatellut näiden kahden yhdistyvän Sovituksessa täydelliseksi kirjaksi, mutta ehkä luenkin ensin Vieraan turvan tai Lauantain. Tai ehkä _kuitenkin_ aloitan tätä... Ja olet ihan oikeassa: joskus pieni sinnittely kirjan kanssa todella palkitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti vaan, kun kerran pidit leffastakin ;)

      Poista
  8. Lainasin tämän justiinsa kirjastosta, eli se on seuraavana lukujonossa :) Elokuvaa en ole nähnyt, vaikka se onkin kuulemma hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä leffaa lämpimästi!

      Poista
  9. Susa, minun ainakin pitää ensin lukea kirja ja vasta sitten nähdä elokuva. Sovitus on upea teos ja siitä tehty elokuva Atonement palvoo Ian mcEwanin jumalaista tekstiä.

    Olisit lukenut vaikka Ikuinen rakkaus tai Lauantai ja sitten Sovitus. Monet McEwan fanit pitävät Ikuista rakkautta hänen parhaanaan, mutta minä olen nyt mennyt ihan sekaisin, kun luin Vieraan turvan. Ehdottomasti Lauantai ja Rannalla ovat ihan kärkeä häneltä. Sovitus on jo kuin klassikko - minulle. Vieraan turvaan aion sukeltaa uudestaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minullakin on melkeinpä aina, että ensin kirja ja sitten leffa. Nyt meni toisin päin ja vaikea tietenkin sanoa, olisiko kirja ollut millainen kokemus ilman leffaa etukäteen..

      Poista
  10. Minä mietin Sovituksen englanninkielisen pokkarin kohdalla ostaisinko sen lentokonelukemiseksi. Koska hotellin kaupassa oli vain yksi kappale ja sekin oli vähän nuhjuinen ja kansi taittunut jätin sen ostamatta. Onneksi, sillä mainitsemasi vaativa alku yhdistettynä englanninkieleen olisi saattanut koitua kirjan kohtaloksi ;) Aloitankin sitten McEwaniin tutustumisen ihan muusta ja käännettynä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi saattanut olla ehkä vähän haastavampi yhdistelmä ;) Kokeileppas sitä Rannalla -teosta vaikka!

      Poista
  11. Olen nähnyt tästä kirjasta tehdyn elokuvan ja se oli kyllä todella hyvä ja koskettava. Uskon, että kirja olisi vielä parempi! :)

    VastaaPoista
  12. Minä olen lukenut McEwanilta vain Rannalla -romaanin, ja se ei kyllä ollut minun kirjani. Toisaalta Atonement on yksi ehdottomia lempielokuviani, joten sen perusteella olen ajatellut että kirjastakin varmaan pitäisin. Sovitus löytyykin pokkarina hyllystäni, ehkäpä saisin lähiaikoina tartuttua siihen ja katsottua, josko pitäisin muusta McEwanin tuotannosta Rannalla -teosta enemmän. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)