Ian McEwan: Sovitus

Ian McEwan: Sovitus
Alkuteos: Atonement (2001)
Kustantaja: Otava 2002
Suomentanut: Juhani Lindholm
Sivuja: 381

Tyttö kulta, niin nuori ja viehkeä sä oot, 
vaan elämänkokemusta vailla, ja vaikka luulet
ett' on maailma jalkojesi juuressa,
se voi nousta ja astua päällesi

Eräänä kauniina kesäpäivänä vuonna 1932, 13-vuotias Briony näkee huoneensa ikkunasta isosiskonsa Cecilian ja siivoojan pojan Robbien ja ymmärtää näkemänsä väärin. Brionyn väärinymmärrys käynnistää pikkuhiljaa traagisten tapahtumien ketjun. Briony saa huomata olevansa jossain lapsuuden ja nuoruuden hämmentävässä välimaastossa. Jälkikäteen ajattelen hetkissä, kun lapsuus loppuu hätkähdyttävällä tavalla, sillä Briony syyllistyy lopulta rikokseen, jolla on kauaskantoiset seuraukset.

Brionyn elämä oli päällisin puolin ollut miellyttävää ja suojattua, eikä hän ollut vielä koskaan joutunut toden teolla napit vastakkain kenenkään kanssa. Nyt hän sai tuta, mitä se oli. Aivan kuin olisi sukeltanut uima-altaaseen kesäkuun alussa; piti vain pakottautua tekemään se.


Kun aamu valkenee kartanossa, ei mikään ole enää ennallaan. Näihin hetkiin kylvetäänkin Brionyn loppuelämän mittaisen sovituksen siemenet. McEwan jakaa tarinan kolmeen osaan, joista pisin on juuri tuon pitkän ja helteisen kesäpäivän, tragedian alun kuvaus. Toisessa osassa kuvataan toista maailmaansotaa Robbien näkökulmasta sekä seurauksia, joita Brionyn alulle laittama tragedia jätti jälkeensä. Kolmannessa osassa eletään nykyhetkeä ja kaikki siihen asti kerrottu näyttäytyykin pian uudessa valossa. Kaikkien osien taustalla vahvana teemana on nimenomaan Brionyn elämänmittainen sovitus teostansa, mutta voiko hän koskaan saada sitä täysin? Onko lopulta olennaisempaa sovituksen saaminen vai itse yrittäminen?

Sovitus on siitä erityinen kirja, ettei siitä halua kertoa tämän enempää, koska kirjan rikkaus on mielestäni ehdottomasti sen juonen monikerroksisuudessa. Se kantaa isoja teemoja kuten lapsuuden loppu, lapsen käsityskyvyn rajallisuus, syyllisyys, rakkaus, sodan seuraukset ja nimensä mukaisesti ennen kaikkea sovitus. Sovituksessa McEwan mielestäni näyttää taitonsa, koska pystyy rakentamaan ehjän kokonaisuuden niin monista isoista teemoista kaiken lopulta yhteen sitoen. Koska en halua kertoa juonesta tämän enempää, kerron enemmän itse lukukokemuksesta, sillä se oli kerrassaan erikoinen ja siihen liittyy myös kritiikkini kirjan suhteen.

Olen nähnyt Sovituksen elokuvana ja ihastuinkin siihen varauksetta. Sovitus valikoitui lukupiirimme kirjaksi ja aloinkin lukemaan sitä suurin odotuksin. Olin juuri lopettanut edellisen kirjan, jo alusta asti tapahtumarikkaan Shafakin Kirotun Istanbulin ja nyt yhtäkkiä putosinkin Sovituksen myötä raukean helteiseen kesäpäivään vuonna 1932, kun yhtä päivää kuvaillaan parisataa sivua. Ja tässä oli nyt se minun kompastuskivi, sillä meinasin todenteolla tuskastua. Pakko kuitenkin sanoa, että pidän useinkin sellaisesta viipyilevästä kuvauksesta ja McEwan tekee sen tässä taidokkaasti, mutta jotenkin nyt vain oli liian levoton mieli pystyä suoranaisesti nauttimaan siitä. Ellei kirja olisi ollut lukupiirimme seuraava kirja, olisin saattanut laittaa sen hyllyyn odottamaan parempaa aikaa keskittymiselle. Elokuvan myötä kuitenkin tiesin, että kun kesäpäivän kuvaus vaihtuu iltaan, alkaa tapahtua ja sitten mennäänkin samalla intensiteetillä kirjan loppuun asti. Mukavaa oli myös se, etten näköjään muistanutkaan muutamaa merkittävää asiaa juonesta ja siten kirja tarjosi enemmän elämyksiä kuin osasin odottaa. Onhan tämä siis hieno kirja, ja ihmettelen jos joku ei tunnista sen ansioita, mutta se alku...voi että se otti lujille! Tuollaiset alut ovat vähän riskaabeli juttu, sillä väittäisin, että jos se viipyilevä tyyli ei yleensäkään kiinnosta, kirja voi jäädä lukematta ja siten koko tarinan hienous kokematta.

Erityisen kiehtovaa tarinassa on Brionyn persoonan sisäinen maailma 13-vuoden iässä. McEwan suorastaan asettautuu nuoren tytön mieleen ja kuvaa sitä tietynlaista naiviutta yhdistettynä yhtä aikaa epävarmaan mutta toiveikkaaseen ajatuksenjuoksuun häkellyttävän hyvin. Toisen maailmansodan läsnäolo kirjan toisessa osassa on myös kiinnostavaa ja näyttäytyy useamman henkilön silmin. Kirjan viimeinen ja lyhyt kolmas osa on kuin piste iin päälle. Ja vaikka tiesin sen kulun elokuvan myötä, silti liikutuin aika voimakkaasti. Oli se vaan niin hieno! Joten, pelkän alun perusteella olisin antanut ehdottomasti "vain" kolme pistettä, mutta koko kirjan luettua sillekin antaa jotenkin enemmän positiivista painoarvoa, ja kokonaisuutena kirja on ehdottomasta neljän pisteen arvoinen. Sovitus on hyvä esimerkki siitä, että joskus sen hyvän lukukokemuksen eteen voi joutua vähän tekemään työtä ;)

Briony ei milloinkaan voisi lohduttautua sillä, että häntä olisi painostettu tai peloteltu. Sellaista ei tapahtunut. Hän putosi omaan kuoppaansa, marssi itse rakentamaansa labyrinttiin ja oli liian nuori, liin kauhuissaan, liian miellyttämishaluinen kääntyäkseen takaisin kesken kaiken.

4/5

1 piste Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen